TIGRAN PETROSJAN 1963–1969

petrosjanmc

Lähellä Caracasia sijaitsevalla, Hollantiin kuuluvalla Curacaon saarella pelattiin vuonna 1962 kandidaattiturnaus. Sen voitti armenialainen Tigran Petrosjan (1929–1984) puoli pistettä ennen Keresiä, ikuista kakkosta. Keres saikin liikanimen: ”kuningas Paul II”.

Maailmanmestaruusottelu Botvinnik–Petrosjan sovittiin pelattavaksi keväällä 1963. Petrosjanin ottelustrategia oli hyvin yksinkertainen ja pragmaattinen. Hän tiesi, että lähes kaksikymmentä vuotta nuorempana aika toimisi hänen edukseen. Sen vuoksi Teräs-Tigran pelasi hyvin solideja asemia ja väsytti vastustajansa. Neljäntoista pelin jälkeen tilanne oli tasan, mutta pian Botvinnik katkesi ja Petrosjan kiri voittoon 12½-9½ jo 22. kierroksen jälkeen. Oikeus revanssiotteluun oli poistettu säännöistä ja Botvinnikin aika siten päättyi.

Petrosjan oli syntynyt Tbilisissä, Gruusiassa armenialaiseen perheeseen. Tigran oppi backgammonin jo nelivuotiaana ja shakin neljä vuotta myöhemmin. Hän oli tavattoman lahjakas, mutta kehitys keskeytyi, kun sota jätti hänet orvoksi ja köyhyyteen. Sodan jälkeen Tigran muutti Jerevaniin 1946 ja sai jatkaa isänsä ammatissa, korkean virkamiehen talouden hoitajana. Päästyään Moskovaan 1949 hänen kehityksensä kulki nopeasti ja vakaasti kohti neuvostoshakin kärkeä. Neuvostoliiton mestaruudet hän voitti jo vuosina 1959 ja 1961.

Petrosjan pelasi erittäin tarkkaa ja varovaista shakkia, piti oman asemansa puolustuskykyisenä ja perusti voittonsa hyvinkin pieniin etuihin. Kun Botvinnikilta tiedusteltiin, miten Talin, Petrosjanin ja hänen oma tyylinsä poikkeavat toisistaan hän vastasi: ”Jos Tal uhraa upseerin, lyö se. Jos minä teen uhrauksen, laske tarkkaan. Mutta jos uhrauksen tekee Petrosjan, älä ota sitä vastaan.” Huolimatta liikanimestään ”Jerevanin Tiikeri” Petrosjanin pelaaminen oli varmaa ja asemallisesti solidia. Kun Tiikeri sitten iski, ei vastustajilla yleensä ollut mahdollisuuksia. Petrosjanin pelit ovat kuitenkin poikkeuksellisen syvällisiä, ja ne ovat kestäneet parhaiten vanhojen mestaripelien tietokoneanalyysit.

Botvinnikin ajan jälkeen neuvostoshakin huipulle oli noussut liuta uusia huippupelaajia: Jefim Geller, Viktor Kortšnoi, Mark Taimanov, Boris Spasski ja Leonid Stein. Samaan aikaan myös läntisen maailman parhaat suurmestarit Svetozar Gligoric, Lajos Portisch, Bent Larsen ja Bobby Fischer tavoittelivat maailmanmestaruutta.

Maailmanmestaruussyklin ehdokasturnaus käytiin Amsterdamissa 1964. Fiden uusien sääntöjen mukaan turnauksen kuusi parasta, ex-maailmanmestari (Botvinnik kuitenkin luopui Gellerin hyväksi) ja edellisen ehdokasturnauksen kakkonen (Keres) pelasivat kaksinotteluina finaalin 1. kierroksen. Tämän kierroksen neljä voittajaa pelasivat semifinaalin seuraavin parein: Spasski–Geller 5½–2½ sekä Larsen–Tal 4½–5½. Finaalissa Spasski kukisti Talin 7–4 ja pääsi haastajaksi. Ottelu Petrosjan–Spasski käytiin sitten Moskovassa alkukesällä 1966, ja äärimmäisen tiukan kampailun voitti Petrosjan pistein 12½–11½.

Kuitenkin havaittiin maailmanmestarin joutuvan vaikeuksiin aktiivisia ja dynaamisia pelaajia vastaan. Tällaisia olivat Kortšnoi, Spasski, Portisch ja myöhemmin Fischer. Muun muassa Havannan olympialaisissa syksyllä 1966 Petrosjan ei halunnut kohdata hurjakuntoista Fischeriä, vaan häntä tuurasi Spasski, joka pelasi tasan amerikkalaisen kanssa. Nämä olivat pieniä merkkejä Teräs-Tigranin epävarmuudesta.

Seuraavan syklin ehdokasturnaus käytiin Tunisian Soussessa syksyllä 1967. Finaalin 1. kierrokselle pääsivät mukaan turnauksen kuusi parasta sekä edellisen finaalin kakkosena Tal ja haastajana Spasski turnauksen ulkopuolelta. Spasski kohtasi ensin Gellerin ja sitten semifinaalissa Larsenin, jotka molemmat hän löi 5½–2½. Finaalissa vastaan tuli Kortšnoi, joka oli pudottanut Talin 5½–4½. Finaaliottelu pelattiin Kiovassa 1968, ja Spasski vei voiton 6½–3½. Näin hän pääsi haastamaan toisen kerran Petrosjanin.

BORIS SPASSKI 1969–1972