Magnus Carlsenille kuluva vuosi on ollut lohduton. Turnausvoitot ovat jääneet tyystin ottamatta, ja nyt meneillään olevassa World Cupissa Tbilisissä maailmanmestari hävisi kolmannella kierroksella Bu Xiangzhille kiinalaisen esitettyä mustilla varsin ennakkoluulottomia otteita.

Kiinalaiselle häviämisessä ei enää nykypäivänä ole mitään ihmeellistä, mutta jotakin symbolista on siinä että ihmemies Carlsenin pudotti jatkosta juuri Bu Xiangzhi, josta tuli suurmestari vuonna 1999 vähän vaille 14-vuotiaana napattuaan vaadittavat kolme kiinnitystä vain parissa kuukaudessa. Viisi vuotta myöhemmin Magnus itse saavutti SM-arvon vieläkin nuorempana.

Pitkä matka on kuljettu Buenos Airesin olympialaisista 1978, joiden avauskierroksella islantilainen suurmestari Gudmundur Sigurjonsson hävisi valkeilla tuiki tuntemattomalle Qi Jingxuanille vain 30 siirrossa. Valtaisaa huomiota herättäneen pelin jälkeen Jan Hein Donner ilkkui, ettei kiinalaisille yksinkertaisesti voi mennä häviämään. Seitsemän kierrosta myöhemmin Hollanti kohtasi Kiinan ja suurisuinen Donner sai löylytyksen Liu Wenzheltä. 20-siirtoinen murskatappio veti Donnerin mietteliääksi, mutta hän päätteli sittenkin tehneensä oivaa pr-työtä: ”Nyt minusta tulee kiinalaisten Kieseritzky!”

Tiedossani ei ole, miten hyvin suljetussa Kiinassa tunnettiin shakkisuuruuksien urotekoja, mutta kun maassa alkuvuodesta 1981 järjestettiin vihdoin ensimmäinen kansainvälinen turnaus, siihen osallistui paikallisten lisäksi vain brittejä, jotka olivat samalla tulleet markkinoimaan Batsford-kustantamon shakkikirjoja. Brittidelegaatioon kuului näet pelaajien ja hankkeen puuhamiehen Bob Waden lisäksi Batsfordin toimitusjohtaja. Ja tietenkin suurmestari Raymond Keene oli matkassa yhtä lailla omien kirjojensa mainostajana kuin pelaajana.

Liu Wenzhe, joka oli Buenos Airesissa voittanut Donnerin lisäksi Margeir Peturssonin, jatkoi hyviä otteitaan kukistamalla suurmestari Jonathan Speelmanin. Shanghaissa, Pekingissä ja Kantonissa pelattua turnausta ei kuitenkaan voittanut kumpikaan suurmestareista vaan KvM Robert Bellin, vieläpä melko ylivoimaisesti. Samalla osallistujat lähettivät Donnerille Amsterdamiin postikortin, jossa he kiittelivät hollantilaisen osuutta Kiinan nostamisessa shakkimaailman tietoisuuteen.

1980-luvulla Kiina oli kansainvälisessä shakissa yhä aktiivisempi ja esimerkiksi mukana nuorella joukkueella ensimmäisissä joukkueiden MM-kisoissa Luzernissa syksyllä 1985. Sen viimeisellä pöydällä pelasi parikymppinen Ye Rongguang, josta oli viitisen vuotta myöhemmin tuleva Kiinan ensimmäinen suurmestari. Luzernissa nuorukainen sai arvokasta kokemusta mm. tasapelistä Lev Polugajevskia vastaan, ja voittihan hän myös jokusen pelin.

Batsfordin kirjoista on tuskin ollut haittaa kiinalaisillekaan, vaikka etenkin tietokoneiden ansiosta Bu Xiangzhin ja Hou Yifanin kaltaiset huippulahjakkuudet ovat päässeet osallisiksi uusimmasta shakkitietoudesta. Panostus on ollut melkoista, ja myös Kiinan naiset rynnivät 90-luvulla esiin niin uinnissa, yleisurheilussa kuin shakissakin; Liu Shilan oli tosin jo 80-luvun alkupuolella selviytynyt ehdokasotteluun. Tänä päivänä menestys ei enää ole satunnaista, on otettu olympiamitaleita kultaa myöten, hallittu naisten MM-otteluita ja kukistettu jopa Carlsen. Nähtäväksi jää, mihin tämä kaikki johtaa ja miten pitkälle voikaan yltää Hou Yifan…

Erik Rosendahl