Oli tietenkin shakin onni, että kiinnostuttuaan kuningaspelistä vasta myöhemmällä iällä Louis D. Statham (1907-83) oli jo ehtinyt kerätä melkoisen omaisuuden: ”Olen miljonääri, minulla on kartano ja huvipursi, mutta kaikkein kipeimmin kaipaan kunnon shakkiturnausta!” Statham oli insinööri ja keksijä, jonka yritys Statham Instruments rikastutti laitteillaan niin lääketiedettä kuin avaruusteknologiaakin. Kaiken kukkuraksi hän myi hulppean talonsa Hugh Hefnerille ja muutti Beverly Hillsin maisemista Lone Pine-nimiseen pikkukaupunkiin. Hefner sai pystyttää hedonismin linnakkeensa, jonka maailma tulisi tuntemaan nimellä Playboy Mansion.

Parin tuhannen asukkaan Lone Pine sijaitsee Kaliforniassa kolmisen sataa kilometriä Los Angelesista pohjoiseen. Sinne touhukas Statham rakensi uuden talon jossa hän vietti eläkepäiviään kirjeshakkia pelaten, kunnes päätti 1970-luvun alussa kirjoittaa maailman kaikille suurmestareille ja tarjota heille paitsi hyvät palkinnot myös matkat ja majoituksen omasta pussistaan. Lisäksi hän palkkasi nimikkoturnauksensa johtoon legendaarisen suurmestarin Isaac Kashdanin (1905-85), jolla oli runsaasti kokemusta tämän tason haasteista toimittuaan tuomarina mm. molemmissa Piatigorsky Cupeissa (1963 ja 1966).

Ensimmäisellä kerralla, keväällä 1971, ulkomaiset huippupelaajat jäivät vielä tulematta Svetozar Gligoricia lukuun ottamatta, mutta piankin Lone Pine muodostui käsitteeksi shakkipiireissä, ja alkujaan 7-kierroksisena, sittemmin 9-kierroksisena käyty kisa keräsi koko joukon maailman nimekkäimpiä suurmestareita Vasili Smyslovista Tigran Petrosjanin kautta Jan Timmaniin. Aluksi pelattiin Stathamin kodissa, mutta maineen kiiriessä pelaajat tarvitsivat isommat tilat, jolloin Statham päätti rakennuttaa Lone Pineen kaupungintalon sillä ehdolla, että siellä voitaisiin kerran vuodessa pelata shakkia.

Lone Pine International oli myös oivallinen nuorempien kykyjen näyttöpaikka, ja monet heistä kahmivatkin SM- ja KvM-kiinnityksiä. Yhdysvaltain junioritähtien (Yasser Seirawan, Joel Benjamin & Co.) lisäksi Kalifornian kevätauringossa nähtiin mm. englantilaisia ja islantilaisia lahjakkuuksia. Kaikkein kohutuin kiinnitys näki päivänvalon vuoden 1977 turnauksessa, jonka voittoa oli jakamassa naisten maailmanmestari Nona Gaprindashvili. Samalla hän sai SM-kiinnityksen, mikä teki hänestä ensimmäisen ”miesten suurmestarin” arvon saavuttaneen naisen.

Vuotta myöhemmin Bent Larsen tuli, näki ja voitti komealla tuloksella 7,5/9. Tanskalainen ryhdistäytyi suurenmoisesti hävittyään avauskierroksella nuorelle Jonathan Speelmanille; neljännessä pelissään Larsen kukisti Heikki Westerisen, joka sijoittui kisan keskikastiin 50-prosenttisella tuloksellaan. Vuoden 1978 Lone Pine International oli kaikkien aikojen vahvin ”sveitsiläinen” (Larsen, Polugajevski, Portisch, Petrosjan, Timman, Miles, Browne, Reshevsky ym.) ja palkkiotkin olivat sen mukaiset. Larsen kertoikin nähneensä mittavan uransa muhkeimman shekin pokatessaan ykköstilastaan peräti 12 000 dollaria.

Menestykseksi osoittautunut Lone Pine sai ikävän lopun iäkkäiden Stathamin ja Kashdanin sairastellessa, ja niin vuoden 1981 turnaus jäi viimeiseksi. Dramatiikaltakaan ei tuona vuonna vältytty, sillä tiukasti neuvostoboikotissa ollut Viktor Kortshnoi ilmaantui Kaliforniaan yllättäen, Moskovan jo ilmoitettua kisaan Oleg Romanishinin ja Artur Jusupovin. Matkallaan turnausvoittoon (ja 15 000 dollarin palkkioon) Kortshnoi kohtasi kaksikosta Jusupovin, joka sai antautua matin edessä.

Erik Rosendahl