Syksyllä 1972 järjestetyt Skopjen shakkiolympialaiset eivät lopputaulukon osalta tarjonneet yllätyksiä, sillä ylivoimaisen mitalikolmikon muodostivat ennakkosuosikit Neuvostoliitto, Unkari ja Jugoslavia.

Huomionarvoisempaa oli nuoren polven esiinmarssi, josta vastasi 1951 syntyneiden poikkeuksellisen vahva ikäryhmä. Eugenio Torre, Ulf Andersson ja Zoltan Ribli olivat debytoineet jo Siegenissä kaksi vuotta aiemmin, kun taas Anatoli Karpov, Ljubomir Ljubojevic, Guyla Sax ja Jan Timman esittäytyivät ensi kertaa olympiatasolla.

Shakkiolympialaisissa voi olla edukseen muutoinkin kuin vain nappuloita siirtämällä. Jan Timman on kertonut eräässä artikkelissaan lukeneensa kisojen aikana Dostojevskin Karamazovin veljeksiä. Timmanin mukaan suurmestari Hein Donner ilahtui kovasti nähdessään nuoren joukkuetoverinsa kaikkien aikojen parhaana pitämänsä kirjan äärellä. Donnerin mielestä romaani tulisikin lukea uudelleen parin vuoden välein.

En tiedä, onko Timman näin menetellyt, mutta ainakin hän on profiloitunut joltisenakin Dostojevski-tuntijana. Shakin ohella rakkaus kirjallisuuteen onkin yhdistänyt Hollannin kärkipelaajia. Ei ollutkaan ihme, että Donner sai 50-vuotispäivänään Timmanilta lahjaksi Jorge Luis Borgesia ja Hans Reeltä Italo Calvinoa.

Tämä monipuolisesti sivistynyt kolmikko sai seurakseen Dostojevskin kotikulmilta Amsterdamiin  muuttaneen Gennadi Sosonkon, mikä tietenkin vahvisti olympiajoukkuetta entisestään. Haifan tynkäkisoissa 1976 jättipotti olikin lähellä, mutta USA vei kultaa puolen pisteen erolla. Hollanti oli lisäksi yrittänyt saada saman vuoden kesällä loikanneen Viktor Kortshnoin mukaan Haifaan, mutta siihen ei Fide suostunut.

Donner, Timman, Sosonko ja Ree on legendaarinen olympiakvartetti, jolle olisi toki kultamitalit suonut. Yhdessä suhteessa nelikkö on kuitenkin omaa luokkaansa koko maailmassa: heistä jokainen on julkaissut merkittäviä teoksia, niin shakkiteoriaa ja analyyseja kuin esseitä, muistelmia, novelleja jne. Heillä on tietenkin ollut oivallinen esikuva tarmokkaassa Max Euwessä.

Karamazovin veljeksiä on kolme tai oikeastaan neljä, jos perheen kokkina työskentelevä Pavel Smerdjakov todella on veljesten isän siittämä. Timman on kertonut, että Hein Donner halusi nimetä kollegansa veljesten mukaan. Niinpä Euwe oli Smerdjakov, Donner itse Dimitri, vanhin veljistä ja varsinainen nautiskelija, kun taas filosofiaa opiskellut Ree sopi järkeväksi Ivaniksi ja Timman yliherkäksi uneksijaksi Alekseiksi.

Donnerin visiossa kaikki kolme (tai neljä) ovat leppoisasti ikäjärjestyksessä, mutta toisaalta Timmanissakin oli nuorempana hummailevan Dimitrin piirteitä. Hippielämää viettänyt tuleva superssuurmestari päätyi hollantilaislehtien otsikoihinkin yhtä lailla huolettomana aseistakieltäytyjänä kuin shakkisaavutuksensa ansiosta. Vuonna 1974 tuore suurmestari majailikin pari viikkoa jonkinlaisessa sotilasvankilassa shakkia pelaten ja kirjoja lueskellen. Sen jälkeen oli hyvä lähteä valloittamaan maailmaa.

Erik Rosendahl

 

sosonko-timman

donner_ree

Yläkuvassa Sosonko ja Timman. Alempana Ree ja Donner.