Jorma Haanpää 4.7.1930–14.7.2016

Vain viikko Naantalin avoimen SM-turnauksen päättymisestä saapui tieto Jorma Haanpään äkillisestä menehtymisestä aivoverenvuotoon Meilahden sairaalassa perjantaina 14. heinäkuuta 2016. Uutinen järkytti kaikkia aktiivisia shakin pelaajia, olihan Jommi tuttu näky Areenalla ja muissa Helsingin seudun turnauksissa. Kesäisin hän osallistui usein Naantalin turnauksen ohella pikashakin JSM-tapahtumaan. Tänä kesänä Tali Golden Blixtissä Jommia ei enää nähdä.

Jorma syntyi esikoisena 4. heinäkuuta 1930 Haanpään perheeseen, joka asui Helsingin Taka-Töölössä Messeniuksenkadulla. Pari vuotta myöhemmin hän sai Ritva-nimisen pikkusiskon. Haanpään perheen isä Wiljam työskenteli Strömbergin sähkömoottoritehtaassa Pitäjänmäellä työnsuunnittelijana. Perheen äiti Kerttu kuoli jo vuonna 1945, jolloin Jorma oli vasta 15-vuotias. Äidin varhainen poismeno lähensi sisaruksia niin, että he tukeutuivat toisiinsa läpi elämänsä ja pitivät yhteyttä päivittäin.

Haanpään sisarukset kävivät hyvämaineista Töölön yhteiskoulua, joka sijaitsee Urheilukadulla Olympiastadionin läheisyydessä. Jorman kanssa samalle luokalle osui Heikki Koskinen, josta myöhemmin tuli tunnettu shakkimestari ja moninkertaisen Suomen mestarin Kaarle Ojasen läheinen ystävä. Jommi ja Pitkä‑Heikki erottuivat muista oppilaista paitsi pituutensa myös ainaisen shakkihimonsa vuoksi. Pojat pelasivat jopa tunneilla pelejään sokkoina välittäen siirrot paperilapuilla toisilleen. Kun he pääsivät ylioppilaiksi, molemmat olivat jo varsin taitavia shakinpelaajia. Yhdessä he liittyivät shakkikerho Gambiittiin, jonka Gerhard Lindström oli perustanut 1950 ja jonka ykköspelaajana oli Kaarle Ojanen.

Jorma kirjoitti ylioppilaaksi 1949, kävi armeijan ja aloitti oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1951. Opinnot etenivät alkuun verkkaisesti. Aktiivinen osallistuminen Eteläsuomalaisen osakunnan ylioppilasrientoihin, vuoden 1952 Helsingin kesäolympialaiset ja niiden jälkeiset shakkiolympialaiset vetivät nuoren miehen huomion pois lakikirjojen pänttäämisestä.

Vuonna 1953 Haanpää pääsi pelaamaan shakkimestarin arvosta Jyväs‑Shakin 20‑vuotisjuhlaturnaukseen. Mestariehdokkaista koottiin kaksi ryhmää: ensimmäisen voitti Eero Bonsdorff ja toisen Jorma Haanpää. Shakkimestarin arvo ratkaistiin ryhmien voittajien keskinäisessä ottelussa, jonka Jorma voitti. Haanpää korottui voitokkaan ottelun myötä shakkimestariksi nro 46. Mestarin arvon saavuttaminen innosti Jommia entistä kovempiin kilpailuihin. Niinpä hän osallistui SM-turnauksiin vuosina 1954 ja 1955, joista ei kuitenkaan tullut menestystä. KvM Osmo Kaila ja Kaarle Ojanen voittivat, ja Jommin piti tyytyä loppupuolen sijoihin. Tämän jälkeen hän ei enää ilmoittautunut yleisiin SM-turnauksiin.

Akateemisen shakin parissa Jorma pelasi niin hyvin ESO:n joukkueessa, että hänet valittiin Suomen ykköspöydälle Fiden ensimmäiseen ylioppilasjoukkueiden MM-turnaukseen Osloon vuonna 1954. Turnaukseen osallistui kymmenen maata, joista mitalikolmikon muodostivat Tšekkoslovakia (28,5/36), Neuvostoliitto ja Bulgaria. Suomi oli kahdeksas tuloksella 14/36. Jorma pelasi maailman huippupelaajien joukossa hyvän tuloksen 4/9. Erityisen vakuuttava oli hänen tasapelinsä mustilla pelannutta Viktor Kortšnoita vastaan. Tuleva maailmantähti oli tuolloin vielä kansainvälinen mestari.

Seuraavan kerran Haanpää edusti Suomea Uppsalassa 1956 kolmannessa ylioppilaiden MM-turnauksessa. Mukana oli jo 16 maata, joten turnaus pelattiin neljässä alkukilpailuryhmässä, joista sijoituttiin A- ja B-finaaliin. Suomi oli hurjassa alkulohkossa Jugoslavian, Yhdysvaltojen ja Itä-Saksan kanssa. B-finaalista heltisi kuitenkin viides sija, joten Suomi oli lopullisesti sijalla 13 pitäen takanaan Norjan ja Ruotsin. Jorman tulos ykköspöydällä oli 2,5/8.

Vilkkaiden shakkivuosien aikana Haanpää suoritti alemman oikeustutkinnon tentit. Vuonna 1957 hän aloitti työt Kansallisosakepankin Lasipalatsin konttorissa, josta Jorma vaihtoi parin vuoden jälkeen työpaikkaa poliisilaitoksen ajokorttitoimistoon. Samoihin aikoihin Jorma seurusteli sairaanhoitaja Helvi Hämäläisen kanssa, ja pariskunta vihittiin kesällä 1958. Kuusi vuotta myöhemmin Helville ja Jormalle syntyi poika Tommi, josta tuli isän silmäterä.

Vuonna 1960 Haanpää valittiin oikeusasioiden ylimääräisen esittelijän virkaan Asutushallitukseen. Asutushallituksessa vaikutti tuolloin varatuomari Ilmari ”Aatu” Niemelä, joka oli erittäin kova ja värikäs maajoukkuetason shakinpelaaja. Vuonna 1971 Asutushallitus muutettiin Maatilahallitukseksi, ja Haanpää siirtyi tuomari Pentti Peltolan osastolle ylimääräiseksi esittelijäksi. Jorma oli erittäin pidetty työssään ja sai kiitosta luotettavuudestaan. Hän paneutui huolellisesti käsiteltäviin asioihin ja perusteli esityksensä hyvin.

Haanpää kuului shakkikerho Gambiittiin (myöhemmin Garde) koko elämänsä ajan ja edusti sitä lukuisissa turnauksissa. Kun hän työskenteli ajokorttitoimistossa, hänet vedettiin mukaan rikospoliisien työpaikkakerho RikShan toimintaan. Haanpää viihtyi mainiosti poliisien shakkikerhossa ja pelasi sen kärkipöydillä yhdessä Harri Laakson kanssa etenkin JSM-turnauksia kymmeniä vuosia. Erityisesti Jommi nautti pelimatkoista Tukholman ja myöhemmin Tallinnan poliisilaitosten joukkueita vastaan. Näin hän oli tavallaan kahden kerhon jäsen.

Haanpää jatkoi työtään Maatilahallituksessa aina eläkkeelle siirtymiseensä asti 1993, jolloin hän täytti 63 vuotta. Helvin kuolema 1995 jätti hänet leskeksi, ja sisaren poismeno muutama vuosi sitten lisäsi hänen yksinäisyyttään. Shakin pelaaminen ja shakkiystävät toivat Jommin elämään tärkeää sisältöä parin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Paitsi shakinpelaajana Haanpää tunnettiin myös suurena jalkapallon ystävänä. Hän kävi Tapio Talasterän kanssa vuosikymmeniä lähes jokaisessa Helsingin Jalkapalloklubin kotiottelussa. Pedanttina jalkapallofanina Jorma piti kirjaa HJK:n ottelutuloksista ja tärkeimmistä pelitilastomerkinnöistä. Talvisin Jorma oli tuttu näky myös koripallojoukkue Torpan Poikien ja Seagullsin katsomossa.

Shakinpelaajana Jorma Haanpää oli hyvin tarkka, luotettava ja vaikea vastustaja kenelle tahansa. Ahdistettuna ja alakynnessä ollessaankin hän taisteli kekseliäästi loppuun asti ja pelasti monta tappiota tasapeliksi erinomaisen loppupelitaitonsa turvin. Jorman shakkitaito säilyi poikkeuksellisesti huipputasolla hänen elämänsä loppuun asti.

Ennen kaikkea Jorma oli rauhallinen ja ymmärtäväinen ystävä. Hän oli hyvin pidetty shakkikaveri ja monen shakinpelaajan esikuva, jota jäämme kaipaamaan.

 

Petri Saharinen

 

Viktor Kortšnoi (URS) – Jorma Haanpää (FIN)

Oslo 1954

Oslossa ylioppilaiden shakin maailmanmestaruusturnauksessa 1954 Jorma Haanpää kohtasi ikätoverinsa Viktor Kortšnoin. Kun molemmat poistuivat keskuudestamme tänä kesänä, on sopivaa esittää heidän ottelunsa nuoruuden vuosilta.

1.c4 Rf6 2.d4 e6 3.Rc3 d5 4.cxd5 exd5 5.Lg5 Le7 6.e3 0-0 7.Rf3 c6 8.Ld3 Rbd7 9.Dc2 h6 10.Lh4 Re8 (nykyisin harvinainen ratsujen uudelleen ryhmitysoperaatio) 11.Lg3 Rdf6 12.h3 Rd6 13.Re5 Le6 14.Lf4 Rfe4 15.0-0 Rxc3 16.bxc3 Tc8 17.De2

<Kuvio>

Toinen hieman lupaavampi hyökkäysidea on 17.a4 Da5 18.Rf3 Re4 19.Tfc1 Tfe8 20.Lxe4 dxe4 21.Dxe4 Lf5 22.De5 Dxe5 23.Lxe5 valkean vähäisin eduin. Nyt musta vastaa aktiivisesti.

17…c5! 18.Dh5?! (Df3 olisi parempi) Re4 19.Rg4 Lg5 20.Lxg5 Dxg5 21.Dxg5 hxg5 (valkean hyökkäyskapasiteetti on purettu, mustan pieni etu) 22.Tfc1 Rd6 23.Re5 Tc7 24.Rf3 f6 25.Kf1 Tfc8 26.Ke2 g4! 27.hxg4 Lxg4 28.dxc5 Txc5 29.Kd2 Lxf3 (Re4+! johtaisi mustan etuun) 30.gxf3 Kf7, ½-½