Kun kaikkein pienimmätkin maat kelpuutettiin 1990-luvun alussa mukaan jalkapallon EM-ja MM-karsintoihin, Färsaaret sai ensimmäiseen otteluunsa vastustajaksi perinteikkään Itävallan. Useimpien yllätykseksi 90 minuutin jälkeen jättisensaatio oli valmis Torkil Nielsenin iskettyä ottelun ainoan maalin.

Humun keskellä harva taisi olla tietoinen siitä, että Nielsen oli edustanut maataan myös kolmissa shakkiolympialaisissa. Siten hänellä oli ”tuplakollega” aivan naapurissa, ahkeroihan suurmestari Simen Agdestein juuri noina vuosina niin kovan luokan shakkiturnauksissa kuin Norjan jalkapallomaajoukkueessakin.

En tiedä, tavataanko jalkapalloilevia shakkimestareita juuri muualta kuin Pohjolasta, mutta löytyyhän meiltäkin Kuopion Eloa, shakinpelaajalle mitä sopivimmin nimettyä jalkapalloseuraa, ykkösdivisioonassa edustanut Pedri Houtsonen.

Pohjoismaalaisissa vielä pysyäksemme: Zlatan Ibrahimovic tuskin tuhlaa kallista vapaa-aikaansa ruutulaudan ääressä, mutta tanskalaislegenda Michael Laudrup, jota voi perustellusti pitää Zlatanin pahimpana kilpailijana Pohjoismaiden kaikkien aikojen jalkapalloilijaa äänestettäessä, kertoo elämäkerrassaan Mod nye mål (1989) rakastavansa kaikenlaisia pelejä, erityisesti shakkia. Kirjassa on valokuvakin Laudrupista shakkilautaa tutkailemassa.

Juventusta, Barcelonaa, Real Madridia ja Ajaxia edustanut Laudrup tunnettiin tyylikkäänä pelaajana, joka puhkoi älykkäillä ”siirroillaan” vastustajien puolustuksia. Ei olekaan mikään ihme, että juuri Laudrupin kaltaiset fiksut, peliä erinomaisesti lukevat jalkapalloilijat ovat eri yhteyksissä tuoneet esiin kiinnostuksensa shakkiin: Franz Beckenbauer, Bobby Moore, Osvaldo Ardiles, Kenny Dalglish…

Viimeisin supernimi tässä tähtikaartissa on Manchester Unitedin keskikenttästrategi Henrikh Mkhitarjan, joka tällä haavaa kilvoittelee Levon Aronjanin kanssa Armenian parhaan urheilijan tittelistä. Onkin varsin sopivaa, että jalkapallomaailman paras shakinpelaaja tulee maasta, jonka peruskouluissa shakki on oppiaine muiden joukossa.

Champions Matchday-lehden taannoisessa haastattelussa Mkhitarjan näki yhtäläisyyksiä shakin ja jalkapallon välillä nimenomaan keskustan ja keskikentän hallinnan suhteen. Tämä saattaakin selittää sen, miksi shakista kiinnostuneet jalkapalloilijat useimmiten ovat keskikenttäpelaajia.

Eräs heistä on saksalainen Felix Magath, tietääkseni ainoa huippujalkapalloilija joka löytyy  Chessgames.com-sivustolta; Hamburger Sport-Vereinin pelintekijä otti näet 1980-luvulla mittaa maailmanmestari Garri Kasparovista eikä yhtään hassummin esiintynytkään.

Magath on menestynyt myös valmentajana, sillä hänen komennossaan piskuinen Wolfsburg voitti Bundesligan sensaatiomaisesti kaudella 2008-09. Tietenkin saksalainen lukeutuu niihin käskijöihin, jotka katsovat hyvällä pelaajiensa shakkiharrastusta, se kun on suureksi avuksi esimerkiksi keskittymiskyvyn ja päätöksenteon jaloja taitoja opittaessa. Magathin mukaan shakki on kaikkien strategiapelien äiti, joten huipulle tähtäävän jalkapalloilijankin on välttämättä hallittava strategian ja taktiikan periaatteet.

Erik Rosendahl