Neuvostoliitossa ehkä kuviteltiin, että Viktor Kortshnoin tulokset heikkenisivät loikkauksen myötä. Kävikin aivan päinvastoin: on sanottu että Kortshnoin on voittaakseen vihattava vastustajaansa, joten kolmen ex-maanmiehen kukistaminen ehdokasotteluissa oli mieluisa näpäytys Neuvostoliiton shakkiliiton suuntaan.

Tigran Petrosjan oli odotetun tiukka vastus, mutta sekä Lev Polugajevskia että Boris Spasskia vastaan loikkari hankkiutui peräti 5-0-johtoasemaan! Hurjavireisyydestä kielivät myös ylivoimaiset ykköstilat tuloksella 12/13 niin Hollannin mestaruusturnauksessa keväällä 1977 kuin vuotta myöhemmin Israelin Beershevassa.

Länteen siirtymisen haittapuoliin kuului kuitenkin se, että neuvostosuurmestarit komennettiin boikotoimaan turnauksia, joihin Kortshnoi osallistui. Näin oli esimerkiksi laita Wijk aan Zeessä, jossa alkuvuodesta 1978 kisattiin ilman ensimmäistäkään venäläistä. Kortshnoin harmiksi turnausvoitto lipesi Lajos Portischille loikkarin kärsittyä yllätyshäviön kisan peränpitäjälle, nuorelle hollantilaiselle Paul van der Sterrenille.

Parikymmentä vuotta näitä tapahtumia myöhemmin vietin talvikuukausia suomalaisessa pikkukaupungissa, jossa ei pahemmin tekemistä ollut. Kaikeksi onneksi kirpputorilta mukaani tarttui länsisaksalainen aikakauslehti, jossa oli seuraava fantastinen asema:

Viktor Kortshnoi

vk5

Tony Miles, Wijk aan Zee 1978

Valkea on päästänyt mustan f-sotilaan etenemään vaarallisesti (17. b4?! sen sijaan että olisi pelannut 17. e3) ja nyt seuraa:

29…Rg5! 30. Rxg5 f3! 31. Dxf3 Txh4+ 32. Dh3 Dxg5 0-1 (Jos 33. Tg1 niin 33…Txf2+)

Tony Miles kaatui toistamiseen Buenos Airesin olympialaisissa, jonne Kortshnoi kiiruhti suoraan pitkästä ja uuvuttavasta MM-ottelusta. Vaivanpalkaksi tuli ykköspöydän kultamitali (9/11), mikä siivitti mestarin uuden kotimaan Sveitsin peräti kymmenenneksi.

Erik Rosendahl