Tapani Sammalvuo
tapani(a)sammalvuo.fi

Avoin

Suomi–Uganda 3–1
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä valkeat)

KvM Toivo Keinänen (2477) FM Harold Wanyama (2242) ½–½
KvM Vilka Sipilä (2416) FM Patrick Kawuma (2270) 1–0
KvM Sampsa Nyysti (2363) Walter Okas (2191) ½–½
FM Pekka Köykkä (2361) Emmanuel Egesa (2152) 1–0
3–1

Keinäselle voitto tänään olisi riittänyt suurmestaritulokseen. Moni olisi tässä tilanteessa lähtenyt pelaamaan mahdollisimman terävästi, mutta Toivon lähestymistapa oli lähes päinvastainen. Hän pyrki avoimeen, katalonialaistyyppiseen asemaan, ja salli aikaisen daamienvaihdoin luottaen g2-lähettinsä voimaan pitkällä diagonaalilla. Toivo on voittanut paljon pelejä hyvän tekniikkansa ja sitkeytensä ansiota, mutta siihen vaaditaan aina jossain vaiheessa vastustajan virhe. Sellainen tuli lopulta syvällä loppupelissä, mutta valkean etu oli vaikeasti hallittava, ja aikapulassa asema lipsahti uudemman kerran remissirajojen sisäpuolelle, joten joudumme odottelemaan Toivon toista suurmestarikiinnitystä vielä ainakin yhden päivän.

Sipilän vastustaja avasi pelin englantilaisella, johon Vilka vastasi eräällä suljetun sisilialaisen valkealla asetelmalla. Valkea puolestaan valitsi Botvinnik-asetelman, jossa valkean sotilas on e4:ssä. Musta pelasi ratsun d4:ään, missä se vaihtui heti pois, ja valkea d5:een, jossa myös se vaihtui pois. Sotilasasema oli mielenkiintoinen limittäisine sotilaineen, eikä tasapaino ollut merkittävästi järkyttynyt, kun valkea teki karkean virhearvion antamalla mustalle kaksi rinnakkaista vapaasotilasta keskustaan. Vastineeksi valkea yritti väkisin puristaa hyökkäystä kuningassivustalla, mutta mustan puolustusmahdollisuudet olivat riittävät.

Nyysti palasi pelaamaan kolmen lepokierroksen jälkeen, mutta hän ei vieläkään tuntunut olevan parhaassa kunnossaan. Musta luopui lähettiparista kevyin perustein Caro-Kannissa, ja valkealla oli varmasti etua. Pari löysää siirtoa antoi mustalle kuitenkin tilaisuuden blokata c4-ruutu, eikä valkean f-sotilaan eteneminenkään itsessään johtanut mihinkään. Mustalla oli kehitysetua, ja asema avautui lopulta hänen eduksensa. Valkean tummaruutuinen lähetti oli mustan ratsua heikompi, ja välillä Sampsa oli suurissa vaikeuksissa. Tasapeli varmistui vasta aivan lopussa tyylikkäällä torninuhrauksella.

Köykän vastustaja ei tarttunut mahdollisuuteen siirtää peli Benoniin, vaan tyytyi solidiin (joskin passiiviseen) englantilaisen asetelmaan. Pekka asetteli nappulansa harmonisesti siilinäkin tunnetun kolmirivisysteemin oppien mukaisesti ja hitaasti kiiruhtaen toi nappuloita lähemmäksi valkean kuningasta. Valkean asema oli tarpeeksi kestävä kestääkseen mustan puhkumiset, mutta mustan pelottavan näköiset upseerit saivat valkean lopulta panikoimaan ratkaisevasti.

Englantilainen avaus (A32)

 

Naiset

Montenegro–Suomi 2–2
(suomalaisilla oli parittomilla pöydillä mustat)

NKvM Aleksandra Milović (2129) NFM Anastasia Nazarova (2208) 1–0
Nikolina Koljević (2014) NKvM Tanja Tuominen (2080) 0–1
Kristina Bačić (1866) NFM Heini Puuska (2010) 1–0
Mateja Popović (1634) Sarabella Norlamo (1925) 0–1
2–2

Nazarovan vastustaja pelasi kuningatarsotilaspelin Jobava-hyökkäystä. Anastasia vastasi solidisti, mutta hieman passiivisesti. Tummaruutuisten lähettien vaihduttua valkea siirtyi kivimuuriasetelmaan 10.f4:llä, minkä jälkeen valkean asema oli minusta hieman mukavampi pelattava, mutta oikeaa etua ei hänellä ollut. Mustan asema alkoi mennä alamäkeä 13…0-0-0?:n jälkeen, kun valkean oli paljon helpompi avata linjoja mustan kuningasta kohti kuin toisinpäin. Lopullisesti peli ratkesi valkean löydettyä temaattisen linjanavausuhrauksen 18.Rc6+!.

Tuominen oli valkeilla Caro-Kannin vaihtomuunnelmassa, jota musta pelasi aggressiivisesti sallien lähettien vaihdon f5:ssä. Vastineeksi tämä sai puoliavoimen g-linjan ja lisäpitoa e4-ruutuun. Tanja kehitti nappulansa hyville ruuduille ja ilmeisesti vain odotti mustan pitkää linnoitusta. Sen tapahduttua Tanjan hyökkäys löi läpi voimalla. Jollain tavalla näen yhtäläisyyksiä tämän ja Anastasian pelin välillä.

Puuska pelasi tänään vanhaintialaista puolustusta. Valkean vastaus oli hieman vaatimaton 5.e3, minkä ansiosta teoreettisia ongelmia mustalla ei ollut. Keskipelin alkaessa Heini sai hieman etuakin d5-ruudun kontrollin ansiosta. Peli kääntyi valkealle eduksi taktisen virheen 22…Kh8? ansiosta, kun valkea sai luotuaan itselleen tuetun vapaasotilaan d6:een. Ehkäpä virheestään järkyttyneenä Heini ei pystynyt tämän jälkeen täysipainoiseen vastarintaan.

Norlamo avasi pelin kuningatargambiitin vaihtomuunnelmalla (kuten seitsemännelläkin kierroksella), jossa hän sijoitti kuningasratsunsa e2:een. Tämä asetelma on usein Botvinnik-suunnitelman f3 ja e4 alku, mutta mustan aikainen 9…c5?! muutti aseman luonnetta niin, että valkean olikin parempi vain keskittyä d5-sotilaan painostamiseen. Ja aivan kuten seitsemännen kierroksen pelissä, myös tänään hän voitti sen. Musta oli laittanut siinä vaiheessa nappulansa jo muutenkin niin solmuun, että hän menetti saman tien lisää materiaalia ja luovutti pari siirtoa myöhemmin.