Fiden ranking-lista oli alkuvuodesta 1984 suomalaisittain upeaa luettavaa. Ensimmäisen kerran näet meikäläinen shakinpelaaja oli ylittänyt maagisen 2500 elopisteen rajan, kun Jouni Yrjölän vahvuusluvuksi kirjattiin komeasti 2515.

Uutinen yllätti pelaajan itsensäkin.

– Kun saavuimme Välkesalmen Kimmon kanssa Gausdaliin, Arnold Eikrem tuli tervehtimään turnauksen ennakkosuosikkia. Katsoin taakseni, että kenelle hän oikein puhuu. Mutta ei siellä ketään huippupelaajaa ollut, muistelee Yrjölä.

Vielä heinäkuussa 1983 Yrjölän eloluku oli ollut 2305, joten vain puolessa vuodessa kohennusta tuli peräti 210 pistettä:

– Pomppasihan luku, kun kerroin oli korkea ja eloni laahasi pahasti perässä selooni nähden.

Lokakuussa 60 vuotta täyttäneestä Yrjölästä tuli kolmekymmentä vuotta sitten Suomen neljäs suurmestari, kun hän saavutti ratkaisevan kiinnityksen voitettuaan Työväen Shakkiliiton OPYBANK-turnauksen häviöttömällä tuloksella pääsiäisenä 1990.

Huippu-Elonsa aikoihin (2515 on yhä kaikkien aikojen kolmanneksi korkein suomalaisrankkaus) Yrjölä ei kuitenkaan ollut vielä edes kansainvälinen mestari. Niinpä Norjan tunturimaisemista olikin lähdetty hakemaan puuttuvaa toista kiinnitystä syyskuussa Pertti Poutiaisen muistoturnauksessa saavutetun ensimmäisen jatkoksi. Gausdalin kisa alkoi haparoiden, mutta kaikeksi onneksi komea loppukiri 4/4 riitti jaettuun turnausvoittoon KvM-tuloksella.

Helsingissä käytyyn ”Poutari”- turnaukseen Yrjölä saapui lähes suoraan Chicagosta, jossa Suomen joukkue oli pelannut hienosti alle 26-vuotiaiden joukkue-MM:ssä. Ja ykköspöytäläinen itse venyi, kuten hän Suomen Shakin raportissaan asian muotoili, ”kaikkien aikojen parhaaseen suoritukseen” tuloksella 7,5/11.

Menestysvuoden kesällä oli sitä paitsi saatu todistaa harvinaista kaksinkamppailua, kun Yrjölä ja 64-vuotias Kaarle Ojanen päätyivät SM-turnauksessa jaetulle kärkisijalle; Ojasen tavoin pitkästä aikaa kisaan osallistunut suurmestari Heikki Westerinen jäi kaksikosta pisteen ja oli viides.

Neljän pelin uusinnassa kokemus oli valttia, sillä Yrjölän voitettua 1. pelin ”Kaarle XIII” vei nimiinsä kaksi seuraavaa:

– Kalle osoitti melkoista psykologista silmää, sillä hän valitsi minulle haastavia pelitapoja, Yrjölä toteaa.

Hän on kuitenkin sitä mieltä, että tiukkaan paikkaan sattui ”urani toiseksi huonoin peli”:

– Koneenkin mukaan minulla oli aivan ylivoimainen asema, jonka aikapula tuhosi. Mietin todella pitkään jo 7. siirtoani Dd1–b3!. Nykyään se on teorian toiseksi parhaana pitämä siirto.

Jouni Yrjölä voitti lopulta SM-kultaa vuonna 1985 ja uusi ykköstilansa kolme vuotta myöhemmin. Samalla hän tuli tunnetuksi ahkerana kilpailijana, joka osallistui aina mieluusti myös viikonlopputurnauksiin. Liikaa ei tietenkään Suomesta kovatasoisia turnauksia löytynyt:

– Vähän kyllä ihmettelin, etten saanut kutsua HS-turnaukseen keväällä 1983.

LUE LISÄÄ