Kirsan Iljumžinov Pekka Kauppalan haastattelussa Kirjailijoiden talolla Moskovassa 16.10.2017

PK: Kunnioitettu herra presidentti! Näyttää siltä, että vuoden 1952 jälkeen, jolloin Helsingissä pidettiin shakkiolympialaiset, ei yksikään Fiden presidentti ole tehnyt virallista vierailua Suomeen . Valitettavasti Suomesta on tullut maailman shakkielämän syvää provinssia.
Te, arvoisa Kirsan Nikolajevitš harkitsette tällä hetkellä vakavasti tulemista Suomen urheiluopistossa Vierumäellä pidettävään suomalais-ugrilaiseen juhlaturnaukseen 17.–19.11.2017. Kertokaa, olkaa hyvä, mihin perustuu päätöksenne, että mainittu turnaus on riittävän tärkeä tapahtuma sille, että Fiden korkeasti kunnioitettu päämies saapuisi nostamaan sen arvoa osanotollaan!

KI: Ensiksi haluaisin kiittää Suomen Shakkiliittoa, sen johtoa, kaikkia sponsoreita ja järjestäjiä, jotka organisoivat turnauksen! Olen kiitollinen järjestäjille ja shakkiliitolle tämän turnauksen organisoinnista, joka tulee lisäämään shakin suosiota suomalais-ugrilaisten kansojen parissa, koska shakilla on pitkät perinteet näiden kansojen keskuudessa. Shakkia on aina pelattu näiden kansojen parissa, niillä on ollut monia oivalluspelejä järkireaktioiden nostamiseksi esiin, ja siksi minä haluan olla tukemassa ja auttamassa.

Haluan kiinnittää huomiota Nikolai Ivanovitš Merkuškiniin, joka on nimitetty Venäjän presidentin suomalais-ugrilaisten kansojen asioitten erikoisedustajaksi ja haluan soittaa hänelle kutsuakseni hänetkin tähän tapahtumaan.

PK: Tässä mielessä turnauksellamme on edelläkävijän luonne. Me yritämme ensi kertaa Suomessa luoda tällaisen turnauksen, jossa on suomalais-ugrilainen komponentti, jossa kysymys ei ole suurista shakkiliitoista, vaan yksittäisistä shakkiyhteisöistä. Venäjällä järjestetään jo yksi suomalais-ugrilainen lasten turnaus. Uskotteko, että on shakille hyväksi, että löytyy tällaisia turnauksia, joissa hyödynnämme suurten shakkiliittojen lisäksi muita shakkiyhteisöjä?

KI: Minä tuen tätä vahvasti, täydellisesti, sillä tunnuslauseemme on ”Gens una sumus” eli olemme yhtä kansaa. Minun suunnitelmani on vuoteen 2020 saakka nostaa shakinpelaajien määrän miljardiin saakka mottonamme one billion chess players one billion clever people. Jos Suomen Shakkiliitto ja järjestelykomitea organisoivat tällaisia turnauksia ja mitä enemmän on tällaisia turnauksia, sitä enemmän lapset viettävät aikaa shakin parissa. Shakki on myös Suomessa suosittua ja tällaisten turnausten avulla suosio vain lisääntyy.

PK: Minkälaisiksi arvioitte Suomen shakkielämän mahdollisuudet ja näköalat? Mitä ajattelette siitä, että Suomen shakkitaso ei ole noussut yhtä korkealle kuin naapurimaissa. Mitä kannattaisi tehdä sen nostamiseksi?

KI: Tarvitaan useampia komponentteja. Esimerkiksi tukea urheilu- ja kulttuuriministeriöiltä. Olen vieraillut useissa maissa, esimerkiksi Turkissa 2000-luvun alussa, joissa shakki ei ollut suosittua. Minä tapasin Turkin presidentin [Süleyman – PK] Demirelin vuonna 2000. Hän kyseli shakista ja minä kutsuin hänen johtajiaan ja ministeriöitten toimitsijoita Kalmukiaan. Yhdessä turkkilaisten rakennusmiesten kanssa me rakensimme ”Shakkipalatsin” kylän ja Demirel järjesti vuonna 2000 ensimmäistä kertaa [Turkissa –PK] shakkiolympialaiset, kuten Suomessakin oli järjestetty kauan sitten. Tämän jälkeen shakki alkoi kukoistaa. Tällä hetkellä rekisteröityjen shakinpelaajien määrä ylittää rekisteröityjen jalkapallon pelaajien määrän [Turkissa –PK] Shakista on tullut kaikkein suosituin [urheilumuoto -PK]. Jo useat miljoonat lapset pelaavat shakkia. Olenkin sitä mieltä, että Suomellekin on tietysti tarpeen saada tukea valtiolliselta tasolta.

Toiseksi, opetusministeriön pitää järjestää koulushakki kestävälle pohjalle vaihtoehtoiseksi opetusaineeksi. Sitä varten tarvitaan erikoistuntijoita valmentajina, ja tässä Venäjä voisi auttaa. Meillä on jo Venäjän yhteistyölaitos, meillä on korkeakouluja, joissa shakkia opetetaan eri osastoilla: urheiluinstituutit Moskovassa, Pietarissa ja Kazanissa sekä Venäjän valtion sosiaaliyliopisto, josta jo on valmistunut yli kymmenesosa nykyisistä valmentajistamme. Me voisimme esimerkiksi tarjota 5 kiintiöpaikkaa Suomelle Venäjän Shakkiliitolta. Opiskelijat Suomesta voisivat saapua Venäjälle neljäksi vuodeksi oppimaan venäjän kieltä shakkiturnausten järjestäjinä niin tuomareina kuin valmentajina. Viiden vuoden kuluttua he saisivat diplomin shakin erikoistuntijoina. Me olemme valmiita antamaan tukea.

Kolmas kysymys on seminaarien järjestäminen Suomessa: seminaareja valmentajille ja tuomareille sekä luentoja yliopistoissa. Näissä asioissa Venäjä tulee tukemaan ja auttamaan. Näiden komponenttien avulla shakki uskoakseni saa suosiota. Esimerkiksi Norjassa shakki ei ollut suosittua, mutta kun sitä alettiin opettaa kouluissa ja näyttää televisiossa, ilmestyi Magnus Carlsen, jota minä tuin ja minusta tuli hänen nominanttinsa. Hän pelasi vuonna 2006 Fiden nimittämänä ehdokkaana, ja nyt hän on maailmanmestari.

PK: Erinomaista. Minusta tuntuu, että me hiljalleen luomme suhteita kulttuuri- ja urheiluministeriön kanssa. Vaikka vain hiljalleen… Mutta minusta tuntuu että hyvin suuri ongelma on se, että meillä ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan sponsoreita. Tämä ongelma vaikuttaa meistä vielä hankalammalta ja vakavammalta kuin valtiollisen tason kysymykset. Meillä ei ole mielenkiintoisia shakkitähtiä, joten emme kiinnosta sponsoreita. Onko tällainen vaikeus mielestänne voitettavissa? Me olemme noidankehässä.

KI: Minä uskon että shakkiturnaus toimii kehitysimpulssina. Tuleva turnaus on tärkeä. Sen yhteydessä me voimme järjestää joukon tapaamisia sekä sponsorien että shakinharrastajien kanssa ja näin vaikuttaa shakin kehitykseen. Vietnamissa shakki ei ollut suosittua, mutta kun presidentti ja opetusministeri kiinnostuivat siitä niin nyt shakkia opetetaan 1500 koulussa. Monet vietnamilaiset lapset ovat voittaneet Aasian mestaruuksia. Tässä on tarpeen toive!

PK: Tarkoitatteko, että kun saa aikaan erittäin hyvät suhteet valtioon korkeimmalla tasolla, niin sen seurauksena ilmestyy myös sponsoreita?

KI: Kyllä, kyllä, kyllä! Juuri näin!

PK: Erinomaista! Kiinnostusta herättää shakin asema kotimaassanne Venäjän federaatiossa. Venäjällä shakki nauttii huomattavaa valtiollista tukea ja suurissa kaupungeissa shakki kehittyy oikein hyvin. Kuitenkin takamailla minun vaikutelmieni mukaan shakin tilanne on heikentynyt. Millä keinoilla mielestänne voidaan selviytyä tästä tilanteesta?

KI: Suomenko takamailla?

PK: Venäjän takamailla.

KI: Ei, ei, ei! Venäjällä asiat ovat päinvastoin.

PK: Tarkoitan sellaisia alueita kuten esimerkiksi Mordva.

KI: Kun Nikolai Merkuškin kävi Kalugassa, hän vieraili shakkikaupungissa. Minäkin olen kotoisin takamailta ja me veimme shakin kouluihin, ja niin tekivät myös monet kuvernöörit Tomskin alueella, Hanti-Mansian piirikunnassa, Kabardino-Balkariassa,Tšetšeniassa ja Pihkovan alueella. Nyt monilla Venäjän alueilla shakkia opetetaan kouluissa. On avattu lasten shakkikerhoja, pidetään shakkiolympialaisia ja käynnissä on jo Venäjän koululaismestaruuskilpailut nimeltään ”Valkoinen torni”. Olen kiitollinen sekä kuvernööreille että pormestareille, että shakki on nykyään hyvin suosittua.

Meillä on myös ohjelma ”Shakkia kyliin”. Se tarkoittaa, että kyliin ei ole onnistuttu rakentaa suuria palatseja, jää- tai uimahalleja. Kylä on pieni, siellä saattaa olla 100 tai ehkä 50 tilaa mutta shakkihuoneita siellä on mahdollista järjestää. 3-4 huonetta auki, lauta ja nappulat esille, ja aletaan kehittää shakkia. Tätä minä nimitän koko maailman shakillistamiseksi, ohjelmaa shakista joka kylään.

PK: Voiko sanoa, että asiassamme vaikuttaa sama ilmiö? Ensiksi luodaan suhteet kuvernööriin tai alueen päämieheen ja sitten tuo vaikutus alkaa toimia.

KI: Kyllä, kyllä! Olette oikeassa siinä, että se on ollut luultavasti minun suhteistani. Vuonna 1993 minut valittiin Kalmukian historian nuorimmaksi presidentiksi. Aina kun saavuin neuvotteluistuntoon, puhuin shakista ja sain nostettua shakin pakolliseksi opetusaineeksi. Monille kuvernööreille lahjoitin tuhansia shakkilautoja nappuloineen ja ostin itse niitä 100 000 kpl. Niitä lahjoitin maaseutukouluihin tuhat kappaletta aluetta kohti. Ilmaiseksi. Kun nämä koulut alkoivat kiinnostua shakista, shakki alkoi kehittyä.

PK: Hyvin mielenkiintoista. Erityistä mielenkiintoa herättää shakin tila Teidän ”pikkukotimaassanne” (malaja rodina) Kalmukiassa: miltä se näyttää? Ja millainen kokemus Kalmukiasta shakin alalla voisi olla Teidän näkemyksemme mukaan meille hyödyllinen?

KI: Toki! Meidän kokemustamme ovat hyödyntäneet jo monet maat, esimerkiksi Vietnam. Kun maan presidentti Nguyễn Minh Triết saapui kouluun ja näki, että ensimmäisellä luokalla pelattiin shakkia, alkoi hänkin kehittää ja tukea shakkipeliä. Kouluihin, lastentarhoihin, kaduille, puistoihin ja päätorille hallitusrakennuksen eteen me laitoimme shakkilautoja joiden äärellä iltaisin monet pelaavat. Minä olin joskus itse sponsorina, me rakensimme ensimmäisen shakkikaupungin, shakkipalatsin ja otimme siellä vastaan 2000 shakinpelaajaa sadasta maailman maasta. Ja samoin me näytimme, että pieni provinsiaalinen tasavalta myös voi toteuttaa suuria olympiadeja!

PK: Ja kuinka Kalmukian sponsorit sanoivat ”kyllä” tähän?

KI: Kyllä! Minähän olen aikanaan ollut itse sponsori, ystävät! Vuonna 1998 me rakensimme Kalmukiaan shakkipalatsin ja vuoden 1998 syyskuussa me otimme vastaan 2000 shakinpelaajaa 129 maailman maasta. Näin me näytimme, että pieni provinsiaalinen tasavalta, pieni alue, voi toteuttaa tällaisia suuria olympiadeja. Tärkeintä on oma toive!

PK: Pääasia on toive! Hienoa! Erinomaista! Tärkeintä on oma toive!

PK: Te olette toiminut Fiden presidenttinä vuodesta 1995. Monien varsin menestyksekkäiden vuosien jälkeen, joina Te olette johtanut Fideä, meistä vaikuttaa, että vuoden 2015 loppupuolella alkoi jotain outoa tapahtua siellä. Voisitteko kertoa meille, kuinka tulee käsittää kahden viime vuoden tapahtumat? Missä on näiden tapahtumien olemus, tai jos niin voi sanoa, punainen lanka?

KI: Globaalissa Fidessä ei minun mielestäni ole ongelmia, sillä me kehitymme kuin kehitymme ja turnauksia, joita Fiden pitää järjestää, me myös järjestämme. Me järjestimme miesten maailmanmestaruusottelun New Yorkissa vuonna 2016, kun Magnus Carlsen voitti Sergei Karjakinin. Shakkiolympialaiset me pidimme Bakussa, Azerbaidžanissa ja syksyllä 2016 järjestimme naisten maailmanmestaruusturnauksen Ukrainan Lvivissä. Me järjestimme hyvin monia Grand Prix-turnauksia Genevessä, Moskovassa ja muissa maissa kuten Kiinassa. Se on asian yksi puoli.

Toinen puoli on, mitä eräät Fiden virkailijat puhuvat. 24.11.2015 minut lisättiin Yhdysvaltain valtiovarainministeriön pakotelistalle siitä syystä, että kävin vierailulla Syyriassa ja myös siitä syystä, että tunnen sikäläisiä johtomiehiä mukaan lukien presidentti Bashar al-Assadin. Hänen kanssaan avasimme Damaskuksen keskustassa kolmikerroksisen shakkiurheilukeskuksen, jossa tuhannet lapset harrastavat shakkia.

Lahjoitin shakkilautoja ja oppikirjoja suhteitteni vuoksi Syyrian johtoon, mutta Syyria on YK:n jäsen. Syyrian shakkiliitto on Fiden jäsen eli he ovat meikäläisiä joten miksi siis minä Fiden, johon kuuluu 188 maailman maata, presidenttinä en voisi vierailla tässä maassa?! Tässä en näe mitään politiikkaa. Olen buddhalainen ja koko filosofiani suuntautuu rauhantekoon shakin kautta. Minua ei miellytä sota. Jos ollaan tyytymättömiä niin on parempi istahtaa shakkilaudan ääreen ja alkaa pelata. Miksi sotia toinen toistaan vastaan? Maailmalla on parhaillaan yli sata aseistettua konfliktia. Sen vuoksi minun filosofiani on tällainen. Eikä se, että Fidessä eräät virkailijat yrittävät käyttää hyväkseen sitä, että pakotteiden vuoksi en voi täyttää kaikkia velvollisuuksiani.

Sen vuoksi minä vapaaehtoisesti, jotta ei syntyisi kysymyksiä tietyissä Yhdysvaltain pankeissa, siirsin oikeudet rahoituksellisiin ja kaupallisiin asioihin kokonaisuudessaan varapresidentille. Ja sanoin, että tehtävänäni on vierailla eri maissa, tavata niiden johtajia ja pitää luentoja. Pidän hyvin paljon luentoja jokaisessa maassa, johon matkustan. Mikäli mahdollista, minä pitäisin Helsingissä luennon, esiintyisin yliopistoissa. Kazahstanissa ja Uzbekistanissa esiinnyin juuri opiskelijoitten edessä. Minun lähetystehtäväni onkin shakkipropaganda eivätkä mitkään pakotteet pysty pidättämään minua.

Pakotteet.. Minä jopa pystyn työskentelemään Yhdysvalloissa pakotelistan ehtojen mukaan. Minä vain en voi suorittaa finanssi- ja kauppaliiketoimia. Heidän olisi pitänyt jäädyttää tilit, kiinteistöomistukset, mutta minulla ei ole Amerikassa mitään, ei taloja eikä tilejä. Siksi tämä on puhtaasti politisoitu kysymys. Eikä se ole niinkään yhteydessä Syyriaan vaan ex-maailmanmestariin, joka vuonna 2014 hävisi presidentinvaalit minulle Norjan Tromssassa. Hän meni Yhdysvaltain ulkoministeriöön ja kertoi, että Kirsan matkustaa sinne… Minut haluttiin sulkea pois siitä, mutta se ei onnistunut, koska minä myös matkustelen samoissa maissa.

Alkaen hetkestä, jolloin minut liitettiin pakoteluetteloon vuonna 2015, minulla on ollut yli 200 erilaista ulkomaanmatkaa. Kävin Lontoossa, Iso-Britanniassa, ja esiinnyin siellä shakkiakatemiassa. Esiinnyin Pariisissa, olin Costa Ricassa ja kävin [Etelä-Korean -PK] Soulissa. Olin monissa muissakin maissa: Pekingissä ja juuri palasin Istanbulista. Eli matkustan kaikkialle, esiinnyn, eikä se häiritse toimintojani.

Minun lakimieheni tekevät parhaillaan työtä amerikkalaisten asianajajien kanssa jotta pakoteasia ratkeaisi. Kirjoitin kirjeen Donald Trumpille, että olen valmis matkustamaan luoksenne, olen ostanut jo lipunkin. Vastasin yli 200 kysymykseen. Sanon, että jos teillä on jotakin, niin voin matkustaa FBI:hin, CIA:han tai NSA:han. He voivat tehdä kysymyksiä. Olen valmis menemään valheenpaljastuslaitteeseen tms. Jos olen syyllinen ja rikoin Yhdysvaltain lakeja, niin olkaa hyvä, pankaa minut vankilaan tai sähkötuoliin! Mikäli en ole syyllinen, niin pyytäkää anteeksi minulta, olkaa hyvät, ja poistakaa pakotteet. Logiikka on yksinkertainen: minä teen heille tarjouksia ja kirjoitan kirjeitä kun taas he pelkäävät olla kutsumatta minua. Se tarkoittaa, että he toimivat kunniattomasti kanssani.

Mitään ongelmia en näe, matkustelen kuten ennenkin ja vierailen eri maissa. Vuoden loppuun mennessä pitää vielä vierailla 50 maassa.

PK: Kiitos! Mikäli oikein ymmärrämme, käytätte jälleen kesästä alkaen kaikkia oikeuksianne Fiden presidenttinä? Väliaikaisestihan Te niistä luovuitte?

KI: Väliaikaisesti. Minä itse, vapaaehtoisesti.

PK: Itse, vapaaehtoisesti!? Kyllä, Kyllä! Jo viimeisinä vuosina ennen vaaleja syntyi jokin vastakkainasettelu, sellaista tyyppiä kuin länsi ja itä yrittäisivät… Miten katsotte, voidaanko nämä ristiriidat voittaa?

KI: No, tämä ex-maailmanmestari Garri Kasparov pyrki vuonna 2014 vastakkainasetteluun: ”Iljumžinov on Putinin ystävä”. Eli Iljumžinov on Kremlin edustaja. Kasparov yritti pelata tällä kortilla. Sinä aikana, kun olin vierailuilla noin 80–90 maassa. Olin Tongalla ja Afrikan maissa. Minä sanoin: ”Ei puhuta politiikasta, ryhdytään kehittämään shakkia omassa maassanne. Kuinka voin auttaa? Ja minun koko propagandani, koko kampanjani ulottui vain shakin kehittämiseen. Ja siksi, luultavasti, 11.8.2014 Norjan Tromssassa 110 maata äänesti minua ja 61 Kasparovia. Eli se merkitsee, että minun ohjelmani on voittanut.

PK: Voidaanko sanoa, että tämä kriisi tai nuo ilmiöt kahden viime vuoden ajalta on nyt voitettu?

KI: Kyllä, kaikki sujuu jälleen työjärjestyksessä.

PK: Tuletteko asettumaan uudelleen presidenttiehdokkaaksi?

KI: Kyllä, tulen asettumaan ehdokkaaksi ja jos viisi valtiota ottaa minut omaksi ehdokkaakseen, asetun virallisesti ehdolle Fiden presidentiksi.

PK: Kiitos! Jos me oikein ymmärsimme, niin Te viime kesästä alkaen käytätte kaikkia oikeuksianne Fidessä?

KI: Minä tarvitsen niitä oikeuksia. Kaikkina näinä vuosina… Vuonna 1995 ja vielä vuonna 1994 olin sponsorina. En vielä ollut Fiden presidentti. Vuonna 1994 Kreikka ei pystynyt toteuttamaan shakkiolympialaisia ja me siirsimme ne tänne Moskovaan. Ja minä olin sponsorina, minä annoin rahaa siihen, että nämä olympialaiset pidetään. Minä en silloin ollut Fiden presidenttinä. Eli minä investoin niinä vuosina noin 100 000 000 dollaria. Te muistatte vielä yhdistetyn ottelun Topalov-Kramnik Elistassa. Minä rahoitin sen. Sitten ensimmäinen maailmanmestaruus knockout-systeemillä Groningenissä ja Lausannessa, kun Karpov ja Anand lopuksi voittivat. Minä annoin 5 000 000 dollaria tämän ottelun toteuttamiseen. Eli kaikki ne rahat, jotka löysin omasta taskustani käytin itse rahoittamiseen ja pyysin ystäviäni olemaan mukana rahoituksessa. Näin minä olen päinvastoin kaikkina näinä vuosina antanut [rahoitusta -PK] Fidelle. Ja jatkan antamista ja auttamista.

PK: Vuonna 2015 oli uutisia, että olette kiinnostunut Fifasta, maailman jalkapalloliitosta. Pitääkö tämä paikkansa ja mikä on suhteenne jalkapalloon? Onko Teillä myös kunnianhimoa tähän suuntaan?

KI: Pidän paljon jalkapallosta ja lapsuudessani pelasin jalkapallojoukkueessa, Kalmukian lasten joukkueessa. Kun minusta tuli Kalmukian presidentti, aloin tukea lasten jalkapalloa. Alettiin rakentaa jalkapallokenttiä lapsille. Ja joukkueemme Kalmukiasta kaksi kertaa voitti Venäjän maaseutujoukkueiden lasten mestaruuden.

Sitten aloin tukea ammattijalkapalloa. Tuimme jalkapallojoukkue ”Uralania”. Löysimme hyviä valmentajia ja pelaajia ja minä rakennutin stadionin, joka on hyvä perusta heille. Ja vuonna 1993 ”Uralan” tuli Venäjän mestariksi. Ja meidän jalkapalloilijastamme, Uralanin kapteenista Andrei Smertinistä tuli Venäjän joukkueen johtaja. Myöhemmin hän pelasi Chelsean joukkueessa. Leonid Slutskista, joka oli myöhemmin Uralanin ja Kalmukian joukkueen kakkosvalmentaja, tuli Venäjän joukkueen valmentaja kahdeksi vuodeksi.

Näin minulla on kokemusta järjestää jalkapalloa niin massa-, lasten kuin ammattitasolla. Ja siksi jalkapallomaailman edustajat – ja minulla on ystäviä siellä- ehdottivat: ”Kirsan, ehkäpä ehdottaisimme sinua? Kun kävin vierailulla Nicaraguassa ja tapasin [presidentti-PK] Daniel Ortegan kanssa, kävin stadionilla, jalkapallojoukkueen harjoituksissa. Katselin ympärilleni, siellä oli shakkihuone. Nicaraguan jalkapallovaltuuskunnan presidentti sanoi: ”Meillä jalkapalloilijat joka päivä pelaavat shakkia. He juoksevat ja pelaavat jaloillaan mutta voittavat päällään.” Siksi, kun aloin ajatella, jätin Fifan: siellä oli ongelmia. Eräät liitot tarjosivat kuitenkin minua Fifan presidentiksi. Minä osallistuin järjestelytyöhön. Jalkapallo miellyttää minua, ja shakin jälkeen on jalkapallo rakkain urheilulajini.

PK: Te mainitsitte, että olette buddhalainen, jolle shakki on tärkeää. Teihin suhtautuu kunnioituksella itse Hänen Pyhyytensä XIV Dalai Lama. Kuinka Teidän mielestänne shakki ja buddhalainen opetus sopivat yhteen? Kuten tiedämme, buddhalaisuus edellyttää oppinsa seuraajilta luopumista kunnianhimosta ja haluista, mutta shakille on kuitenkin hyvin tärkeää tahto voittaa.

KI: Kun minä olin viime vuoden syyskuussa Latviassa, Riiassa, niin siellä piti Hänen pyhyytensä Dalai Lama opetusta ja me kävimme juuri opetuksen aikana keskusteluja. Hän sanoi: ”Kuule Kirsan, Maailman shakkiliiton presidentti…” ”Minä”, hän puhui ”uskon, että shakki ja buddhalaisuus ovat jossain määrin samanlaisia. Miksi? Koska shakinpelaaja ja lama; he molemmat ajattelevat hiljaisuudessa, niin shakinpelaaja kuin lamakin. Kuluu puoli tuntia, kuluu tunti ja se on kuin meditaatiota.” Dalai Lama huomioi, että jotkut shakinpelaajat istuvat silmät kiinni. Ja lamat, kun he meditoivat, istuvat silmät kiinni. Ja tapahtuu aivotoimintaa niin shakinpelaajassa kuin lamassakin. Tässä mielessä shakinpelaaja on jossain määrin sukulaissielu. Sillä kaikkein tärkeintä harjoitusta buddhalaisuudessa ovat harjoitukset aivojen kanssa, omien tunteittensa kanssa. Siksi rakennutin Kalmukiaan, joka on ainoa buddhalainen tasavalta Euroopassa, suurimman buddhalaisen temppelin Euroopassa. Kaikkein suurimman 46 (Kalmukian -PK) buddhalaisesta temppeleistä sekä ensimmäisen shakkipalatsin.

PK: Te jo puhuitte, että Teidän päämääränne Fiden presidenttinä on päästä miljardin shakinpelaajan lukuun maailmassa. Ja tämä päämäärä ilmeisesti on tosiaan saavutettavissa, shakinpelaajien määrä maailmalla kasvaa. Mutta shakkia pelaavat ihmiset joutuvat yhä enemmän tietokoneshakin haastamiksi: tietokoneet pelaavat jo maailmanmestareita paremmin ja pelianalyysit sekä avausvalmistelut yhä useammin toteutetaan ihmisaivojen sijasta tietokoneitten avulla. Miltä Teistä vaikuttaa, eikö inhimillinen shakkiajattelu käy entistä turhemmaksi, kun sen syrjäyttää sähköaivojen mekaaninen käyttö, ilman ymmärrystä ajattelun lainalaisuuksista. Miltä näyttää Teistä shakin tulevaisuus tietokoneisiin yhdistettynä?

KI: Tietokoneet toki auttavat shakinpelaajaa pelianalyysin työstämisessä. Kuten meitä puhelimet. Mehän emme voi elää ilman puhelinta. Ammattishakinpelaaja ei voi elää ilman tietokonetta. Nykyään tietokone voittaa ihmisen. Eikä sitä voida voittaa, koska se jo alkaa laskea kaikki siirtonsa loppuun saakka, vaan myös alkaa tehdä epäloogisia siirtoja. Se tarkoittaa, että olemme keinotekoisen älyn luomisen portilla. Shakki on ammattilaisten asia. Mitä korkeammalla he ovat, sitä enemmän he käyttävät tietokonetta.

Mutta minä haluan, että shakki… miksi minä haluan opettaa miljardin pelaamaan shakkia. Ei siksi, että heistä tulisi suurmestareita tai maailmanmestareita vaan sitä varten, että shakki auttaisi kehittämään älykkyyttä, kehittämään ihmisen aivoja. Turhaan ei Albert Einstein lausunut, että shakki on aivovoimistelua. Siksi minun tehtäväni, missioni, on propaganda, jotta yhä enemmän ihmisiä pelaisi shakkia. Kun sinä pelaat kotona poikasi tai pojanpoikasi kanssa, et toki käytä silloin tietokonetta. Te yksinkertaisesti istutte iltaa ja pelaatte shakkia. Minä toimin suurten massojen shakin puolesta. Ja se aina selviää. Ja tulee aina auttamaan ihmiskuntaa.

PK: Kyllä, ilman muuta se on tavallisten shakinpelaajien kanssa suurenmoinen ja pyhä asia. Silloin tuskin on mukana tietokoneita. Mutta miten on nimenomaan shakin korkealla tasolla, suurmestarien tasolla. Näettekö uhkia?

KI: Kyllä, monia epäillään nykyään tietokoneitten käytöstä. Tietokone välittää heille informaatiota. Tietysti ongelma on olemassa. Siksi shakinpelaajien on tullessaan pelipaikalle luovutettava sähkökellot ja puhelimet. Ja meidän puolellamme toimii erityistehtävissä komissio estämään shakinpelaajaa käyttämästä tietokoneita. Mutta on dopingin tavoin olemassa tämä koneilla huijaamisongelma. Jumalan kiitos shakinpelaajien joukossa ei ole ollut yhtä ainutta doping-skandaalia. Mutta kun esiintyy huijaamista niin se kyllä ennemmin tai myöhemmin havaitaan. Et voi koko aikaa käyttää tietokonettasi! Jos olet saavuttanut tuon tason, sinun pitää pystyä pelaamaan omilla aivoillasi, kuten Bobby Fischer on sanonut.

PK: Arvoisa Kirsan Nikolajevitš, tiedetään, että olette 14-vuotiaana voittanut Neuvosto-Kalmukian shakkimestaruuden. Kuinka jatkoitte shakkiuraanne? Pelaatteko vielä shakkia ja onko odotettavissa, että joskus palaatte shakin järjestelytyöstä shakkilaudan ääreen?

KI: Hyvä kysymys. Kun olin viisivuotias, isoisä opetti minua pelaamaan shakkia ja siitä alkaen olen aina pelannut. Kun olin 9. luokalla, olin silloin viisitoista, minusta tuli Kalmukian aikuisten mestari. Sitten palvelin neuvostoarmeijassa kersanttina ja minusta tuli sotilaspiirin shakkimestari. Sitten pääsin opiskelemaan Kansainvälisten suhteitten instituuttiin. Minusta tuli Moskovan opiskelijamestari.
Kun minusta tuli Kalmukian presidentti, järjestin turnauksia. Monet kuvernöörit ja presidentit ovat myös shakinpelaajia. Heidän kanssaan minä sitten pelasin.

Shakkia pelaan nykyään, kun minulla on aikaa. Kun olen lentokoneessa tai saavumme jonnekin, on monia turnauksia ja tapaan ystäviäni. Tällöin käy usein niin, että ryhdymme pelaamaan. Pidän erityisesti pikapelistä. Kolmella minuutilla, jotta aikaa ei tuhlattaisi niin kolmella minuutilla…

PK: Inkrementtien kanssa?

KI: Kyllä. Nyt juuri minut kutsuttiin marraskuuksi kerhojenväliseen turnaukseen Pariisiin. Minut kutsuttiin shakkikerhon jäseneksi.

PK: Arvoisa Kirsan Nikolajevitš, sallikaa meidän ilmaista kiitollisuutemme, että löysitte aikaa haastattelua varten! Odotamme teitä Suomessa; tervetuloa!