ChessCafe.com on ilahduttanut meitä shakinpelaajia monipuolisella sisällöllään jo parinkymmenen vuoden ajan. Sivuston perustaja Hanon Russell tunnetaan myös shakkikirjojen kustantajana ja kääntäjänä sekä ainutlaatuisen shakkiaineiston kokoajana.
Oma shakki-identiteettini liittyy ChessCafe.comiin ennen muuta innokkaana lukijana, mutta olen kertaalleen saanut kunnian olla myös kirjoittajana. Viron shakkia käsittelevä artikkelini Departures and Homecomings näet julkaistiin sivuston Skittles Room -osastossa keväällä 2005.
Olin ottanut Russelliin yhteyttä pari vuotta aiemmin kirjeitse, mikä ystävällisestä vastauksesta päätellen miellytti häntä yhtä paljon kuin minuakin. Nopea ja vaivaton sähköposti teki kuitenkin jo tuloaan ja onkin sääli, että minäkään en ole enää vuosikausiin kirjoittanut perinteisiä kirjeitä. Sitä suuremmalla syyllä aion säilyttää tärkeimmän kirjeenvaihtoni vuosien takaa.
Shakki on monin tavoin palkitseva harrastus, myös sikäli, että dokumentoitavaa ja kerättävää on ylen määrin kirjoista ja lehdistä pelipöytäkirjoihin, valokuviin, nimikirjoituksiin ym. ja jokainen shakinharrastaja on omalla panoksellaan ja omilla mieltymyksillään eräänlainen kuraattori, perinteen tallentaja ja ylläpitäjä. Ani harva yltää kuitenkaan Hanon Russellin tasolle, kattaahan hänen The Russell Collection -kokoelmansa pitkälti toistakymmentä tuhatta dokumenttia shakkihistorian suurilta nimiltä Philidorista alkaen.
Kerääminen alkoi 1970-luvulla Russellin haltuun päätyneestä kirjeestä, joka oli itsensä Wilhelm Steinitzin, ensimmäisen maailmanmestarin, käsialaa. Vaikka Steinitzin vaiheista meillä kaikilla on yllin kyllin tietoa, Russell oivalsi kellastunutta kirjepaperia pidellessään, että paljoakaan tätä lähemmäksi ei suurta mestaria voisi päästä.
Henkilökohtaisuus oli avainsana jatkossakin, olipa kyse traagisen neron Morphyn tai maailmanmies Capablancan kirjeistä tai Ed Edmondsonin, Bobby Fischerin tarmokkaan managerin, huolellisista muistiinpanoista. En ole kuitenkaan huomannut, että lupailtu Edmondson-aineistoon tukeutuva kirja Fischerin ja Anatoli Karpovin toteutumatta jääneestä MM-ottelusta olisi ilmestynyt. Sen sijaan Mihail Botvinnikin MM-otteluihin valmistavista salaisista harjoituspeleistä kertova teos Botvinnik’s Secret Games julkaistiin vuonna 2006 Russellin ja Jan Timmanin yhteistyönä.
Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan: noinkin laajan aineiston kokoamisprosessi on taatusti ollut melkoinen seikkailu itsessään, jossa sattumillakin on ollut sijansa. Venäläisen kulttuurin tuntijana Russellilla on ollut onni päästä käsiksi sellaisiinkin harvinaisuuksiin kuin Mihail Tshigorinin (1850-1908), venäläisen shakkikoulukunnan isän, kirjeisiin ja Mihail Talin jäämistöstä löytyneeseen muistikirjaan, johon tuleva maailmanmestari oli kirjannut 12-vuotiaana Riiassa pelaamiaan, muulle maailmalle tuntemattomaksi jääneitä pelejä. Hanon Russellin ansiosta nämäkin pelit ovat nyt kollektiivista ominaisuutta.
Erik Rosendahl
