Shakkiareena ti 19.5.2026 klo 16.30 – 17.30. Asialistalla sääntömääräiset vuosikokousasiat.

Tervetuloa kaikille jäsenille!

Pekka Kauppala
Suomen Shakkihistoriallinen Seura r.y.
Puheenjohtaja

Liite: Shakkihistoriallinen seura vuosikokouskutsu 2026

Kokouksen jälkeen: Tervetuloa kuulemaan shakin 4. Maailmanmestarin Max Euwen (125v syntymästä) edesottamuksista laudalla ja sen ulkopuolella

Machgielis (Max) Euwe syntyi Watergraafsmeerin kaupungissa Amsterdamin lähellä 20.5.1901. Hän oli toiseksi vanhin kuusilapsisessa perheessä. Isä toimi opettajana valtion alakoulussa sekä pianon- ja viulunsoiton opettajana. Max oppi shakin säännöt äidiltään nelivuotiaana ja pelasi perhepiirissä voittaen vanhempansa säännöllisesti 6-vuotiaana, mutta aktiivinen pelaaminen shakkikerhossa alkoi myöhemmin. Ensimmäinen turnaus 9-vuotiaana. Kehitys kansallisella tasoilla oli nopeaa ja hän voitti 1921 ensimmäisen Hollannin mestaruuden – kaikkiaan mestaruuksia tuli 12 kpl.

Max valmistui Amsterdamin yliopistosta 1923 ja suoritti tohtorin tutkinnon matematiikasta 1926. Tämän jälkeen hän siirtyi opettajaksi – ensin pienessä kaupungissa ja sitten Amsterdamissa. Tämä tarkoitti turnauspelaamisen rajoittumista loma-aikoihin.

1928 Haag:ssa tuli ns. amatöörien maailmanmestaruus, 1930-luvun alussa nousujohteisia kansainvälisen tason menestyksiä. Hän voitti mm. Hastingsissa 1930/31, oli toinen Bernissä 1932 ja Zurichissä 1934. Hänen onnekseen koitui myös lukuisat lyhyet ottelut mm. Capablancaa, Flohria, Spielmannia vastaan – myös Maroczylla oli suuri merkitys hänen pelikehitykseensä.

1935 Euwelle avautui tilaisuus päästä Capablancaa välttelevää Aljehinia vastaan MM-otteluun. He olivat pelanneet yhden ottelun 10 vuotta aikaisemmin ja Aljehin voitti sen vain niukimmalla erolla. Tämän jälkeen Aljehinin tuhovoimainen hyökkäyskoneisto oli pyyhkäissyt yli turnauskentän ja onnistunut vuonna 1927 yllättämään voittamattomana pidetyn shakkikoneen, Capablancan MM-ottelussa Buenos Airesissa. Aljehin lähti otteluun Euwea vastaan tietysti suurena suosikkina, Salo Flohrin mukaan hänen suurin virheensä lienee ollut kuitenkin liiallinen itsevarmuus eikä niinkään paljon spekuloitu alkoholinkäyttö. Myös jokaisen pelin pelaaminen eri kaupungissa Hollannissa rasitti selvästi vanhempaa Aljehinia paljon enemmän. Niin tai näin, Euwe voitti 8 peliä, Aljehin 7 peliä ja 13 päättyi tasan ja näin ”amatöörien maailmanmestarista” tuli maailmanmestari. Aljehin oli onnekseen rustannut ottelusopimukseen oikeuden uusintaottelusta, jonka sitten voittikin kahta vuotta myöhemmin 1937.

Euwe saavutti vielä hienoja tuloksia ennen sotaa, mutta sodan jälkeen valopilkuksi jäi Groningen 1946. 1948 MM-turnauksessa hänet jätettiin jo armotta viimeiseksi.

Euwe palveli vielä jännittävänä aikakautena 1970-1978 FIDEn presidenttinä ja vieraili omalla kustannuksellaan yli sadassa maassa popularisoimassa shakkia ja kasvattamassa FIDEä. Hänen kaudelleen osuivat sitten 1972 Fischer–Spasski MM-ottelu kaikkine kiistoineen ja 1975 Karpovin julistaminen maailmanmestariksi ilman ottelua. Euwe oli suoraselkäinen mies ja häntä sanotaan viimeiseksi puolueettomaksi/poliittisesti sitoutumattomaksi puheenjohtajaksi. Juuri tämän takia hänen kautensa katkesi kahteen kauteen, kun hän ei myötäillyt riittävästi Neuvostoliiton vaatimuksia. Sitten alkoi Campomanesin aika ja se on toinen tarina …

Euwe toimi shakin hyväksi koko ikänsä, myös tietokoneshakin varhaisina vuosina. Hän kuoli sydänkohtaukseen 26.11.1981.

Tervetuloa kuulemaan monipuolisen shakkimiehen tarina ja hänen valikoituja pelejään Shakkiareenalla tiistaina 19.5.2026 klo 17.30-20.00 Panu Laineen kertomana.