Tapani Sammalvuo
tapani(a)sammalvuo.fi

Avoin

Liettua–Suomi 3–1
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)

SM Tomas Laurušas (2561) KvM Toivo Keinänen (2477) ½–½
SM Titas Stremavičius (2532) KvM Dmitri Sklyarov (2474) 1–0
SM Paulius Pultinevičius (2539 KvM Sampsa Nyysti (2363) 1–0
SM Valery Kazakouski (2528) FM Pekka Köykkä (2361) ½–½
3–1

Keinäsen torjuttu kuningatargambiitti on tunnetusti raudanluja, eikä tänäänkään säröjä siihen ilmestynyt. Oletettavasti valmisteluiden välttämiseksi Toivo pelasi harvinaisen 6…dxc4-siirron, jota itse en ennestään osannut pitää vakavastiotettavana valintana, mutta ainakaan tämän pelin perusteella siirrossa ei tuntuisi olevan mitään kovin pahasti vialla. Symmetrisessä sotilasasemassa mustalla ei ollut heikkouksia, ja missään vaiheessa hän ei näyttänyt olevan vaikeuksissa.

Sklyarov on tässä turnauksessa erikoistunut kuningaslähetin sivustointeihin, mutta tällä kertaa hän sivustoi vaihteeksi toisen lähettinsä valkeilla Larsenin avauksessa. Sivusta-avausten hallinnassa tärkeää on ymmärtää keskustan merkitys ja siihen liittyvät strategiat. Diman lähestymistapa oli hyökätä mustan c5- ja d5-sotilasparia vatsaan ensin c4:llä ja sitten d4:llä. Tämä johti erääseen kuningatargambiitin Tarraschin muunnelmaan siirtovaihdoin. Mustan asetelma puolestaan oli tuttu Panovin hyökkäyksestä eristettyine d-sotilaineen. Varsinaista hyökkäystä musta ei saanut, mutta pienen heikennyksen valkean sotilasasemaan kuitenkin. Tällä ei pitkään aikaan näyttänyt olevan teoreettista merkitystä. Lopullisessa inkrementtiaikapulassa mustan aseman helpompi pelattavuus kuitenkin riitti juuri ja juuri vääntämään kokopisteen teoreettisesta tasapeliasemasta.

Nyysti otti selvästikin mukaansa Intiaan pussillisen uusia avausmuunnelmia. Tänään hän nimittäin pelasi tavallisten intialaisten puolustustensa (1…Rf6) sijaan vastaanotettua kuningatargambiittia. Hänen vastustajansa, Liettuan nuori suurmestari Pultinevičius vastasi aktiivisella 3.e4-muunnelmalla, mutta Sampsa ei tästä hätkähtänyt vaan tasoitti helposti. Daamienvaihdon jälkeen olisi kuitenkin tarvittu tarkkuutta, sillä luonnollinen 25…Kg7?? hävisi pelin suoraan.

Yksi Köykän vahvuuksista (ja ehkä joskus myös heikkous?) on hänen monipuolisuutensa valkeilla. Minulle oli uutta, että Sozin-hyökkäys kuuluu hänen repertoaariinsa, mutta siihen suuntaan hän oli Kazakouskin klassista sisilialaista viemässä. Tämä vastasi kuitenkin 6…Db6:lla, joka johtaa aivan erityyppiseen peliin. Valkea sai erinomaisen Keresin hyökkäystä muistuttavan aseman, ja itse odotin Pekan vain etsivän tarkkaa tapaa pelin lopettamiseksi, mutta hän päätti toistaa siirrot edullisessa asemassaan.

Sisilialainen puolustus (B57)

Naiset

Tšekki–Suomi 3½–½
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)

NSM Júlia Movsesjan (2291) NFM Anastasia Nazarova (2208) 1–0
NSM Joanna Worek (2280) FM Johanna Paasikangas (2155) ½–½
NSM Kristýna Petrová (2238) NFM Heini Puuska (2010) 1–0
Anna Marie Koubová (2115) Sarabella Norlamo (1925) 1–0
3½–½

Nazarova on pelannut valkeilla paljon espanjalaista avausta, mutta nyt hän on alkanut sallia sitä myös mustilla nappuloilla. Muunnelmaksi hän valitsi nyt parannetun Steinitzin muunnelman 4…d6, jossa hän sivustoi kuningaslähettinsä. Musta usein pyrkii näissä asemissa …f5-vastaiskuun keskustassa, mutta siirron ajoitus on vaativa tehtävä, jos valkea ei ole sulkenut keskustaa d5:llä. Anastasia ei löytänyt hyvää hetkeä siirron toteuttamiseksi, ja muutenkaan vastapeliä ei ollut näkyvissä, mikä salli valkean valmistella ratkaisevaa kuningashyökkäystä kaikessa rauhassa.

Paasikangas käsitteli valkeaa puolta lähettipelistä kunnianhimoisesti. Lähestymistapa oli onnistunut, sillä hänen vastustajansa jäi passiiviseen asemaan, minkä lisäksi mustan kuningassivusta oli heikompi kuin valkean. Erityisen inhottava mustan ongelma oli …a6-ratsu, joka ei päässyt siirtymään tukalasta ruudustaan ennen kuin loppupelissä. Loppupeli oli alun perin valkealle voittoa lupaava, mutta lievä materialismi antoi mustan ratsulle mahdollisuuden palata tapahtumakentälle, ja tämä riitti juuri pitämään tasapelin.

Puuska vältti tänään vastustajansa valmistelut pelaamalla ”Hanham-järjestelmää”, joka johti Philidorin puolustukseen. Philidor on avauksena hieman passiivinen, ja mustan kehitys ei ole suoraviivaista varsinkaan c8-lähetin osalta. Mustan kehitysongelmat ja valkean tilaetu antoivatkin tälle mahdollisuuden nappuloidensa tehokkaaseen mobilisointiin ja suuntaamiseen kuningassivustalle. Mustan tehtävä oli tässä vaiheessa jo vaikea, mutta 19…Rf6? osoittautui taktiseksi virheeksi, joka ratkaisi pelin heti.

Norlamon avaus oli jälleen kuningatarintialaisen puolustuksen 4.g3-muunnelmaa, mutta tällä kertaa hän johti valkeita nappuloita. Avausvaihe meni Sarabellalta hänen suosikkiavauksessaan (?) mukavasti, mutta mustan benoni-tyyppinen asetelma ei ollut hampaaton. Aikainen …b4 ei aina sovi mustan suunnitelmiin, mutta valkealta vaaditaan tarkkaa peliä c4-ruudun kontrolloimiseksi. Pelissä mustan 21…c4! oli alku vahvalle mustan hyökkäykselle daamisivustalla. Valkea puolestaan ei ikinä saanut omaa keskustaansa etenemään, ja peli ratkesi mustan kuningatarsivustan sotilasmarssiin.