”Kuva on vuodelta 1978 huhtikuussa, kun Viktor Kortšnoi pelasi simultaania Oslossa 30 pelaajaa vastaan. Valitettavasti hävisin selvän voittopelini, kun piti siirtää nopeasti, kun oli vain kaksi pelaajaa jäljellä. Kortšnoi on juuri siirtämässä minua vastaan.”
Kun sastamalalainen Timo Nurmi alkuvuodesta 1975 muutti Osloon, Norjassa ei ollut yhtäkään suurmestaria. Suomi sai myöhemmin samana vuonna ensimmäisensä, kun taas norjalaisten odotus kesti 80-luvun puoliväliin:
– Tuolloin ei huippupelaajista edes haaveiltu, ja pelkkä ajatuskin norjalaisesta shakin maailmanmestarista tuntui vielä 90-luvun lopulla toivottoman kaukaiselta, Nurmi muistelee.
Tänään kaikki on toisin. Magnus Carlsen istuu tukevasti valtaistuimellaan, ja hänellä on suurmestarikollegoita kotimaassaan pitkälti toistakymmentä. Niistä puolen tusinaa on saanut arvonsa 2010-luvulla:
– Juuri kärjen taso on noussut Carlsen-buumin ansiosta todella paljon. Eri lähteistä on tullut rahaa shakkiin ja valmennukseen on panostettu aikaisempaa enemmän. Uusia shakkikerhojakin on perustettu etenkin Carlsenin ensimmäisen MM-ottelun innostamana.
Shakki saa Norjassa myös medianäkyvyyttä aivan uudella tavalla:
– Kaikki MM-ottelut on näytetty suorana valtion TV-yhtiön NRK:n kanavilla, ja parhaimmillaan lähetyksillä on ollut miljoonayleisö. Se on aivan uskomaton luku. Kaikki katselijat eivät edes osaa pelata shakkia, naurahtaa Nurmi.
