Tänä kesänä ympäri maailmaa seurattiin näyttäviä ja taitavasti järjestettyjä Pariisin olympialaisia. Jännittävä olympiavuosi saa shakinharrastajien katseet kääntymään myös sata vuotta sitten järjestettyihin edellisiin Pariisin olympialaisiin 1924, joihin ajoittuu kiinnostava tapahtumakulku shakin historiassa. Ennen sitäkin Pariisissa oli pelattu huippushakkia maailmannäyttelyiden turnauksissa. Analyysi-illassa sukellamme Pariisin historiallisiin shakkiturnauksiin.

1800-luvun puolivälissä keksintöjen käynnistämä teollistuminen ja siirtomaiden laajentumisen aiheuttama maailmankaupan nousu saivat aikaan tarpeen esitellä kansallisia saavutuksia maailmannäyttelyissä, joita järjestettiin Euroopan suurkaupungeissa. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Pariisissa pidettiin maailmannäyttely viisi kertaa: 1855, 1867, 1878, 1889 ja 1900. Samaan aikaan shakki nousi Euroopassa suosituksi harrastukseksi, ja maailmannäyttelyissä järjestettiinkin kolmesti korkeatasoinen shakkiturnaus.

Pariisin maailmannäyttelyiden shakkiturnauksia seurattiin laajalti. Ensimmäinen turnaus pelattiin 1867, jolloin kärkikolmikon muodostivat Ignatz von Kolisch, Szymon Winawer ja Wilhelm Steinitz. Vuoden 1878 turnauksen voiton jakoivat Winawer ja Johannes Zukertort ja kolmantena oli Joseph Henry Blackburne. Vuonna 1900 turnausvoiton vei Emanuel Lasker, jota seurasivat Harry Nelson Pillsbury ja Frank James Marshall.

Vuoden 1924 Pariisin olympialaisiin shakki oli hyväksytty näytöslajiksi, mutta varsinaiseen olympialiikkeeseen laji ei päässyt amatöörisääntöjen vuoksi, sillä shakkia pidettiin ammattilaislajina. Vastareaktiona tälle Pariisin olympialaisten aikoihin perustettiin kansainvälinen shakkiliitto FIDE, Fédération Internationale des Échecs. Suomen puolesta FIDEn perustamisasiakirjan allekirjoitti turnaukseen osallistunut Anatol Tschepurnoff ilman valtuutusta.

Olympialaisten varsinainen shakkiturnaus oli järjestelyiltään poikkeava ja sekavakin. Amatöörien maailmanmestariksi nousi Hermanis Matisons, jota seurasivat Fricis Apšenieks ja Edgard Colle. Suomen joukkueessa pelasivat Tschepurnoff ja Erik Malmberg, jotka sijoittuivat joukkuekilpailussa 13:nneksi.

Analyysi-illassa Pekka Kauppala esittelee Pariisin maailmannäyttelyiden turnauksia ja huippukohtia. Joose Norri käsittelee Pariisin olympiaturnauksen tapahtumia ja merkitystä shakin kehitykselle.

Tervetuloa Pariisin historiallisten huipputurnausten tunnelmiin!

Petri Saharinen