Hurme piikkipaikalla ennen viimeistä kierrosta seniorien SM:ssä

Teksti: Patrik Aalto

Toiseksi viimeisellä kierroksella lähes koko kilpailun ajan johtanut Harri Hurme siirtyi taas vaihteeksi yksin kärkeen 6,5 pisteellä, kun ykkössijaa ennen tätä kierrosta jakanut Leo Peltola sai vain tasapelin. Mikään ei kuitenkaan ole vielä ratkennut, ja kultaa vaanii myöskin Kaj Kivipelto, jolla on piste Harria vähemmän. Samalla kamppaillaan muista mitaleista, mutta käydään asetelmia päätöskierrokselle lähdettäessä läpi vielä jutun lopussa.

Kahdeksannen kierroksen kärkipöydällä Harri voitti valkeilla Veikko Koskisen. Avaus oli hollantilaista kivimuuria, missä Harri tarjosi mielenkiintoista lähettien vaihtokauppaa niin, että hänen kuningasasemansa heikkenisi hieman. Se oli kuitenkin täysin korrektia, ja mustakin pelasi oikein eikä vaihtanut. Avaus jatkui tasaisissa merkeissä, kunnes kohta avautunut c-linja osoittautui valkeille hieman edulliseksi. Musta joutui ratkomaan ongelmia, ja yritti selvitä niistä uhraamalla sotilaan. Kompensaatio ei ollut kuitenkaan riittävä, ja valkeille jäi sotilas enemmän kevyiden upseerien loppupeliin. Musta yritti aktiivisesti vaihtaa sotilaita keskustasta, mutta valkean selvä etu pysyi koko ajan, ja lopulta musta teki ratkaisevan virheen. Valkeille olisi jäänyt kaksi sotilasta enemmän kuningasloppupeliin, jos musta ei olisi luovuttanut.

Toinen kärkikamppailu Eero Patolan ja Leon välillä alkoi sisilialaisella, mutta vaihtui nopeasti englantilaisen tyyppisiin asemiin, kun Eeron sotilasstruktuuri oli valkeilla c4-d3-e4. Keskustaan syntyi paljon sotilasjännitteitä ja mustan kaksoissotilas, mikä antoi mustalle tilaa ja siten hieman etuakin. Etu kasvoi suuremmaksi, kun kaksoissotilaasta tulikin tuettu vapaasotilas, mutta musta teki strategisen virheen ja anasti valkealta sotilaan. Nappuloita alkoi vaihtua, lopulta valkea voitti sotilaan takaisin ja voitiin kätellä tasapelin merkiksi.

Hollantilaista tarjoiltiin myös Kivipellon ja Harri Nyrhisen välisessä pelissä. Valkean avaus onnistui lähes täydellisesti antaen suuren edun, kun keskusta avautui mustan kannalta huonolla tavalla. Valkea kuitenkin antoi vaihtaa hyvän ratsunsa pois, ja vaikka etu säilyikin, se pieneni paljon. Asema oli lähellä jopa tasoittua, mutta valkean helpotukseksi musta blundeerasi upseerin, ja peli oli siinä.

Juhani Sorri pelasi Esa Auvista vastaan valkeilla rauhallisesti sivustoiden molemmat lähettinsä. Aseman luonne vaikutti hyvin seesteiseltä, eikä nappuloiden vaihdoilta voinut välttyä. Suuren maailman tyyliin alettiin kuitenkin jauhamaan syntynyttä hyvin tasaista kevytupseeriloppupeliä, ja Juhani sai kuin saikin luotua voitonmahdollisuuksia! Yhden siirron ajan laudalla oli mustan virheestä johtunut valkean voittoasema, mutta kumpikaan pelaajista ei tätä huomannut. Ehkä tasapeli oli kuitenkin oikeudenmukainen lopputulos.

Helge Ruotanen vaikutti olevan omalaatuisella päällä Seppo Aakiota vastaan, koska avaus 1.g3 e5 2.d4 ei kovin yleinen ole. Myöhemmin tuli vielä b4, jonka takia valkean oli pian pakko uhrata sotilas. Mentiin loppupeliin, jossa valkea oli saanut oikein pelaamalla kompensaatiota, mutta tällä kertaa valkea ei siihen oljenkorteen tarttunut. Peli meni yhä huonommaksi, musta voitti toisenkin sotilaan ja Seppo johdatteli värinsä voittoon.

Hollantilaiset eivät oikein toimineet mustille ainakaan tällä kierroksella. Raimo Leukkusen hyökkäys mustilla Seppo Lylyä vastaan oman kuninkaansa edestä on kyllä avauksen tyyppi-idea, mutta ei silloin, kun keskusta on auki. Valkean sai suuren edun, mutta ei pystynyt hyödyntämään sitä parhaalla tavalla. Täysin pois etu ei kuitenkaan missään vaiheessa mennyt, ja ehkä valkean olisi kannattanut aseman puolesta vielä jatkaa peliä keskipelissä tasapelin sopimisen sijaan.

Mauno Kankaalla oli vuoristoratamainen peli Petri Saharista vastaan siinä mielessä, että hän oli pahassa vaarassa pudota kyydistä. Avaus oli omituista kuningasintialaista hyökkäystä, joka johti mustalle mukavampaan peliin. Petri pelasi hienon strategisen c4:n ja sai ansaitusti etua. Valkean asema aloitti hurjan laskun alaspäin, ja mustalla olisi ollut mahdollisuus odotella luovutusta tornia enemmällä. Laatu enemmän loppupelissä ei ole huono sekään, mutta mustalle aiheutti ongelmia valkean vapaasotilas, joka livahtikin vahingossa läpi! Siihen joutui uhraamaan tornin, jolloin sovittiin tasapeli tasa-asemassa.

Matti Grönroosin ja Heikki Vistin peli oli jugoslaavialaista, jossa daamit vaihtuivat aikaisin. Mustan molemmat ratsut jäivät jotenkin paitsioon laudan reunoille, ja valkean asema oli sekä parempi että kauniimpi. Peli oli pitkä, mutta valkean etu säilyi koko ajan ja pienellä taktiikalla se realisoitui hyvin. Ihan ansaittu voitto siis valkeille.

Livelautojen ulkopuolelle jääneissä peleissä Kari Teräsalo voitti mustilla Martti Kukkosen ja Tero Sihvonen niin ikään mustilla Jouko Miikkulaisen.

Viimeiselle kierrokselle lähdetään siis mielenkiintoisista asetelmista, tässä parit:

Ykköspöytä on tietysti kaikkein jännittävin, johtaja joutuu vielä kerran kunnon testiin. Vaikka Juhanin pelit ovatkin menneet hieman alakanttiin, niin hän pystyy kyllä tarjoamaan kovan vastuksen Harrille. Leolla on myös kovempilukuisempi vastustaja, joten ehkä Kaj pystyy tulemaan mukaan taisteluun hopea- ja jopa kultamitalista. Parhaassa – tai pahimmassa tapauksessa aikataulujen kannalta – voidaan nähdä jopa kolmen pelaajan uusinta, mutta sen viimeinen kierros sitten näyttää.