Jyrki Kytöniemi ja Petri Saharinen
(Julkaistu alun perin kirjassa Magnus Carlsen – nappulasta kuninkaaksi (Suomen Shakkikustannus 2014))
SHAKIN MAAILMANMESTARIT
Ihmiskuntaa on aina kiehtonut ihmisen suorituskyvyn rajat ja niistä erityisesti kaksi ominaisuutta: voima ja järki. Jo ennen nykyisen olympialiikkeen kehittymistä voimiltaan kovimmaksi arvioitiin nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestari. Vastaavasti ihmisen mielen, järjen ja älyn jättiläiseksi nostettiin shakin maailmanmestari. Olihan tämä strategisten pelien kuninkaan, shakin ylivertainen osaaja.
Kummankin maailmanmestaruuden historia on ollut hyvin samankaltainen. Niin nyrkkeilyssä kuin shakissakin puhutaan kiistattomista maailmanmestareista. Maailman nyrkkeilyliitto WBA ja Kansainvälinen shakkiliitto Fide ovat joutuneet alkuvuosina joskus paperitiikereinä seuraamaan paksujen setelinippujen siirtymistä suoraan ottelijoille. Aina on kuitenkin palattu samaan kehään tai yhteisen laudan ääreen. Järjestelmissä on säilynyt myös käytäntö, että maailmanmestaruuden tavoittelija haastaa hallitsevan mestarin. Aikaisemmin haastaja hankki rahoituksen ja takuut miljoonaluokan ottelupalkkiolle ja yritti neuvotella itsevaltiaalta mestarilta joitakin lievennyksiä otteluehtoihin. Nykyisin liitot ovat siksi voimakkaita, että asiat kulkevat niiden kautta.
Huolimatta ottelukäytäntöjen demokratisoitumisesta kumpikin ottelu ja psykologinen sota ottelijoiden kesken sähköistää maailman mediat. Vaikka aikamme monet superlajit kuten jalkapallo, yleisurheilu, alppihiihto tai formula-ajot ovat otsikoissa nyrkkeilyn ja shakin edellä, nämä kuitenkin yhdistetään voiman ja älyn mittareiksi.
MISTÄ HE TULEVAT?
Ennen Magnus Carlsenia shakkimaailmaa on hallinnut viisitoista kiistatonta mestaria. Keitä he ovat ja mistä he tulevat? Maailmanmestaruus on vaatinut jokaiselta hirvittävän työ- ja opiskelumäärän, vuosien täydellisen omistautumisen shakille. Heidän urallaan pelaamiensa turnauspelien määrä on 3000 – 5000 pelin luokkaa ja suunnilleen saman verran kevyitä kerho- ja harjoituspelejä. Niinpä he ovat lähes kaikki ammattipelaajia. Vain kaksi tohtoria, Euwe ja Botvinnik ovat pystyneet maailmanmestaruuksiensa ohella luomaan merkittävän siviiliuran.
Tarkasteltaessa mestarilistaa huomio kiinnittyy kolmeen osittain päällekkäiseen ryhmään. Peräti seitsemällä mestareista virtaa suonissaan juutalaista verta. Heitä ovat Steinitz, Lasker, Botvinnik, Smyslov, Tal, Fischer ja Kasparov. Venäläisiä ja Venäjällä syntyneitä puolestaan ovat Aljechin, Botvinnik, Smyslov, Spasski, Karpov ja Kramnik.
Neuvostoshakin hegemonia taas näkyy toisen maailmansodan jälkeen Botvinnikin johtamassa kaartissa: Botvinnik, Smyslov, Tal, Petrosjan, Spasski, Karpov ja Kasparov. jotka pitivät maailmanmestaruutta hallussaan puoli vuosisataa. Vain Fischer pystyi lyhyeksi aikaa murtamaan punarintaman. Merkillepantavaa on, että shakkikulttuurin suurvalta Saksa voi ylpeillä Laskerin ohella vain puolittain Steinitzin ja Euwen ansioista.
