Keinänen johtaa, Köykkä puolen pisteen päässä

Tapani Sammalvuo
info@shakkivalmennus.fi

Rönkä (3½) – Keinänen (4½)	½-½, 20
Köykkä (3½) – Sipilä (4)	1-0, 50
Agopov (2½) – Nyysti (3)	½-½, 55
Lahdelma (2) – Hokkanen (3)	1-0, 56
Ristoja (2) – Luukkonen (2)	½-½, 52
Norri (2) – Tiitta (1½)	1-0, 49
Lindholm (0) – Järvenpää (1½)	1-0, 54

Tilanne kuuden kierroksen jälkeen:
Keinänen 5
Köykkä 4½
Sipilä, Rönkä 4
Nyysti 3½
Agopov, Norri, Lahdelma ja Hokkanen 3
Luukkonen, Ristoja 2½
Järvenpää ja Tiitta 1½
Lindholm 1
Heinola 0 (keskeytti 2. kierroksen jälkeen)

Kärkitaistelussa Rönkä valitsi kunnianhimottoman muunnelman Keinäsen vankkaa daamigambiitin Tartakower-Makagonov-muunnelmaa vastaan. Musta sai riippuvat sotilaat c5 ja d5, kuten usein tapahtuu. Valkea jäykisti sotilasaseman b4:llä, mutta tuo sotilas itsessään muodostui heikkoudeksi. Juuri kun musta oli saamassa etua, sovittiin yllättäen tasapelistä. Ehkä turnaustilanne vaikutti Toivon päätökseen.

Köykkä vastasi Sipilän ”uhkaukseen” pelata sisilialaisen puolustuksen Svešnikovin muunnelmaa lykkäämällä d4:n toteuttamista 3.Rc3:lla. Tähän periaatteelliset mustat vastaavat 3…e5, minkä jälkeen asema saa aika suljetun luonteen. Olen itsekin pelannut näin mustilla ja olen havainnut, että d5-ruudun heikkous on paljon pahemman näköinen, kuin mitä se todellisuudessa on. Silti Vilkan päätös vaihtaa ratsunsa valkean c4-lähettiin, sallien dxc4:n, oli asemallisesti aika riskaabelia. Hän myös jatkoi hieman liian huolettomasti ja Peksi pääsi rankaisemaan kuningaspuolella.

Seuratovereideni Agopovin ja Nyystin kohtaamisessa laudalle ilmestyi heidän jo useasti vääntämä espanjalainen peli. Nyt pienestä yllätyksestä vastasi Mikael, joka pelasi 6.d3, joka on häneltä harvinainen valinta, sillä yleensä hän pelaa perinteisempiä c3, d4 -pohjaisia espanjalaisasetelmia. Sampsa vastasi muunnelmalla, jossa musta pakottaa ensisilmäyksellä valkealle hyvän vaihdon d4:ssä, mutta jossa esimerkiksi Ding Liren on saanut hyviä tuloksia mustilla. Peli meni veitsenterälle keskipelissä, kun Sampsa uhrasi läjän nappuloita valkean kuninkaan avaamiseksi. Yhden siirron ajan valkealla oli ilmeisesti voitto, mutta sen jälkeen musta piteli tahtipuikkoa. Äärimmäisen monimutkaisen kamppailun lopputulokseksi tuli lopulta silti tasapeli.

Lahdelma ja Hokkanenkin pelasivat perinteistä daamigambiittia. Tällä kertaa laudalle ilmestyi suhteellisen tuoreesti pelikelpoisen leiman saanut variantti 5.Lf4 0-0 6.e3 b6. Hallitseva nuorten Suomen mestari ryösti rohkeasti sotilaan, jonka itse olen samassa asemassa hylännyt. Vuoden 1989 nuorten Suomen mestari ei löytänyt oikeaa tapaa saada kompensaatiota, joten pitkälle keskipeliin asti peli sujui valkean edun merkeissä. Ajantarkistuksen lähestyessä Hoku kuitenkin onnistui hankkimaan tarpeeksi vastapeliä, mutta daamiloppupelissä mustan tehtävä oli kuitenkin käytännön pelissä vaikeampi.

Ristojan 3.Lb5+-sisilialainen johti systeemin tyyppiasemaan, jossa Luukkonen valitsi asetelman …Kh8 ja …g5. Valkea pelaa näissä yleensä daamisivustalla, mutta Samu valmisteli f4:ää ja toteutuskin sattui taktisesti huonoon aikaan. Materiaalitasapaino kyllä säilyi, mutta mustan upseerit olivat paljon aktiivisemmat. Tommi kuitenkin salli kuitenkin liikaa vaihtoja ja valkea onnistui tasapainon säilyttämisessä.

Norri varioi tällä kertaa pelaamalla 1.c4. Ehkä syynä oli Tiitan mieltymys kaikenkarvaisiin …h6, …g5 -systeemeihin englantilaista vastaan. Sauli siirsi kuitenkin toista laitasotilasta (1…a6?!), mikä ei tietenkään ole kovin järkevä siirto sekään. Voi olla, että Joose otti tämän lähestulkoon loukkauksena, sillä hänen aikainen Ra3-c2-manööveri vaikuttaa aika kummalliselta. Asema sai aluksi hiukan käännetyn benonin piirteitä, mutta Saulin ratkaisu 12…dxe3 muutti asematyypin vaikeammin luokiteltavaksi. Pian musta ryösti sotilaan, mutta valkea sai sen helposti takaisin. Loppupelissä aavistelin tasapeliä, mutta Sauli valitsi eriväristen lähettien loppupelin sijaan jatkon, jossa hänen lähettinsä jäi kiinni.

Järvenpää poikkesi myös tavoistaan ja vastasi Lindholmin odotettuun 1.e4:ään Kalašnikovin muunnelmalla. Kuten analyysihuoneessa arvelinkin, oli 13…Rd4?! aikaa menettävä virhe, jonka jälkeen valkea sai etua. Jeren 17.a4?! toisaalta jätti valkeankin asemaan heikkouksia ja lopulta päädyttiin asemaan, jossa mustan hyvä ratsu kompensoi hänen sotilasheikkouksiaan. Remissiä tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, sillä pelaajat olivat yritteliäällä päällä. Ratkaisu tuli, kun Jari ei huomannut pyrkiä tunnettuun tasapeliloppupeliin.

Ristoja-Luukkonen, kumoa 23.f4? !

Norri-Tiitta, valkean siirto

Norri-Tiitta, mustan siirto

Lindholm-Järvenpää, valkean siirto

Lindholm-Järvenpää. Kuinka mustan tulisi puolustautua?