Juuri kun MM-ottelua uumoiltiin yhdeksi tasapelien sarjaksi, jysähti Manhattanilla pommi ja ”Magnus haihtui taivaan tuuliin”, kuten Norjan ikioma Shakki-Mustanaamio, tromssalainen Sven Wislöff Nilssen värikkääseen tyylinsä bloggasi (sjakkfantomet.blogg.no).
Maailmanmestarin pää oli pamauksesta niin pyörällä, ettei hän tahtonut viihtyä pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Sakkoahan siitä seurannee, joidenkin arvioiden mukaan jopa 50 000 euroa. Rahan menetystä tärkeämpää on kuitenkin päästä nopeasti jaloilleen nyt kun enää neljä peliä on jäljellä.
Melkoinen pommihan Sergei Karjakinin voitto mustilla tietenkin oli. Haastaja itse kommentoi ilmeisen tyytyväisenä, että on paljon parempi pelata hyvin kuin pelata valkeilla. Carlsenilta ei valkeilla pelaaminen ottanut sujuakseen, hän ajautui aikapulaan ja sai hapuiluistaan paljon kritiikkiä.
Judit Polgar havainnoi, että Magnuksella on nyt jotakin pielessä. Peter Svidler meni vieläkin pidemmälle todetessaan, ettei hän muista milloin viimeksi norjalainen olisi ollut otteissaan näin häilyvä. Nigel Short twiittasi puolilta öin, ettei kannata hämmästyä jos piankin seuraa töppäilyä. Taiston tauottua Short nuhteli yliyritteliästä maailmanmestaria: jos aina vain leikkii tulella, lopulta roihuaa.
Carlsen nousi vielä taisteluun Karjakinin jätettyä voittosiirron 37…Da4 tekemättä, mutta jatkossa 47. e7?! olisi ollut syytä korvata Db5:llä. Tätä ”mahdotonta” siirtoa Teimur Radžabov ehdotti tuoreeltaan Twitter-tilillään, kun taas esimerkiksi Fabiano Caruana ei huomioi sitä laisinkaan ChessBase-sivuston analyyseissaan. Näin vaikeaa shakki on!
Karjakinin voitto toi joka tapauksessa MM-otteluun aivan uutta eloa. Vieläkö Carlsenilla riittää voimia rutistaa rinnalle ja ohi vai jatkuuko haastajan menestyksekäs puolustautuminen? Norjassa lohduttaudutaan nyt mm. sillä, että edellisessä Manhattanilla käydyssä MM-ottelussa (1995) haastaja Vishy Anand siirtyi kahdeksan tasapelin jälkeen johtoon, kunnes maailmanmestari Garri Kasparov tuli ja voitti viidestä seuraavasta pelistä peräti neljä.
Miten suuri sensaatio Magnuksen häviöpeli oikein olikaan? Simen Agdestein kiirehti palauttamaan mieliin, että nuoren haastajan Vladimir Kramnikin menestys Kasparovia vastaan vuonna 2000 vasta sensaatio olikin.
Toisaalta jo vuonna 1927 saatiin todistaa omanlaisensa sensaatio, kun Aleksandr Aljechin riisti José Raúl Capablancalta maailmanmestaruuden. Ennen Buenos Airesissa käytyä ottelua venäläishaastaja ei ollut voittanut ”Capaa” kertaakaan, hävinnyt kylläkin jo viidesti.
