Kymmenkunta vuotta sitten olin Uppsalassa shakkihistorioitsija Sthig Jonassonin vieraana. Monen muun shakin historiasta innostuneen tavoin Jonassonkin liikkuu maailmalla shakinpelaajien hautoja valokuvaamassa.

Suomen Shakkiin kirjoittamaani juttuun tuli kuva Jonassonista Aron Nimzowitschin haudalla kööpenhaminalaisella hautausmaalla: Riiassa syntynyt Nimzowitsch (1886-1935) sai 1980-luvun alussa hautapaikalleen seuraa Jens Enevoldsenista (1907-80), joka oli Tanskan johtavia pelaajia ennen Bent Larsenia. Hyvä niin, sillä Enevoldsenin jälkeläiset pitävät nyt huolta myös perheettömän Nimzowitschin hautakivestä.

Mitä mainiointa jatkuvuutta tietenkin olisi, jos vuonna 2010 kuollut Larsenkin olisi päätynyt kollegoidensa läheisyyteen, hänhän sattui syntymäänkin samoihin aikoihin kun Nimzowitsch kuoli. Mutta maailmanmies asui 1980-luvulta lähtien argentiinalaisen vaimonsa kanssa Buenos Airesissa, jonne hänet on myös haudattu.

Shakinpelaajat ovat liikkuvaa väkeä, joten ei ole mikään ihme, että niin Aleksandr Aljechinin kuin Lev Polugajevskin viimeinen leposija löytyy Pariisin legendaariselta hautausmaalta Cimetèrie de Montparnasselta. Aivan yllättävää ei ole sekään, että myrskyisän elämän eläneen Aljechinin komea hauta sai 1990-luvun lopulla pahoja vaurioita myrskyn jäljiltä.

Etenkin Pariisin suuret hautausmaat ovat kuin kulttuurihistorian Kuka kukin on-teoksia. Tietenkin suuret persoonat hakeutuvat kaltaistensa lähelle yhteistä kulttuuriperintöä vaalien. Kun Jean-Paul Sartren omaiset neuvottelivat hautapaikasta Montparnassen hautausmaan johtajan kanssa, tämä löi pöytään valttikorttinsa lupaamalla filosofille rauhallisen paikan läheltä Charles Baudelairen hautaa. Kun asia oli sovittu, voitonriemuinen johtaja tokaisi: ”Tiesinhän minä, että hän tulisi meille!”.

Ranskan kansalainen Alexandre Alekhine lepää Montparnassella ilman muuta arvoisessaan seurassa, mutta erityisen ilahduttavaa on, että myös Lev Polugajevski, monipuolisesti sivistynyt herrasmies, on kelpuutettu mukaan, vieläpä melko lähelle Aljechinia. Polugajevski oli tullut Ranskaan 1980-luvun lopulla valmentamaan mm. nuorten MM-kultaa voittanutta Joel Lautieria. Pitkään Ranska olikin ollut toisen luokan shakkimaa, jonka komea menneisyys Philidoreineen oli 1900-luvulle tultaessa pelkkä muisto vain.

Mielenkiintoista kyllä sekä Philidor että 1800-luvun alkupuolen ranskalaistähti Louis Charles de Labourdonnais (1797-1840) on haudattu Lontooseen. Aaro Jalaksen hienosta Philidor-kirjasta on luettavissa, että Philidorin haudan tarkka sijainti St. James-kirkon hautausmaalla on jäänyt tuntemattomaksi. Labourdonnais puolestaan kuoli keppikerjäläisenä, velkojien vietyä vaatteetkin tämän epävirallisen maailmanmestarin päältä. Vuonna 1834 hän oli pelannut britti Alexander McDonnellia vastaan sarjan otteluita, jotka synnyttivät melkoisen shakkibuumin. Kun ranskalainen kuoli vain viisi vuotta McDonnellia myöhemmin, hänelle järjestettiin hautapaikka kilpakumppaninsa läheltä länsilontoolaisella Kensal Green-hautausmaalla. Siellä he nyt lepäävät vierekkäin, kaksi nykyshakin tienraivaajaa.

Erik Rosendahl