Keväällä 1957 pelatussa ottelussa Smyslovin asemallinen hitaan kiiruhtamisen taktiikka oli myrkkyä Botvinnikille. Peleissä Smyslov kasvatti painostustaan asteittain, kun oli saanut asemallisen edun ja murskasi lopulta vastustajansa puolustuksen. Etenkin torniloppupeleissä Smyslov osoitti olevansa Botvinnikia taitavampi. Smyslov voitti koko ottelun varsin selvästi pistein 12½–9½.
Botvinnik oli tappiostaan suivaantunut, koska ei pitänyt Smyslovia kovinkaan varteenotettavana vastustajana. Hän päätti käyttää oikeuttaan revanssiotteluun, joka sovittiin pelattavaksi seuraavana keväänä. Nyt Botvinnik analysoi perusteellisesti vastustajansa pelit ja valmisteli avausyllätyksenä mustille Caro-Kann puolustuksen ranskalaisen sijaan. Kun ottelu alkoi, Botvinnik voitti kolme ensimmäistä peliä heti ja otti psykologisen niskalenkin Smyslovista. Ottelu päättyi Botvinnikin voittoon 12½–10½, ja Patriarkka oli palannut valtaan.
Vasili Smyslov jatkoi uraansa ex-maailmanmestarina aina 70-vuotiaaksi saakka, jolloin voitti ensimmäisenä seniorien maailmanmestaruuden. Smyslov pelasi ehdokasturnauksissa vielä 1980-luvulla ollessaan täyttänyt jo 60 vuotta. On erittäin harvinaista, että pelaaja säilyttää korkean pelitaitonsa vielä tuossa iässä. Selitykseksi voi käydä se, että Smyslovin pelityyli oli harmoninen asemapeli eikä hän rasittanut itseään laskemalla turhia variantteja. Pelissä hän teki siirtonsa yleensä lyhyen tarkastelun jälkeen vaivattomasti ja luotti loistavaan loppupelitaitoonsa.
Vanhoilla päivillään Smyslov kunnostautui loppupelitehtävien laatijana, kunnes sokeutui viimeisinä vuosinaan. Maailman huippupelaajat muistavat hänet lukuisten turnausten päättäjäistilaisuuksista, kun hän oopperatason laulajana esitti konserttipianistin, suurmestari Mark Taimanovin säestämänä liedejä ja ooppera-aarioita, joskus jopa duettona unkarilaisen Lajos Portischin kanssa.
