Carl Adalbert Hermann Schlechter syntyi 2. maaliskuuta 1874 Itävalta-Unkarin keisarikunnan pääkaupungissa Wienissä. Hyvin katolisen ja heikohkosti toimeentulevan taiteilijaperheen vesa oppi shakin vasta myöhään, eri tietojen mukaan 13- tai 15-vuotiaana. Ratkaiseva osuus hänen kehityksessään ja innostuksessaan oli hänen ainoalla shakin opettajalla Samuel Gold’illa, joka on tunnettu enemmän shakkitehtävistään kuin pelaajana. Suurin alkuinnostus shakkiin koskikin tehtäväshakkia.
Schlechter kävi kansakoulun jälkeen kauppakoulussa ja toimi sen jälkeen lyhyen aikaa pienliikemiehenä, mutta menestyvä shakkiura syrjäytti pian kaupalliset toimet. Hänen ensimmäinen kansainvälinen esiintyminensä oli Leipzigissä 1894 vielä suhteellisen vaatimattomalla 11. sijalla.
Vuodesta 1900 katsottiin Schlechterin kuuluvan maailman parhaisiin pelaajiin. Turnausvoittoja hankki hän Münchenissä 1900, Ostendessa 1906, Prahassa 1908 ja Hampurissa 1910. Vuonna 1910 Wienissä ja Berliinissä Emanuel Laskerin kanssa pelattu maailmanmestaruusottelu päättyi 5-5 Schlechterin voitettua 5. ja Laskerin 10. pelin. Viimeisessä pelissä Schlechter mustilla pääsi hyökkäämään voittoaseman, jonka menetti epätarkkuudella ja hävisi jätettyään ikuisen shakin tekemättä. Syynä oli tarve hankkia tittelin voittamiseen kahden pisteen etumatka.
Schlechter kuului wieniläisen Steinitzin perinnettä jatkavaan Wienin koulukuntaan, joka pyrki objektiiviseen, tarkkaan ja asemallisia heikkouksia kavahtavaan pelinkäsittelyyn. Schlechterin varmuutta nähtiin remissihaluisuudeksi. Kuitenkin myös mielikuvitukselliset hyökkäykset kuuluivat usein hänen pelinkäsittelyynsä.
Schlechter oli myös paitsi tehtäväniekka lisäksi tunnettu avausteoreetikko, joka toimitti 2. painoksen Bilguerin avauskäsikirjasta.
Ensimmäisen maailmansodan loppuvaihe vei Schlechterin taloudellisiin vaikeuksiin keskellä pahenevaa elintarvikekriisiä ja hän muutti Wienistä hieman, mutta vain hieman, parempiosaiseen Budapestiin. Carl Schlechter kuoli siellä keskellä Unkarin ns. krysanteemivallankumousta 27. joulukuuta vuonna 1918 keuhkokuumeeseen, jonka arvellaan pohjautuneen aliravitsemukseen. Viimeinen niitti oli sairaana pidetty simultaani, joka päättyi kaatumiseen ja tajuttomuuskohtaukseen.
Tervetuloa esitykseeni eräästä maailmansotia edeltäneen ”vanhan Euroopan” parhaista pelaajista ja shakin syvällisestä taitajasta.
Pekka Kauppala
