Iivo Nein yhteydet Suomeen olivat pitkäaikaiset ja läheiset.
Vuosien 1959-69 Viro–Suomi-otteluissa hän oli aina mukana, voitti sitten 1968 ja 1971 avoimen SM:n, jälkimmäisen yhdessä Yrjö Rantasen kanssa. Näinä vuosina hän kävi usein Suomessa simultaani- ja opetustilaisuuksissa. 80–luvun lopulla peliyhteys syntyi uudestaan, maaottelut, SSL:n mestaruusturnaus 1989, ja siitä eteen päin tietysti enemmänkin viikonlopputurnauksia, Espoon kv. turnauksia ja Heart of Finlandeja.
Iivo oli laajennetun maajoukkueemme valmentajana vuodesta 1989 lukien muutaman vuoden. Minulle kieltämättä jälkikäteen ajatellen oli antoisinta puhua Iivon kanssa vanhoista mestareista. Novi Sadin olympialaisissa 1990, Manilan olympialaisissa ja Debrecenin joukkue-EM:ssä 1992 hän oli mukanamme.
Iivon paras tulos oli Beverwijkin Hoogovens-turnauksen (nykyisen Tata Steelin edeltäjä) voitto 1964 yhdessä Paul Keresin kanssa tuloksella 11½/15, taakse jäivät muun muassa Portisch, Ivkov, Larsen, jotka samana vuonna selvisivät ehdokasotteluihin. Minulle on pieni mysteeri, kuinka hän turnaukseen päätyi – olisiko Keres käyttynyt suostuttelutaitojaan? Siitä olisi voinut saada suurmestarin tittelin, mutta sääntöjen mukaan ei voinut hypätä yhden tittelin yli, joten KvM Iivo oli, kunnes 2024 sai kunniasuurmestarin arvon.
Neuvostoliiton nuorten mestaruuden Iivo voitti vuonna 1948 yhdessä Viktor Kortshnoin kanssa. Neuvostoliiton mestaruusturnauksessa hän pelasi 1960, 63, 66 ja 67; Viron mestaruus tuli kahdeksan kertaa.
Spasskin avustajana hän Reykjavikin ottelussa Fischeriä vastaan. Ei ole kovin selvä, mitkä hänen velvollisuutensa olivat, mutta hän kirjoitti ottelusta kirjan, joka julkaistiin yhteisteoksena Robert Byrnen analyysien kanssa, Both Sides of the Chessboard. On hauska verrata kommentteja.
Virossa Iivo oli pitkään shakkitelevisio-ohjelmassa, valmentajana toimi luonnollisesti muun muassa Lembit Ollille.
Seuraavaksi muistopeli, joka loppuu hauskasti. Voit katsoa pelin klikkaamalla mitä tahansa siirtoa.
Joose Norri
