Milloin Suomessa alettiin puhua enemmänkin Brysselistä? Vasta Euroopan yhdentymisen aikoihinko? Itse piipahdin Belgian pääkaupungissa kesällä 1987, mutta kun ehdokasottelut järjestettiin siellä neljä vuotta myöhemmin elokuussa 1991, palasin maisemiin matkattuani junalla Tukholmasta Kölniin ja sieltä edelleen Maastrichtiin, josta poimin ystäväni mukaan.

Brysselistä oli 80-luvun mittaan kehkeytynyt hollantilaisen Bessel Kokin ja hänen johtamansa SWIFT-yhtiön ansiosta merkittävä turnausjärjestäjä, ja nyt Kokin upea työ huipentuisi maailman kärkinimien välienselvittelyihin. Jan Timman pelaisi sitä paitsi jo jonkin aikaa Brysselissä asuneena kotikentällä; seuratasolla hän edusti Anderlechtia, joka lapsuudessani oli Euroopan johtavia jalkapallojoukkueita.

Olin tullut paikalle lähinnä Timmanin ja Viktor Kortshnoin ottelua seuraamaan, ja pettymykseni olikin suuri veteraanin sählättyä mahdollisuutensa aikapulailuun. Yhtä lailla harmitti Manilan alueidenvälisessä turnauksessa loistaneiden Vasili Ivantshukin, Boris Gelfandin ja Vishy Anandin putoaminen jatkosta kokeneempien vastustajien käsittelyssä. Niinpä välieriin jatkoivat vanhat tutut Timman, Anatoli Karpov ja Artur Jusupov, jotka saivat seurakseen Jonathan Speelmanin ”englantilaiskiintiössä” korvanneen Nigel Shortin.

Oli tietenkin mieluisaa saada seurata huippunimien edesottamuksia hulppean hotellin uumenissa ja läheisissä katukahviloissa; ihmisvilinästä erotin mm. Pia Cramlingin ja John van der Wielin sekä jokusen värikkääseen sariin pukeutuneen naisen, jotka epäilemättä kuuluivat Anandin seurueeseen. Puuttui vain Bobby Fischer, joka oli vuotta aiemmin käynyt Brysselissä Bessel Kokia tapaamassa mahdollisen Spasski-ottelun tiimoilta; Fischer-fani Kok toivoi meidän kaikkien tavoin näkevänsä Bobbyn vielä tositoimissa.

Joku tiesi kertoa, että 80 vuotta täyttävä Mihail Botvinnik olisi turnauksessa kunniavieraana, mutta itse en ”Patriarkkaan” törmännyt. Samaan aikaan Moskovasta kuului kummia; suuri ja mahtava Neuvostoliitto natisi liitoksissaan ”putshin” eli vallankaappauksen kourissa. Mihail Gorbatshov oli eristetty Krimin datshalleen, ja ns. poikkeustilakomitea varapresidentti Gennadi Janajevin johdolla oli tarttumassa ohjaksiin. Juntta kuitenkin jahkaili toimissaan ja vetäytyi nauttimaan lisää alkoholia. Pidättämättä jäänyt Boris Jeltsin pääsi niskan päälle ja loppu on historiaa.

Mitä miettivätkään nyt Brysselissä olleet neuvostoliittolaiset? Botvinnik, joka oli antanut maalleen kaikkensa tai Karpov, jolla taatusti oli paljon menetettävää? Jusupovin kerrottiin olevan huolesta suunniltaan ehkäpä jo siksikin, että vuotta aiemmin häntä oli ammuttu vatsaan Moskovassa ryöstön yhteydessä, mikä oli saanut hänet muuttamaan Saksaan. Elo-listan kakkoseksi ohi Karpovin noussut ja alkuvuodesta Linaresin huipputurnauksen Kasparovinkin kukistaen voittanut Ivantshuk, joka oli matkassa äitinsä kanssa, ei puolestaan ollut uutisista moksiskaan.

Heidän ottelussaan osat kuitenkin vaihtuivat, sillä Ivantshuk hermoili, kun taas Jusupov kokosi itsensä jatkopeleissä venyessään mustilla ilmiömäiseen suoritukseen. Ratsun uhraus h4:ään ei ollut useimpien kommentaattorien mieleen, mutta Jusupov jatkoi hämmentämistä antamalla kokonaisen tornin upealla manööverillä Te8-e6-g6!! Sitten löytyi vielä viimeinen niitti 33…Rf2!! ja Ivantshukin MM-haaveet olivat lopullisesti murskana.

Erik Rosendahl