SM-mitalistit: Mikael Agopov (vas, hopeaa), Toivo Keinänen (kultaa), Henri Pohjala (pronssia).

Tapani Sammalvuo
tsammalvuo@gmail.com

9. kierros
Valkama – Keinänen             0–1, 34
Agopov – Lehtilä                   1–0, 60
Pohjala – Järvenpää              0–1, 23
Luukkonen – Keso                ½–½, 40
Tiitta – Lahdelma                  1–0, 28

Lopputulokset:
1. Keinänen 7/9
2. Agopov 6½
3. Pohjala 5
4. Lehtilä 4½
5.–7. Luukkonen, Valkama ja Järvenpää 4
8.–9. Lahdelma ja Tiitta 3½
10. Keso 3

Keinänen pelasi luottopuolustustaan ranskalaista Valkamaa vastaan. Eero vastasi Tarraschin muunnelmalla, joka johti Taimanov-sisilialaistyyppiseen asemaan, jossa mustalla on sotilasenemmistö keskustassa ja valkealla mahdollisuus sen painostamiseen. Toivo ratkaisi keskustaongelman lyömällä e4:ään, minkä jälkeen hänen sotilasasemaansa jäi heikkouksia, mutta myös hänen upseerinsa aktivoituivat mukavasti. Valkea taas ei saanut organisoitua joukkojaan painostamaan mustan keskustaa, ja pian musta sai myös keskustan haltuunsa, jolloin valkean vaikeudet olivat jo selvät. Mustan etenevä keskustamassa maksoi valkealle laadun, minkä jälkeen peli oli ohi.

Agopov ja Lehtilä lähtivät espanjalaisen berliiniläiseen puolustukseen, jossa Mikael valitsi 4.d3-jatkon, jossa daamit säilyvät laudalla. Valkea antoi pian lähettiparin vaihtamalla c6:een, mistä kompensaationa hän sai rakennettua d4 + e4 -keskustan. Lähetit ovat yleensä vahvat taistelussa keskustaa vastaan, mutta kaikki Tanelin upseerit eivät löytäneet itselleen tehokkaita ruutuja. Mikael yritti suoraa ratkaisua keskustassa, minkä seurauksena mustan kuningasasema menettikin täysin suojansa. Valkea menetti kuitenkin samalla myös lähes koko daamisivustansa. Nähtiin jännittävä kevytupseeriloppupeli, jossa valkealla oli kolme rinnakkaista vapaasotilasta kuningassivustalla ja mustalla kolme enemmistösotilasta kuningatarsivustalla. Mustan ratsun jäätyä kiinni a2:ssa joutui hän antamaan yhden omista sotilaistaan, ja se ratkaisi pelin sekä samalla himmeämpien mitalien kohtalon.

Pohjala aloitti jälleen 1.d4 ja 2.g3, mutta Järvenpään hollantilainen sai hänet kehittämään kuningasratsunsa tavallisuudesta poikkeavasti h3:een. Taaskaan Henrin asetelmaan ei c4-siirto kuulunut, vaan hän pyrki puskemaan läpi e4-etenemisen, joka onnistuessaan onkin yleensä hyvä idea hollantilaisessa. Jari päätti siksi itse ottaa keskustan haltuun …e5:llä, joka kuitenkin antoi valkealle tilaisuuden voittaa lähettipari. Tämän piti mielestäni antaa valkealle etua, mutta 19. siirrossa Henri uhrasi epäkorrektisti upseerin ja joutui luovuttamaan jo muutaman siirron päästä jätettyään vielä daaminsa pussiin.

Keso valitsi Luukkosta vastaan sisilialaisen puolustuksen Kanin muunnelman solidin jatkon 5…Rc6, joka johtaa lähes symmetriseen sotilasasemaan. Valkealla on näissä usein kestävä pieni painostus, mutta Tommi valitsi väärän suunnitelman viemällä tummaruutuisen lähettinsä kuningassivustalle, jossa se jäi passiiviseksi. Myös mustan muut upseerit löysivät pian hyödyllisempää tekemistä kuin valkeat vastaparinsa, joten oli selvää, että musta oli niskan päällä. Tommi yritti ronkkia vastamahdollisuuksia parhaansa mukaan ja onnistui siinä, kun Elias vastasi väärin Tommin uhraussarjaan. Sen jälkeen mustan kuningas ei päässyt enää shakkeja karkuun.

”Olympiarenkailla” (viisi nollaa) aloittanut Tiitta oli saanut kolmesta edellisestä pelistään 2½ pistettä, mikä selvästi oli omiaan parantamaan hänen pelifiiliksiään. Hän lähtikin aktiivisesti kumoamaan Lahdelman ranskalaista puolustusta. Minua valkean hyökkäys ei olisi pelottanut (mikä on hyvä ja huono asia…), mutta Henri halusi varmistaa tilaa kuninkaansa lähelle pelaamalla 9…f5?!. Syntyneet heikkoudet tummilla ruuduilla oikeastaan helpottivat Saulin liikekannallepanoa, ja hän sai pian rakennettua kovan painostuksen kuningassivustalla. Hyökkäys oli muutenkin vaikea kohdattava, mutta Henrin 20…Kg7? salli valkean rysäyttää läpi oikein voimalla.