Teksti: Patrik Aalto
Shakkimaailman toiseksi kovatasoisinta ja arvostetuinta tapahtumaa, kerran kahdessa vuodessa pelattavaa kandidaattiturnausta, oli pelattu puolet, seitsemän kierrosta, kun kaikkien mahdollisena pitämä ja monien pelkäämä uutinen tuli: Kilpailu keskeytettiin toistaiseksi ja siirrettiin ennaltamäärittelemättömään ajankohtaan. Turnauksen isäntämaan Venäjän koronatilanteen piti olla hyvä; ilmoitettuja tautitapauksia oli väkilukuun suhteutettuna vähän, vaikkakin syyksi epäiltiin testien vähäisyyttä ja tietojen salaamista. Valtio päätti kuitenkin estää lentoliikenteen sen rajojen yli ilman pitkää varoitusaikaa, sillä heikossa kunnossa olleella terveydenhuoltojärjestelmällä ei olisi ollut varaa ottaa rajoitustoimien pitkittämisen seuraamuksia vastaan. Jos turnaus olisi pelattu loppuun, pelaajat eivät enää olisi välttämättä päässeet palaamaan kotimaihinsa. Rahakkaan ja monilta tahoilta läpiviennin painetta kokeneen turnauksen keskeyttäminen antoi selvän merkin: laudan ääressä ei monia turnauksia tultaisi pelaamaan pitkään aikaan.
Maailmanmestari Magnus Carlsen seurasi tilannetta varmasti tarkasti. Hänen maailmanmestaruusottelunsa tultaisiin todennäköisesti silti pelaamaan ajallaan joulukuussa, mutta sitä ennen olisi hiljaista. Huipputurnauksia puisella laudalla ei pelattaisi paljon. Silloin syntyi ajatus: Shakki on yksi ainoista urheilulajeista, joka on säännöiltään ja olemukseltaan sama peli, vaikka sitä pelaisi kotoa käsin, internetissä. Nyt avautui harvinaisen hyvä mahdollisuus luoda jotain uutta, viihdyttävää ja hyödyllistä, joka nostaisi shakin mainetta ja toisi lisää kiinnostuneita.
Niinpä, 2.4., maailma sai hienon tiedon: 18.4.–3.5. tultaisiin pelaamaan ensimmäinen laatuaan online-superturnaus, Magnus Carlsen Invitational. Pelaajien taso oli huikean kova, jopa parempi kuin kandidaattiturnauksessa. Formaatti ja järjestelyt olivat seuraavanlaiset:
– Peli “paikkana” toimi chess24.com: saksalaislähtöinen kansainvälinen nettisivusto, joka on kasvattanut suosiotaan ja sponsoroinut Carlsenia jo pitkään ollen näin looginen valinta.-Pelaajat olivat turnauksen nimen mukaisesti Carlsenin kutsumia, ja katsojien iloksi he olivat lähestulkoon kahdeksan maailman parasta, kun Carlsen epäilemättä huipulta pyytelyn aloitti, ja kukaan ei ilmeisesti kieltäytynyt. Rapid-vahvuuslukujärjestyksessä gladiaattorit olivat Carlsen, Maxime Vachier-Lagrave, Liren Ding, Hikaru Nakamura, Ian Nepomniachtchi, Fabiano Caruana, Anish Giri ja Alireza Firouzja. Vakuuttava kokoonpano: siihen kuului maailmanmestari, viisi maaliskuista kandidaattia, maailman toiseksi paras rapid- ja blixt-pelaaja (Nakamura) ja maailman lupaavin junioripelaaja, monien mielestä Carlsenin joskus valtaistuimelta syrjäyttävä 16-vuotias. (Firouzja)
– Turnaus koostui kahdesta osasta: Ensin pelattiin täyskierrosturnaus, jossa jokainen pelasi jokaista vastaan neljästä 15min+10sek inkrementti rapid-pelistä koostuvan ottelun. Carlsenilla on historiaa tämän tyyppisen formaatin suosimisesta, sillä hän on myös ehdottanut maailmanmestaruusottelun pitkien pelien korvaamista neljällä nopealla pelillä per päivä, liekö sitten asialla tekemistä sen kanssa, että hän on voittanut kaksi edellistä titteliä juuri tie-breakissa… Joka tapauksessa ainakin omassa turnauksessa tämä oli mahdollista toteuttaa. Ottelun voittaja sai 3 ja häviäjä 0 pistettä. Jos matsi päättyi 2–2, leikki jatkui monista knock-out-turnauksista tutulla armageddonilla eli äkkikuolemalla, jossa valkea saa kelloon viisi minuuttia, musta neljä, mutta tasapelin osuessa kohdalla musta voittaa pelin. Armageddon-voittaja sai 2 pistettä ja häviäjä yhden. Tämä vaihe vei suurimman osan turnausajasta, sillä yhtenä päivänä pelattiin vain kaksi ottelua viimeistä kierrosta lukuunottamatta, jolloin kaikki pelasivat yhtä aikaa, ja kun otteluita oli yhteensä 28, alkulohkon pelipäiviä kertyi kokonaiset 13. Sitten kerätyt pisteet laskettiin yhteen, ja neljä suurinta rohmua jatkoivat eteenpäin ratkaisuvaiheeseen: Final four nimeltään. Trillerimäisenä finaaliviikonloppuna turnausvoittaja ratkaistiin pudotuspelimenetelmällä. Täyskierrosturnauksen voittaja sai vastaansa sen neljännen, toinen puolestaan kolmannen, ja näiden otteluiden voittajat kohtasivat finaalissa. Formaatti ja peliaika olivat samat, paitsi tasatilanteessa neljän pelin jälkeen pelattaisiin ensin kaksi peliä 5+3 blixtiä, sitten tarvittaessa toiset kaksi, ja vasta sitten armageddon kutsuisi.
– Rahaa oli jaossa ja paljon: yhteensä 250 00 dollaria. Jakauma käy ilmi seuraavasta taulukosta:
| Place | Prize money |
| 1st | $70,000 |
| 2nd | $45,000 |
| 3rd | $30,000 |
| 4th | $30,000 |
| 5th | $22,500 |
| 6th | $20,000 |
| 7th | $17,500 |
| 8th | $15,000 |
Historiallinen huvin maksoivat Carlsenin, kuten mainittu, sponsori chess24, ja Play Magnus -konserniin kuuluva yritys, jossa Carlsen on myös osakkeenomistaja. Voittoja toki seurasi siitä, että shakin ja näiden palveluiden pariin saatiin houkuteltua uusia kiinnostuneita. Shakinpelaajien on myös syytä olla tyytyväisiä tarjotusta huippuviihteestä, ja uskaltaisin väittää chess24:n maineen nousseen roimasti.
Keskustelujen kuuma peruna online-turnauksissa on aina huijaamisen mahdollisuus. Rahan hajun voisi luulla vetävän pelaajia puoleensa tässä mielessä liian voimakkaasti. Toimenpiteet tämän estämiseksi olivat kuitenkin hyvät: Kaikilla oli velvollisuus toimittaa livekuvaa koko huoneesta, missä pelaaminen tapahtui, ja jakaa näyttönsä ja äänensä tuomareille. Pelin aikana ei saanut poistua tietokoneelta. Chess24:n huijaamiseen erikoistunut tietokoneohjelma kävi myös läpi kaikki pelit jälkikäteen. Suurin epärehellisiä keinoja kitkevä tekijä oli ehkä kuitenkin se, että pelaajilla oli paljon menetettävää: kaikki olivat tunnettuja, ja vilpistä kiinni jääminen olisi merkinnyt maineen peruuttamatonta menetystä.
Tällä kattauksella turnaus oli valmis alkamaan. “Shakin uusi aikakausi”, niin kuin useissa yhteyksissä sanottiin, alkoi 18.4.2020 16.00 Keski-Euroopan aikaa. Otteluita pelattiin täyskierrosturnauksessa todella paljon, joten keskitytään vain mielenkiintoisimpiin ja tärkeimpiin niistä. Carlsenin ja Nakamuran ensimmäisen kierroksen kamppailu ehdottomasti oli sellainen, sillä he lähtivät turnaukseen ennakkosuosikkeina, ja lopulta päätyivät myös finaaliin sulkien avausottelusta alkaneen ympyrän. Kun kaikki pelit päättyivät tulokseen, ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita luonnollisesti puuttunut. Ihka ensimmäisessä yhteenotossa Carlsen sai mukavan tilaedun ja melko riskittömän mahdollisuuden voitonpeluuseen, ja lähettiloppupeli sotilaan edulla maailmanmestarin toiveet täyttikin. Nakamura sai revannsin vaarallisella hyökkäyksellään, jossa Carlsenin kuningas päätyi mattiin asti. Kolmannessa pelissä Hikaru pelasi samaa daamigambiitin muunnelmaa kuin ensimmäisessä, ja hävisi jälleen loppupelin, tällä kertaa valkean ovelien ratsujen takia. Amerikkalaisen oli nyt pakko voittaa, mutta Carlsenin virheiden ansiosta se myös onnistui suhteellisen nopeasti. Edessä oli siis armageddon. Tällä kertaa Nakamura pelasi hyvin huonosti, ja Carlsen voitti mustilla helposti, mutta mieleen pelistä jäi jotain muuta: Katsojat ja tuomarit näkivät aikojen olevan väärin päin (valkeilla neljä ja mustilla viisi minuuttia) vaikka oikeasti kaikki oli kunnossa, ja siksi päätuomari häiritsi Hikarua turhaan kesken pelin viesteillään keskeyttää peli. Nakamuran kannalta epäonnekas bugi korjattiin ottelun jälkeen.
Toisella kierroksella mielenkiintoa kohdistui erityisesti Firouzjan ja Carlsenin otteluun, sillä Firouzja oli vähän aikaa sitten yllättänyt Carlsenin Banter Blitz -cupin finaalissa, ottelussa, jossa pelattiin 3+0 blixtiä. Pidemmillä ajoilla sama temppu ei onnistunut. Vaikka Firouzja onnistui tasoittamaan Carlsenin epäortodoksisella tyylillä hankkiman johdon Carlsenin blunderin seurauksena, maailmanmestari meni uudelleen johtoon, ja viimeisessä pelissä ei Alireza ylimääräistä avustusta voitontavoitteluun saanut.
Kolmas kierros alkoi uusinnalla puolentoista vuoden takaisesta maailmanmestaruusottelun tie-breakista Carlsenin ja Caruana välillä. Kuten hyvin muistetaan, Carlsen voitti silloin 3-0, eikä tempun uusiminen nyt vaikuttanut olevan temppu eikä mikään. Magnus pelasi ensimmäiseksi Aljechinin puolustusta, joka on harvinaista huipputasolla, mutta se tuotti tulosta, kun Caruana myöhemmin tuntui kävelevän lähes vapaaehtoisesti kuninkaallaan h4:ään, jossa se joutui matiksi. Toinen peli sitä vastoin oli todella sulava ja helpon näköinen edulliseen loppupeliin siirtyminen ja siinä edun realisoiminen maailmanmestarilta. Kun kaksi viimeistä olivat tasapelejä, ei ihme, että Carlsen sanoi olleensa tyytyväinen suoritukseensa.
Mainittavaa on myös Nakamuran helpohko voitto Firouzjasta, sillä ottelu muistetaan ensimmäisestä pelistä, jossa Firouzjalta katkesi nettiyhteys selvässä etuasemassa. Sääntöjen mukaan pelin olisi pitänyt jatkua samasta asemasta samoilla ajoilla yhteyden palautuessa, mutta kun näin yritettiin tehdä, Nakamura oli jo mennyt tauolle luultuaan voittaneensa pelin. Jos häntä olisi odotettu, Firouzjalla olisi ollut aikaa miettiä ilman kellon käymistä, tai Nakamura olisi saattanut tsekata pelin tietokoneen kanssa kameroiden ulottumattomissa. Niin päätuomari päätti tuomita pelin tasapeliksi, ja Firouzjan myöhemmin tekemä protesti kumottiin. Voi tietysti miettiä, oliko tämä reiluin ratkaisu, sillä oikein toiminut Firouzja kärsi, kun taas väärin toiminut Nakamura hyötyi tilanteesta. Tämä välikohtaus todennäköisesti vaikutti myös muihin ottelun peleihin Alirezan puolesta, sillä hän hävisi 3,5-0,5.
Neljännellä kierroksella voitot kairasivat Carlsen, Caruana, Nakamura ja Ding. Sen myötä he myös johtivat turnausta tässä vaiheessa. Tärkeintähän oli sijoittautua neljän parhaan joukkoon, jotta pääsee finaalivaiheeseen.
Viidennen kierroksen ehdoton ykkösuutinen oli Girin voitto Carlsenista! Siihen riitti yhdestä jättimokasta kiittäminen ja kolmen tasapelin pitäminen. Suurempaa hätää ei Magnuksella kokonaistilanteen suhteen silti ollut, kun taas Anishilla olisi edelleen vuori kiivettävänään selviytyäkseen finaalinelikkoon, sen verran huonosti alkuturnaus oli hänellä mennyt.
Kuudennella kierroksella Carlsen ja Nakamura voittivat armageddonissa ja Caruana suoraan. Näiden tulosten myötä varmistui kierrosta etuajassa, että Carlsen, Nakamura, Ding ja Caruana tosissaan pääsivät knockout-vaiheeseen. He olivat pelanneet parhaiten, ja ansaitsivat sen. Viimeisen kierroksen suurin jännitys oli siinä, kuka pystyisi välttämään Carlsenin semifinaalissa. Ironisesti Ding epäonnistui tässä, vaikka itse asiassa voitti juuri ei niin tosissaan pelanneen maailmanmestarin. Selvisi myös lopullinen järjestys neljän huonoimman pelaajan suhteen: Nepomniachtchi oli viides, Firouzja kuudes, Giri seitsemäs ja Vachier-Lagrave kahdeksas.
Carlsen, Caruana, Nakamura ja Ding olivat siis ne pelaajat, jotka kamppailivat vielä seitsemänkymmenentuhannen dollarin pääpalkinnosta. Jos osa täyskierrosturnauksen peleistä oli vähän merkityksettömiä, nyt se, mikä erotti voittajan ja häviäjän, ratkaistiin todella nopeasti. Sääntöjen mukaan ensimmäisenä pelattiin “alkulohkon” voittaja vastaan sen neljäs, joten vappupäivänä 1.5. Nakamura kohtasi Caruanan. Ensimmäisessä pelissä Fabiano pelasi italialaista, ja “Giuoco Piano” eli hiljainen peli oli tällä kertaa nimensä veroinen; peli päättyi melko rauhanomaisesti ja tunnustelevasti tasan. Toisessa Nakamura pelasi ehkä hieman yllättäen vaihtoslaavilaista, mutta nopeaan tasuriin se ei silti johtanut. Hikaru sai kolmenkymmenen siirron paikkeilla reilun sotilaan edun painostaessaan mustan heikkoa b5-sotilasta. Ironisesti kuitenkin silloin, kun hän löi sen lopulta pois, suunta vaihtui: Caruana pystyi anastamaan laadun, ja yhtäkkiä hän oli se, joka pelasi voittoa. Pitkälle se ei kuitenkaan riittänyt, vaan Nakamura sai aikaan ikuisen shakin.
Kolmannen pelin turvin Hikaru siirtyi johtoon. Fabiano luotti jälleen italialaiseensa, mutta tällä kertaa se ei toiminut. Nakamura sai pelattua f5:en ja sai sitä kautta aktiivista peliä. Asema oli vaikea pelattava molemmille, mutta erityisesti valkeille, eikä tarvittukaan kuin pari virhettä, niin musta oli jo voittamassa. Caruana luovutti siirrossa 41 raskaiden materiaalitappioiden takia. Nyt hänen oli siis pakko voittaa neljäs peli pysyäkseen hengissä:
Ottelu meni siis blitz-tiebreakkiin. Caruanalla oli ehkä henkinen etu puolellaan, mutta aikaisempien pelillisten saavutusten perusteella pikashakissa Nakamura oli silti edelleen selvä ennakkosuosikki. Fabiano aloitti valkeilla, mutta ei vaikuttanut oppineen kolmannesta pelistä, sillä hän meni jälleen italialaiseen. Nakamura voitti sotilaan, mutta Caruanalla oli vielä kompensaatiota. Peli ratkesi kuitenkin pahaan pahaan munaukseen, kun Caruana uhrasi tornin saadakseen aikaan yksinkertaisen matin, mutta mustan ratsu suojasi mattiruudun. Uhrauksesta tuli siis syöttö ja Hikaru voitti helposti. Fabianon oli jälleen pakko voittaa mustilla pysyäkseen pelissä mukana. Hänen saamansa loppupeli soveltui siihen tarkoitukseen ihan hyvin, mutta parin epätarkan siirron jälkeen objektiivisesti valkea oli ainoa, joka pystyi pelaamaan voittoa. Fabianon ainoa keino muuttaa asemaa oli mennä tarkoituksella hävittyyn daamiloppupeliin, mutta Hikaru ei astunut väärille poluille, ja meni ensimmäisenä pelaajana suureen finaaliin!
Toinen semifinaali oli Carlsenin ja Dingin välillä. Ensimmäisessä pelissä Magnuksella oli ihan hyviä voitonmahdollisuuksia, mutta Liren pelasi tarkasti, ja asema sulkeutui lähes täysin; niin paljon, että Carlen pystyi syöttämään lähettiloppupelissä lähettinsä, ilman, että Ding pystyi hyötymään siitä. Toinen peli oli todella draamaattinen: Jos jollain piti olla italialaisella alkaneessa pelissä voitonmahdollisuuksia, se oli Carlsenilla. Hän kuitenkin missasi todella alkeellisen taktiikan siirrossa 31, ja Ding voitti pelin yhdellä siirrolla! Hän löi Carlsenin kuningasasemaa suojanneen ratsun tornillaan pois ja Carlsenin lyödessä takaisin hän joutui kahden siirron mattiin. Norjalainen lähti seuraavaan peliin tappioasemasta, eikä se alkanut hyvin valkeista nappuloista huolimatta: Ding sai etua. Näytti jo siltä, että kiinalainen saattaisi naulata ottelun kolmessa pelissä, mutta 20…f6 oli virhe. Pari epätarkkuutta seurasi, ja kun Ding vielä blundeerasi melkein yhtä pahasti kuin Carlsen edellisessä pelissä, Carlsen tasoitti ottelun!
Seuraava peli tulisi siis ratkaisemaan paljon: jos jompikumpi voittaisi, matsi päättyisi. Tasapelin tullen nähtäisiin toinen tiebreak putkeen. Peli oli todella monimutkainen, ja jos etsii hyvää analysoitavaa, tässä on erinomainen vaihtoehto.
Näin ollen finaalinäytös käytiin Carlsenin ja Nakamuran välillä. Panosta riitti, sillä voittaja saisi 25 000 dollaria enemmän kuin häviäjä, maineen ja kunnian lisäksi. Avauspelissä Carlsen sai valkeilla miellyttävän aseman, jossa pystyi pelaamaan voitto melko riskittä. Päädyttiin loppupeliin, jossa valkeilla oli torni ja ratsu, mustilla torni ja lähetti, ja molemmilla kolme sotilasta. Ratsulla oli hyviä tukikohtaruutuja, joka mahdollisti pitkäaikaisen jauhannan, ja Carlsen otti tilaisuudesta vaarin: Hän edistyi asemassa pikkuhiljaa, voitti sotilaan ja sitten laadun, ja myös siirrossa 81 pelin. Toisessa pelissä Carlsen pelasi samaa daamigambiitin muunnelmaa, mitä Nakamura oli pelannut paljon aikaisemmin turnauksessa. Valkea saa siinä tilaetua, joten kovin riskitön valinta se ei mustille ole. Nakamura saikin miellyttävämmän loppupelin, ja onnistui realisoimaan sen voitoksi.
Tasatilanteesta lähdettiin siis kolmanteen peliin. Tällä kertaa laudalle syntyi epämateriaalitasapainoa jo aikaisin, mikä tuntui suosivan Carlsenia. Valkeilla oli torni, lähetti ja viisi sotilasta, mustilla lähetti, kaksi ratsua ja neljä sotilasta, joten vaikka nappulat olivat laskennallisesti tasan, mustan sotilaat osoittautuivat heikoiksi. Valkea sai voittoloppupelin ja myös voitti sen. Tämä oli seitsemäs kerta putkeen, kun valkea voitti rapid-pelin Carlsenin ja Nakamuran välillä tässä turnauksessa: Hikarun oli siis pakko pitää tämä taika yllä viimeisessä pelissä, jotta mahdollisuudet säilyisivät ja saataisiin todellinen kliimaksi. Avaus tuskin kuitenkaan oli sitä, mitä amerikkalainen halusi: semislaavilaisessa musta näytti pääsevän kuivattamaan asemaa aika tehokkaasti erityisesti siirrolla 16…c5. Siitä huolimatta valkea sai puristettua asemasta loppupelin sotilaan edulla, jossa oli ehkä noin 50% mahdollisuudet voittaa. Valkeilla oli torni ja ratsu, mustilla torni ja lähetti ja molemmilla neljä sotilasta kuningassivustalla, mutta valkeilla lisäksi ylimääräinen vapari a-linjalla. Carlsenin maine loppupelivirtuoosina osoittautui kuitenkin tämän pelin osalta paikkaansa pitäväksi, sillä hän puolusti hyvin, ja kun Nakamura ei pelannut erityisen tarkasti, Carlsen sai aikaan ikuisen shakin. Magnus Carlsen voitti Magnus Carlsen Invitationalin! Lopullinen palkintotaulukko on tässä:
Tämän tapahtuman olisi voinut luulla riittävän vähäksi aikaa, mutta se olikin vasta alku jollekin suuremmalle. Ei kulunut kuin alle kaksi viikkoa, niin Carlsen ja chess24 ilmoittivat kokonaisesta uudesta kiertueesta, jota Carlsen isännöi. Carlsen Chess Tour käsittäisi viisi turnausta, mukaan lukien jo pelattu invitational, ja olisi täysi korvaus peruuntuneelle Grand chess tourille. Osakilpailut tulisivat olemaan seuraavat:
April 18 – May 3 | Magnus Carlsen Invitational | $250,000
May 19 – June 3 | Lindores Abbey Rapid Challenge | $150,000
June 20 – July 5 | Online Chess Masters | $150,000
July 21 – August 5 | Legends of Chess | $150,000
August 9 – 20 | Grand Final | $300,000
Viimeiseen tapahtumaan tulisi karsiutumaan neljä voittajaa aikaisemmista turnauksista. Kolmeen keskimmäiseen kilpailuun tulisi pääsemään 12 pelaajaa, neljä parasta edellisestä kilpailusta, ja kahdeksan Carlsenin kutsumaa. Tämän paljastamisen yhteydessä paljastettiin myös toisen osakilpailun, Lindores Abbey Rapid Challengen, pelaajat, ja formaatti:
Automaattisen paikan aikaisemmasta menestyksestään saivat Carlsen, Nakamura, Ding ja Caruana, mutta viimeksi mainitun ollessa estynyt tilalle tuli Firouzja. Debyyttinsä tourilla tekivät Alexander Grischuk, Levon Aronian, Wesley So, Jan-Krzysztof Duda, Sergey Karjakin, Wei Yi, Yu Yangyi ja Daniil Dubov. Jälleen vakuuttava kokoonpano, vaikka ei sen ihan ensimmäisen turnauksen tasolle voi sanoa yltäneen. Tällä kertaa painotettiin enemmän knockout-vaihetta, johon pääsi kahdeksan pelaajaa. Ylimääräiset neljä tiputettiin pois kolmessa päivässä, pelaamalla täyskierrosturnaus, jossa jokainen pelasi jokaista vastaan vain yhden rapid-pelin (jälleen ajoilla 15+10). Tämän jälkeen alkulohkon voittaja sai vastaansa sen kahdeksannen, toinen seitsemännen, ja niin edelleen. Näistä ottelupareista paremmuus selvitettiin pidemmän kaavan kautta, pelaamalla jälleen neljän pelin otteluita invitationalin tapaan, mutta nyt näitä matseja piti voittaa kaksi – paras kolmesta systeemi, siis. 2-2 -tasatilanteessa yksittäisen ottelun sisällä mentiin suoraan armageddoniin (jälleen valkeille viisi minuuttia, mustilla neljä ja tasapelietu). Puolivälieristä jatkettiin välieriin ja sieltä finaaliin.
Täyskierrosturnauksessa pelejä pelattiin yhteensä 66, joten on turha mennä niihin kaikkiin tarkemmin. Maininnan arvoista on kuitenkin se, että Carlsen joutui yllättäen vaikeuksiin – hänen oli viimeisellä kierroksella pakko saada vähintään tasapeli Firouzjaa vastaan mustilla, tai hän olisi pudonnut pelistä. Samaan aikaan Firouzjan oli pakko voittaa, joten aineksia oli vaikka minkälaiseen trilleriin tai jymypaukkuun. Carlsen kuitenkin voitti ja selvitti tiensä jatkoon. Koko homman voitti häviöttömällä tuloksella Nakamura, mutta hän ei siitä loppujen lopuksi paljon hyötynyt – suurin palkinto jatkoon pääsemisen lisäksi oli saada valita värit jokaisessa armageddonissa. Täyskierrosturnauksen loppusijoitukset olivat joka tapauksessa seuraavat:
Puolivälieräpareiksi muotoutuivat Nakamura-Aronian, Yu-Ding, Karjakin-Dubov ja So-Carlsen. Toiminta alkoi heti tunnetulla teoreettisella loppupelillä:
Yllättävä alku, mutta Nakamura toipui siitä. Kaksi seuraavaa olivat tosin tasapelejä, mutta pakkovoiton edessä hän onnistui erinomaisesti saamaan etua Aronianin venäläistä puolustusta vastaan ja tasoitti ottelun. Ratkaisua jouduttiin siis hakemaan armageddonista, mutta Nakamura oli siinä selvä ennakkosuosikki, ja kun vielä henkinen etukin oli hänen puolellaan, oli tulos odotettu: Levon joutui yrittämään liikaa ja hävisi valkeilla. 1-0 johto otteluissa Nakamuralle. Muissa puolivälierien ensimmäisen kierroksen otteluissa Yu voitti Dingin armageddonissa jopa aika likaisesti ajalla häviöasemassa, ja Carlsen ja Dubov suorastaan pyyhkäisivät So:n ja Karjakinin laudalta kolmessa pelissä.
Hävinneiden pelaajien oli siis pakko voittaa toisen kierroksen ottelu, tai “kotimatka” kutsuisi. So ja Aronian eivät tähän pystyneet tai olleet kovin lähellä todella kovia vastustajiaan vastaan, mutta Ding ja Karjakin tekivät hienot comebackit. Kiinalaisen tie tähän oli sileämpi, hän voitti ensimmäisen pelin ja pelasi tasan muut, mutta Karjakin oli todella lähellä eliminoitumista jo nyt. Vaikka hän ensimmäisen pelin voitti, Dubov voitti kaksi seuraavaa, ja viimeisessä ei mustilla pelanneella Karjakinilla pitänyt olla voitonmahdollisuuksia. Dubovin mokan ansiosta hän kuitenkin pääsi uhraamaan lähettinsä todella vahvasti, ja otti pisteen kotiin. Armageddon sai siis ratkaista ottelun kohtalon. Se oli ehkä yksi kaikkien aikojen dramaattisimmista, sillä Dubovilla oli pitkään totaalinen voittoasema ja yli kymmenen sotilaan etu, mutta niin vain Karjakin ei luovuttanut ja maanmiehensä virheiden ansiosta käänsi pelin voittoon.
Kolmas pelipäivä tarvittiin siis sekä venäläisten että kiinalaisten välillä. Edellisen ottelun pettymys ei ollut vaikuttanut Duboviin, sillä hän palasi voittokantaan, ja eteni jatkoon puhtaalla 3-0 -tuloksella. Omat mahdollisuutensa oli Karjakinillakin, mutta hän ei niitä hyödyntänyt. Dingin ja Yun taistossa oli paljon mielenkiintoisia ja monimutkaisia pelejä, ja kun molemmat voittivat niistä tasan yhden, jatkoon pääsijä piti selvittää äkkikuolemalla. Valkeat valinnut Yu sai etua, mutta hukkasi osan siitä, ja päädyttiin asemaan, jossa valkeilla oli daami ja kolme sotilasta, mustilla torni, ratsu ja kolme sotilasta. Jälleen Yu yritti voittaa asemaa ajalla, mutta kun se ei onnistunut, Ding eteni jatkoon.
Semifinaaliparit olivat uusinta invitationalin finaalista Carlsen-Nakamura ja Dubov-Ding. Jälkimmäisessä Ding oli ennakkosuosikki, vaikka siltä se ei peleissä vaikuttanut, sillä Dubov eteni jopa helpohkosti finaaliin. Ensimmäinen matsi oli vielä tasainen, ja ratkesi vasta neljännessä pelissä Dingin huonoon torniloppupelipelaamiseen, mutta toinen olikin venäläisen suorastaan murskaavaa ylivoimaa hänen voittaessaan jo kolmessa pelissä. Erityisesti seuraava taktiikka on hieno, ja päätyy varmasti moniin kombikirjoihin:
Suurimmissa parrasvaloissa ja huomion keskipisteenä pelasivat kuitenkin Carlsen ja Nakamura, tulisihan ottelun voittaja olemaan suuri ennakkosuosikki finaalissa, niin vakuuttavia näyttöjä molemmat olivat aikaisemmin antaneet. Ensimmäinen ottelu oli amerikkalaisen kannattajille shokeeraava: Carlsen voitti sen 3-0, pelaten todella laadukasta shakkia. Ensimmäisen häviön jälkeen Nakamura ei oikein tuntunut saavan jujusta kiinni missään vaiheessa. Seuraavana päivänä hänen oli siis pakko voittaa maailmanmestari, ja sen tavoitteleminen alkoi todella rempseällä pelillä:
Toisessa pelissä Carlsen pelasi edellisen päivän tapaan skotlantilaista. Etua hän sai nytkin, mutta ilmeisesti mouse slip pilasi suuren osan siitä, ja peli päättyi tasan. Kaksi viimeistä sitä vastoin olivat aika laimeita voitonyrityksiksi, tasan päättyivät nekin.
Edessä oli siis ratkaiseva kolmas päivä. Carlsen aloitti valkeilla, mutta ei saanut mitään avausetua, ja peli päättyi rauhallisesti tasan. Nakamuran avaus sen sijaan onnistui seuraavassa pelissä erinomaisesti, ja hänen valmistelunsa tuntuivat ulottuvan hyvin pitkälle, niin nopeasti hän pelasi. Vaikka norjalaisella mahdollisuuksia oli, ei vaadittu Carlsenilta kuin pari virhettä, niin Nakamura sai hyvässä loppupelissä ylimääräisen vapaasotilaansa korotettua. Magnus reagoi tilanteeseen hyvällä tavalla, ja vaihtoi seuraavaan peliin avauksen e4:stä d4:ään, ja se tuottikin tulosta. Avausetu ei tällä kertaa kadonnut minnekään, ja Nakamuran mokan ansiosta se kasvoi kuudentoista siirron kohdalla yli kahdeksi sotilaaksi. Carlsen jatkoi tarkasti ja voitti pelin vakuuttavasti. Viimeinen peli päättyi melko nopeasti tasan, joten edessä oli armageddon. Invitationalissa monet armageddonit olivat aika heikkotasoisia, mutta tässä turnauksessa ei sama pätenyt. Molemmilla pelaajilla oli itse asiassa syytä olla tyytyväinena avauksesta saatuun asemaan, sillä valkeilla pelanneilla Carlsenilla oli etua, mutta mustilla paljon luonnollisia siirtoja, mikä on hyvä asia, kun pitää pelata nopeasti. Lopulta Nakamuran hermot pitivät paremmin, ja koko semifinaali ratkesi kaameaan blunderiin, kun Magnus syötti torninsa sallien Hikarun poimia sen shakkihaarukalla pois. Finaalinäytös Nakamura-Dubov oli valmis esitettäväksi!
Kesän ensimmäisenä päivänä se alkoi. Nakamura starttasi todella vahvasti, saaden mustilla etua ja lopulta voittaen daamiloppupelin. Dubov ei toipunut tästä, vaan hävisi myös seuraavan, tällä kertaa torniloppupelissä. Päivän olisi voinut luulla olevan tämän myötä jo paketissa, mutta vielä Dubov viritteli comebackia, kun oli hänen vuoronsa voittaa torniloppupeli. Viimeinen peli päättyi kuitenkin tasan, joten Hikaru nappasi erävoiton. Toisessa ottelussa oli Dubovin vuoro aloittaa vahvasti, kun hän loppupelissä pääsi painostamaan valkean heikkoa d-takasotilasta, ja voitti sen myöhemmin. Se oli riittävästi myös koko pelin voittoon. Kaksi seuraavaa olivat melko tylsiä tasapelejä, mutta neljännessä Hikaru sai erinomaisia mahdollisuuksia pakkovoiton edessä, suljettu asema oli vain hankala pelata, ja Daniil onnistui pitämään tasapelin.
Niinpä kaikki, turnausvoitto ja ykköspalkinto 45 000 dollarin kohtalo, ratkesi viimeisenä päivänä. Liikkeelle lähdettiin tunnustelevalla tasapelillä, mutta jo toisessa pelissä oli tunnustelu kaukana. Nakamura sai mukavan aseman kiihdytettyä lohikäärmettä vastaan ja myöhemmin edullisen loppupelin. Pari virhettä päästi kuitenkin mustan lähettiparin valloilleen, asema kääntyi, ja Dubov siirtyi johtoon. Kolmas peli oli puolestaan malliesimerkki Nakamuralta, miten pelataan tappioasemassa. Hän sai mustilla hyvän, dynaamisen aseman, ja myöhemmin loppupelin, jota oli helpompi pelata. Dubov tekikin virheitä, ja Nakamura tasoitti pisteet. Viimeisellä kierroksella venäläinen pystyi silti kokoamaan itsensä, pelasi avauksen tarkasti ja piti mustilla tasapelin.
Edessä oli armageddon, jonka voittaja saisi 18 000 dollaria enemmän kuin häviäjä – yksi kaikkien aikojen rahakkaimmista yksittäisistä peleistä siis. Siitä tuli ennakkosuosikki Nakamuran kannalta pannukakku. Täyskierrosturnauksen voiton ansiosta hän sai valita värit, ja otti jälleen mustat, sillä hän on nopea pelaaja, jolloin vähempi aika ei haittaa niin paljon. Jos kuitenkin pelaa huonosti, se ei paljon auta. Kamala munaus nähtiin jo siirrossa 12, kun musta löi vaihdossa valkean lähetin takaisin. Sen sijaan olisi pitänyt tehdä välishakki sotilaalla, sillä nyt valkea olisi voittanut puhtaan upseerin uhkaamalla samaan aikaan sitä ja mattia, mutta Dubovin valitsema kahden sotilaan voittojatko ja muuten ylivoimainen asema oli myös hyvä. Hikarun yrittämät koukut eivät auttaneet, ja näin Daniil voitti koko homman! 45 000 $ ja karsiutuminen turnaukseen, jossa rahaa on jaossa 300 000 dollaria, oli loistava palkinto tästä. Finaaliottelun kulku muistutti hyvin paljon Carlsenin ja Nakamuran semifinaaliottelua, tällä kertaa vain Nakamura oli se, joka hävisi. Hikarun kohtalo oli olla toista kertaa putkeen toinen. Dubov ei lähtenyt turnaukseen ennakkosuosikkina, mutta hän vaikutti parantavan koko ajan peliään turnauksen edetessä, ja oli ehdottoman ansaittu voittaja.
Nämä kaksi turnausta olivat molemmat todella jännittäviä, yllättäviä ja dramaattisia. Pelattu shakki oli korkeatasoista, mutta virheitä tulee lyhyillä ajoilla luonnollisesti tavallista enemmän. Se on kuitenkin vain plussaa viihdyttävyyden kannalta. Omasta puolestani voin sanoa pitäneeni tästä formaatista todella paljon, ja nauttineeni peleistä ja live-kommentoinnista, mitä chess24 tarjosi. Internet-shakin tulevaisuus vaikuttaa kirkkaalta: turnauksia on paljon, niihin löytyy osallistujia ja kiinnostuneita, ja myös raha liikkuu. Lähishakiltakaan tämä ei silti ota mitään pois, päinvastoin, monet voivat netissä pelaamisen jälkeen innostua myös laudan ääreen. Ei muuta kuin seuraavia mittelöitä kohti!
