Montenegrolla ei ollut paljon sanomista meikäläisiä vastaan. Ykköspöydällä Tomi pelasi suurmestari Blagojevićia vastaan, jonka olen itse todennut valmisteluissani äärimmäisen solidiksi, joskin kuivaksi pelaajaksi. Tomi kuitenkin teki matin mustilla alle 30 siirrossa! Tässä auttoi erinomainen avausvalinta, jossa musta uhraa hitaassa slaavilaisessa sotilaan aktiivisen upseeripelin saamiseksi. Tulos oli komea!
Titaani-Toivo yllätti minut pelaamalla Kosićia vastaan ranskalaisen vaihtomuunnelmaa. Olisin odottanut vähän aggressiivisempaa avausvalintaa, nyt kun hän istui valkeiden nappuloiden takana. Toisaalta ei minulla ole varaa kritisoida avausvalintaa, sillä itsekin olen pelannut valkeilla muutaman ranskalaisen vaihtomuunnelman, mm. Jerevanin shakkiolympialaisissa… Kosićia vastaan! Selitykseni tosin oli, että olin valmistautunut väärille väreille. Joka tapauksessa Toivo päätyi keskipelissä puolustamaan hieman heikompaa asemaa, mutta tämä sujui yhtä vakuuttavasti kuin kahdella edelliselläkin kierroksella – tuloksena siis kolmas peräkkäinen suurmestaritasapeli.
Pekka pelasi hienoa asemapeliä, eikä edes hänen tavanomainen aikapulansa antanut vastustajalle tarpeeksi löysää. Pekeä parhaimmillaan!
Vilkan peli oli jälleen aikamoinen vuoristorata. Vilkan upseerit jäivät avauksen jälkeen vähän kömpelöille ruuduille ja Drašković käytti voittamansa ajan hyödyllisesti puskemalla kuningassivustansa sotilaita. Silti Turun ykkösen pelit harvoin etenevät loogisesti maaliin, oli kumpi tahansa pelaajista paremmalla puolella aluksi! Nyt Vilka onnistui juuri oikeaan aikaan hankkimaan vastapeliä, kun valkea oli aikapulassa. Savun hälvettyä ja siirtojen tultua täyteen oli mustalla jo etua loppupelissä, vaikka asema olikin hiukan omituinen lomittaisine sotilaineen. Valkea jatkoi kuitenkin hyvin ja torniloppupeli oli sekavan tasainen, kunnes Vilka vei kuninkaansa vapaaehtoisesti (joskaan ei varmasti tahallaan) mattiverkkoon! Turhan tuntuinen tappio, mutta Vilkan peleistä löytyy aina runsaasti paranormaaleja tapahtumia.
Neljännellä kierroksella lähdemme hakemaan sensaatiota Unkaria vastaan!
Naiset
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä valkeat)
Caro-Kann on haukotuttavan avauksen maineessa, mutta Anastasian ja Vojinovićin peli piti sykkeen katsomossa korkealla! Serbian miespelaajat ovat aikamoisia ronkkijoita, mutta sama tuntuu pätevän ainakin joihinkin heidän naispelaajiinsakin. Musta uhrasi kymmenennessä siirrossa sotilaan saaden vastineeksi kehitysetua, joka muuttui pian vahvaksi aloitteeksi. Anastasia ratkoi ongelmansa tai oikeammin piti aseman sekavana – jostain syystä asemaa katsoessani tuli mieleen skotlantilainen perinneruoka haggis. Valkean kuningasaseman tuulettuneisuus teki kuitenkin valkean asemasta sekavamman kuin mustan eli hänen ongelmansa olivat vaikeampia ratkottavia edelleen ihmisten kesken, varsinkin molemminpuolisessa huiskinnassa, joka päättyi mustalle edulliseen loppupeliin, jossa tällä oli torni ja sotilas Anastasian kahta ratsua vastaan. Ratkaiseva tekijä oli kuitenkin mustan kuningas, joka oli paljon valkeaa aktiivisempi.
Myös Erićin ja Heinin peli oli Caroa, eikä vauhtia puuttunut tästäkään pelistä! Valkea lähetti h-sotilaan liikkeelle jo kuudennessa siirrossa ja Heini vastasi dynaamisella 7…Re4-koukulla. Siirto ei ehkä täysin kestä kriittistä analyysiä, mutta toimi nyt siedettävästi, sillä asema sekavoitui pikavauhtia. Valkea uhrasi sotilaan mielenkiintoisesti vaikeuttaen mustan linnoittautumista. Luultavasti sotilas olisikin pitänyt antaa takaisin ja pyrkiä kuninkaalla turvaan kaikesta huolimatta, kun pelissä tapahtunut sotilaassa roikkuminen jätti mustan tummat ruudut kriittisen heikoiksi.
Sarabella vaihdatti valkeilla daamit Velikićin vastaanotettua daamigambiittia vastaan. Myös tuota muunnelmaa olen pelannut valkeilla, mutta ehdottomasti voitonpeluumielessä. Sarabella sen sijaan vaihtoi heti lisää nappuloita, mikä tuntui hiukan tasapelin tavoittelulta… Ongelma tässä on, että useinkin vahvempi pelaaja on eniten vahvempi juuri loppupeleissä ja tasapeli ei ole niin vain saatavilla näennäisen yksinkertaisissa asemissa. Nytkin kokeneempi musta käsitteli loppupeliä varmemmin ja hieroi lopulta voiton torniloppupelissä. Turha vastustajan kunnioitus pois, niin pisteitä napsuu paljon paremmin!
Heljän maajoukkuedebyytti alkoi mustilla neliratsusisilialaisella. Heljän valmentaja on FM Antti Virtanen, ja kun pelaajat seurasivat minun vanhaa liigapeliäni Anttia vastaan (https://chesstempo.com/gamedb/game/1696209) 12 siirtoa, on minulla vahva arvaus muunnelman alkuperästä! Nyt jotain meni kuitenkin pieleen (ehkä 15…Re5?!), sillä valkea voitti sotilaan loppupeliin ja kyse oli vain siitä, riittääkö etu voittoon. Tiukalle se oli menossakin, mutta aikapulassa Heljä menetti vielä toisen sotilaan.
Neljäs kierros tuo pöydän toiselle puolelle Georgian kolmosjoukkueen. Olemme suosikkeja, mutta georgiattaret ovat varmasti saaneet käskyn kostaa miesten joukkueensa kärsimän nöyryytyksen!
