Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com 

8. kierros
Keinänen – Tiitta                  0–1, 40
Lahdelma – Luukkonen         1–0, 28
Keso – Pohjala                      0–1, 26
Järvenpää – Agopov             0–1, 55
Lehtilä – Valkama                 ½–½, 45

Pistetilanne 8. kierroksen jälkeen:
1. Keinänen 6
2. Agopov 5½
3. Pohjala 5
4. Lehtilä 4½
5. Valkama 4
6.–7. Luukkonen ja Lahdelma 3½
8. Järvenpää 3
9.–10. Keso ja Tiitta 2½

Kierroksen suuryllätyksestä vastasi viimeisellä sijalla ollut Tiitta voittamalla mustilla turnausta johtaneen Keinäsen. Toivo valitsi katalonialaisessa muunnelman, jossa valkea voittaa sotilaan, mutta musta saa siitä hyvän kompensaation. Kaikki finessit eivät tuntuneet olleen hallussa, sillä mustan aloite kasvoi pian uhkaavan näköiseksi. Pelin ratkaisu tuli jo 20. siirrossa, kun Sauli rakensi tiiviin verkon, josta valkean kuningattarella ei ollut ulospääsyä. Valkea sai daamistaan vain kaksi upseeria ja sotilaan, mikä ei ollut läheskään riittävä kompensaatio, kun hänen asemaansa jäi paljon heikkouksia.

Lahdelma avaa yleensä 1.d4, mutta Luukkosta vastaan hän pelasi 1.Rf3 vieden pelin englantilaiseen avaukseen siirtovaihdoin. Tommi vastasi aggressiivisella asetelmalla, jossa musta valtaa tilaa kuningassivustalla ja vie kuningattaren h5:een valmistelemaan hyökkäystä valkean kuningasta kohti. Henri kuitenkin ovelasti lykkäsi linnoitusta, mikä teki hyökkäyksen kohdistamisesta vaikeampaa mustalle. Hän yritti avata asemaa keskustassa, mutta seurauksena oli lopulta vain valkean ratsun pääsy vahvaan d5-ruutuun. Sieltä käsin se valvoi monia tärkeitä ruutuja, ja mustan aloite tyssäsi alkuunsa, mutta heikkoudet jäivät. Niitä tippuikin niin tiheään tahtiin, että valkean materiaalietu kasvoi pian ratkaisevaksi.

Pohjala pelasi Kesoa vastaan jälleen Philidoria. Laudalle ilmestyi terävä muunnelma, jossa pelaajat linnoittuvat eri puolille lautaa. Ajankäytöstä arvellen Elias oli tutussa maastossa, Henri ei. Tämä heijastui myös laudan tapahtumissa, sillä valkean etu oli pian selvä. Voi olla, että Elias ei tyytynyt enää voittoon, vaan halusi tehdä sen blikstaamalla koko pelin. Hän nimittäin pelasi 22. siirrossa alle kolmen minuutin miettimisen jälkeen (jos livelähetyksen kellot olivat oikein) sommitelman, joka olisi toimiessaan voittanut pelin heti, mutta joka sisälsi suuren aukon, jonka seurauksena matin oli tekemässä musta.

Järvenpää vei valkeilla pelin hollantilaisen kivimuurin tyyppiseen asemaan Agopovia vastaan. Etua tällaisella pelitavalla ei voi toivoa saavansa, mutta Jari muutenkin pelaa avauksessa usein enemmän miestä kuin asemaa. Teoreettisesti musta oli ehkä lievästi paremmalla puolella e4-ruudun heikkouden ansiosta, mutta valkean aseman hyvä puoli on se, että se näytti huonommalta kuin onkaan! Jarilla on myös paljon kokemusta kivimuurista, kun taas Agopovin kokemus sitä vastaan pelaamisesta on rajallinen. Asema muutti luonnettaan valkean avattua g-linjan kuningassivustalla. Mustalle jäi heikko f6-sotilas, mutta vahva e4-ratsu piti aseman hyvin kasassa. Juuri tuon ratsun siirtyminen vartiopaikaltaan 25. siirrossa johti suuriin ongelmiin mustille. Molemminpuolisessa aikapulassa valkea teki pahan taktisen virheen, minkä jälkeen musta sai voittoa lupailevan aseman.

Lehtilän ja Valkaman avaus oli 4.Dc2-nimzointialaisen 5.e4-muunnelmaa, jota molemmat käsittelivät solidisti. 16.–17. siirtovuorossa tosin tapahtui taktinen kaksoisvirhe, mikä molemmilta pelaajilta jäi rekisteröimättä luultavasti sen takia, että asema vaikutti rauhalliselta. Asematyyppi oli sellainen, että valkealla oli kuningassivustalla sotilasenemmistö, ja 19.g4 oli ensimmäinen askel sen hyväksikäyttämiseksi. Oman kuninkaan edestä etenemisessä on silti aina omat riskinsä, ja mustalla oli tilaisuus rankaista tästä. Tätä kun ei tapahtunut, jatkui peli tasavoimaisena 28. siirtoon asti, jolloin Eero erehtyi laittamaan torninsa ruuduille, jotka mahdollistivat sommitelman 29.e6!, joka voitti laadun. Mustan asema ei kuitenkaan ollut toivoton käytännön pelissä, ja valkean 41.Kg2? salli hänen pelastua pienellä sommitelmalla.