Ei kai ole mitään ihmettelemistä siinä, että Hyvinkäällä opettajaperheessä varttuneesta Riho Grünthalista tuli paitsi etevä kielitieteilijä myös mestaritason shakinpelaaja.
”Kotona puhuttiin viroa ja pelattiin shakkiakin. Paul Keres oli ylivertainen idoli, yksi sankareistamme”, kertoo Grünthal Metsätalolla sijaitsevassa työhuoneessaan.
Grünthal on toiminut Helsingin yliopiston itämerensuomalaisten kielten professorina vuodesta 2005 lähtien. Yksi hänen tutkimuskohteistaan on vepsä, jonka kieliopin hän julkaisi pari vuotta sitten. Vepsällä on enää kolmisen tuhatta puhujaa.
Riho Grünthal ei suinkaan ole sukunsa ensimmäinen Helsingin yliopistossa työskentelevä kielitieteilijä:
”Isoisäni Villem Grünthal-Ridala, runoilija ja kielimies, toimi viron kielen lehtorina 1920-luvulta alkaen aina kuolemaansa saakka eli vuoteen 1942.”
Shakkivaikuttajista on puolestaan nostettava esiin isän veli Esmo Ridala, joka tunnetaan kolmella kielellä ilmestyneestä Keresin pelikokoelmasta.
Suomeksi 50 Paul Keresin loistopeliä ilmestyi keväällä 1957 Suomen Shakin kustantamana. Sen kantta koristaa tunnetun virolaisen kuvataiteilijan ja pilapiirtäjän Felix ”Redo” Randelin tyylikäs tulkinta pitkänhuiskeasta shakkimestarista.
Teos kattaa virolaisen maailmantähden 20-vuotisen taipaleen 1935–55. Mahtoiko Ridala tuolloin aavistaakaan, että Keres jatkaisi huipulla vielä toisen mokoman, kunnes kuolema Helsingissä kesällä 1975 päätti poikkeuksellisen pitkän ja menestyksekkään uran.
Kirja sai ilmeisen hyvän vastaanoton; Saksassa se ilmestyi laatukustantamo De Gruyterin Bibliothek Caissa-sarjassa.
”Saksankielisestä laitoksesta on sittemmin otettu uusi painos”, tietää Grünthal kertoa.
