Vuonna 1967 Neuvostoliitto täytti Suomen tavoin 50 vuotta. Juhlan kunniaksi maassa järjestettiin monenlaisia tapahtumia. Hallituksen sanomalehti Izvestija esimerkiksi käynnisti jääkiekkoturnauksen, jota meilläkin seurattiin televisiosta aina joulun alla.
Loppukeväästä Leningradissa käytiin vahva shakkiturnaus, johon osallistui myös 23-vuotias Suomen mestari Heikki Westerinen. Turnauksen voitti kotikaupungissaan useimmiten edukseen esiintynyt Viktor Kortshnoi, joka tosin 7. kierroksella jäi tasapeliin nuorta suomalaista vastaan. Heti seuraavassa pelissään Kortshnoi otti hyvityksen korkojen kera:
23. Dh4!
Jugoslaavi Mijo Udovcic on mustilla ajettu ahtaalle eikä vastaus 23…g5 helpota painetta: 24. Rxg5 Ke8 25. Lb5+ Ld7 ja nyt komeasti 26. Rxe6!
Ratsu on lyötävä, sillä 26…Lxh4 johtaa ratsumattiin g7:stä. Valkea pääsee siltikin kuninkaan kimppuun: 26…fxe6 27. Dh5+ Kf8 28. Tc3 Th7 (Onneton torni saa vihdoin siirtyä, nyt vain on jo liian myöhäistä) 29. Dg6 Tg7 30. Dxh6 Lxb4 31. Tg3 1-0
Kortshnoi on pelannut ranskalaista puolustusta menestyksekkäästi, mutta tässä upeassa pelissä hän sai näyttää osaamistaan poikkeuksellisesti valkeilla. Löysin pelin joskus 80-luvulla Paul Keresin ja Iivo Nein kirjasta 4×25 (1975), jossa esitellään 25 peliä neljältä huippupelaajalta, Kortshnoin lisäksi Bobby Fischeriltä, Bent Larsenilta ja Boris Spasskilta. Olen aina ajatellut, että kirja oli pieni näpäytys Kremlin suuntaan, sillä eihän nelikosta kukaan kuulunut Moskovan suosikkeihin.
Erik Rosendahl