Kun kirjoitin Shakki-lehdessä 2/2017 georgialaisesta shakkielämästä lähinnä naisten näkökulmasta, en tietenkään tarkoittanut etteikö maasta löytyisi myös eteviä miespelaajia, vaikka heistä kukaan ei aivan maailman terävimpään kärkeen ole yltänytkään.
Yksistään Roman Dzindzihashvili (s. 1944) on elämää suurempi hahmo, joka vuosikymmenet Yhdysvalloissa asuneena saattaa jo ollakin georgialaisittain hivenen unohdetumpi nimi. Tämän armottoman pelimiehen seikkailut maailmalla ainakin ovat legendaarisia; eräänkin turnauksen aikana hän ei ehtinyt käydä hotellihuoneessaan kolmeen vuorokauteen, niin kiirettä suurmestarilla piti paitsi keskeytysasemien kanssa myös pokerin ja backgammonin parissa.
Melkoisia persoonia tuntuvatkin useimmat georgialaiset olevan, joten ei pidä ihmetellä, miksi kiovalainen väriläiskä Eduard Gufeld (s. 1936) viihtyi Tbilisin vilskeessä mainiosti toimiessaan pitkään naisten maajoukkueen ja maailmanmestari Maja Tshiburdanidzen valmentajana. Pelkkää auvoa yhteistyö ei tosin ollut, siitä todistavat rankat riidat Majan äidin ja Gufeldin välillä.
On kai niin, että kaukasialainen temperamentti ja Neuvostoliiton shakissa vallinnut armoton kilpailu olivat huono yhdistelmä. Suurmestari Tamas Georgadze (s. 1947) antoi tästä oivan tyylinäytteen Dubain shakkiolympialaisissa 1986 ollessaan ”lainassa” Espanjan joukkueen kapteenina ja valmentajana. Kerrankin Neuvostoliitto ei ollutkaan täysin ylivoimainen vaan Englanti näytti jo karkaavan voittoon. 10. kierroksella Espanja kuitenkin löylytti Englannin peräti 3,5-0,5, mikä sai monet raivoihinsa. Georgadzen nähtiin näet keskustelevan pelien aikana niin maanmiestensä kuin pelaajiensa kanssa ilmeisestikin neuvoja saaden ja niitä jaellen. Totta kai hän halusi tehdä voitavansa Neuvostoliiton olympiakullan puolesta, olihan pelissä omakin ura turnauskutsujen, ulkomaanmatkojen, valmennuspestien ym. muodossa.
Sodassa ovat tunnetusti kaikki keinot sallittuja. Suurmestari Zurab Azmaiparashvili (s. 1960) voitti Euroopan mestaruuden vuonna 2003 otettuaan muina miehinä kehnon siirtonsa takaisin ratkaisupelissä Vladimir Malahovia vastaan. Vuotta myöhemmin miekkonen rähinöi Calvian olympialaisten päättäjäisissä. Kaikesta huolimatta ”Azmai” on sekä maansa että Euroopan shakkiliiton puheenjohtaja, joka nyt Tbilisin World Cupin turnausjohtajana on jälleen otsikoissa vähemmän mairittelevista syistä. Hän näet passitti kisoista kotiin shortseihin sonnustautuneen kanadalaisen Anton Kovalyovin melkoisen ryöpytyksen saattelemana.
Mutta löytyyhän Georgiasta myös taiteilijasielu Baadur Jobava (s. 1983), jonka Elo-luku on kotimaansa suurmestareista ainoana yli 2700. Vauhdikkaasta tyylistään tunnettu ”Joba” on ammentanut vaikutteita niin dynaamiselta Aljechinilta kuin menestyksekkäiltä georgialaisilta laatijoiltakin, ennen muuta torniloppupelitaikuri David Gurgenidzelta. Mikä mielenkiintoisinta, Jobava on lähestulkoon ainoana huippusuurmestarina pitänyt jo pidempään avausvalikoimassaan Larsenin avausta (1. b3), johon hän on tuonut omia ideoitaan, kuten varhaisen h2-h3-siirron. Tulostakin on avauksella tullut, kuten nyt viimeksi World Cupissa Yu Yanguita vastaan. Harmi vain, että kotiyleisön suursuosikin taival katkesi jo neljännesvälierissä tappioon Wesley Solle.
Erik Rosendahl
