Tapani Sammalvuo
tapani(a)sammalvuo.fi

Avoin

Suomi–Nicaragua 3½–½
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä valkeat)

KvM Toivo Keinänen (2477) FM William Alfaro (2155) 1–0
KvM Dmitri Sklyarov (2474) FM Maximiliano Rocha (2117) ½–½
KvM Sampsa Nyysti (2363) FM Alberto Salazar Cabezas (2155) 1–0
FM Pekka Köykkä (2361) José Espinosa Solano (2093) 1–0
3½–½

 

Keinänen väisti vastustajansa pyrkimyksen Volga-gambiittiin pelaamalla yksinkertaisesti 2.Rf3 toisessa siirrossa. Musta valitsi tähänkin volgamaisen asetelman 2…c5 3.d5 b5, mutta tätä pidetään aika riskinä mustalle. Toivo sai pian selvän edun keskustassa. Musta yritti ronkkia sekavuuksia räyhäävillä sotilaansiirroillaan, mutta valkea voitti sotilaan ja sai kaupan päällisiksi kompensaation. Suora hyökkäys mustan kuningasta vastaan päätti pelin 26. siirrossa.

Kuningatarsotilaspeli (A43)

Sklyarov ei pidä teoriatappeluista, vaan haluaa pelaajien joutuvan ajattelemaan omilla aivoillaan mahdollisimman pian. Varsinkin heikompia pelaajia vastaan tämä on hyvä idea. Tänään Dima pelasi modernia puolustusta vastustajansa 1.d4:ään. Erona kuningasintialaiseen puolustukseen oli se, että mustan ratsulla ei ollut kiire f6-ruutuun, ja tämä salli mustan vaihtaa tummaruutuiset lähetit, mikä on yleensä hänelle edullista valkean suljettua keskustan d5:llä. Kaikki näytti menevän täysin käsikirjoituksen mukaan, sillä päädyttiin mustan voittoasemaan, mutta tällä kertaa poikkeuksellisesti Diman tekniikka petti ja asema lipsahti tasapeliksi.

Nyystillä ei yleisesti ottaen ole mitään ranskalaista vastaan, mutta tänään laudalle ilmestyi ennakko-odotusten vastaisesti etenemismuunnelma, jota hänen peleissään ei ole liiemmin nähty. Pian valkea uhrasi sotilaan hieman spekulatiivisesti, ja vaikka musta materiaalin antoikin takaisin, ei asema näyttänyt hyvältä suomalaisittain katsottuna. Mustan edusta huolimatta mitään suoraviivaista ei ollut tarjolla, ja pelaajien tasoero tuli pikkuhiljaa esiin siirto siirrolta. Lopulta vaakakuppi kääntyi valkean eduksi kevytupseeriloppupelissä hänen lähettiparinsa ansiosta.

Köykän Caro–Kann kohtasi tänään Panovin hyökkäyksen. Pekka päätti tehdä asemasta molemmille vaikean härnäävällä 6…Le6-muunnelmalla, mutta minusta mustan asema näytti vaikeammalta. Valkean aktiivisempi asema tarjosikin hänelle mahdollisuuksia etuun rauhallisella pelillä, mutta ensin musta sai asemansa kuntoon valkean annettua toisenkin lähettinsä vaihtua, ja sitten perään tämä uhrasi upseerin täysin epäkorrektisti ja Pekalla ei ollut vaikeuksia voiton varmistamisessa.

Naiset

Puerto Rico–Suomi 0–4
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)

NKvM Natasha Morales Santos (1924) WFM Anastasia Nazarova (2208) 0–1
NME Keyshla Vega Jiménez (1653) FM Johanna Paasikangas (2155) 0–1
NFM Rinelly Comas Colón (1585) NFM Heini Puuska (2010) 0–1
Coralys Alvarado Pérez (1471) Sarabella Norlamo (1925) 0–1
0–4

Nazarovan tavoitteena oli pelata hyvää, solidia shakkia, vaikka hänen vastustajansa olikin selvästi alemmaksi rankattu. Laudalle tuli kuningatargambiitin vaihtomuunnelma, jossa valkea salli mustan vaihtaa vaalearuutuiset lähetit, mikä on tälle edullista. Valkean asema on kuitenkin torjutussa daamigambiitissa hyvin turvallinen, ja ei musta nytkään varsinaisesti etua saanut ennen kuin valkea erehtyi keskipelissä pelaamaan yhden aktiivisen siirron liikaa. Anastasia ei epäröinyt rankaisussa.

Paasikangas esitteli eilisen tapaan itselleen uuden avauksen – italialaisen (ainakaan minä en ole hänen nähnyt sitä pelaavan aikaisemmin). Minä en ymmärrä, kuinka huiput vieläkin tosissaan luulevat saavansa teoreettista etua valkean asemasta, mutta tärkeämpää onkin tyyppi-ideoiden ymmärrys. Johanna sai keskipelissä pienen, mukavan tilaedun, joka yhdistettynä mustan heikkoon b6-sotilaaseen riitti siihen, että hänen vastustajansa ote asemasta lipsui vähitellen häviöksi asti.

Puuska vastasi vastustajansa englantilaiseen aggressiivisella asetelmalla, jossa musta pyrkii yleensä suoraan kuningashyökkäykseen. Epätarkkuus keskustakäsittelyssä johti kuitenkin valkean pieneen etuun e4-ruudun kontrollin ansiosta. Loppupelissä Heini terävöitti peliään volgamaisella sotilaanuhrauksella 19…b5?!, joka ei ollut välttämättä täysin onnistunut ratkaisu, sillä kompensaatio jäi vähän epämääräiseksi. Vaakakupin heilahtamista eduksemme jouduttiin odottamaan 35. siirtoon asti, jolloin valkea mustan uhkauksista säikähtäneenä antoi materiaalia liikaa takaisin.

Norlamo ei masentunut eilisestä niukasta tappiostaan, vaan kumosi vastustajansa hyperkiihdytetyn lohikäärmeen (johon päädyttiin siirtovaihdoin) tehokkaasti. Musta uhrasi sotilaan, mutta kompensaation sijaan hänen nappulansa potkittiin armotta huonoihin ruutuihin ja hän menetti kuningattarensa jo 13. siirrossa.