Olipa kyse Capablancasta tai Carlsenista, shakkiyhteisö ja -yleisö janoaa sankareita. Ylivertaisille yksilöille on monenmoista tarvetta jo taloudellisestikin. Norjalainen suurmestari Jon Tisdall tokaisikin Magnuksen nousun aikoihin, että nyt hän voi shakkitoimittajana alkaa haaveilla kunnon eläkkeestä.

Asiaa toki auttaa, jos sankari sattuu tulemaan pienestä maasta, joka ei ole liiaksi päässyt menestystä maistamaan. Kuuban ja Norjan ohella mieleen muistuvat vaikkapa Max Euwen Hollanti ja Paul Keresin Viro. Nämä maittensa kulttuurilähettiläät elävät myös patsaina, postimerkeissä, jopa seteleissä ja onpa jokunen shakinpelaaja valittu kotimaassaan Vuoden urheilijaksikin. Keresin ruumissaattoa seurasi Tallinnassa kesällä 1975 yli 100 000 kansalaista!

Paul Keresin upeat pelit ja komea turnausmenestys olivat 1930-luvulla virolaisille suuri innoituksen lähde: ”No, nykyisinhän analysoivat nuohoojatkin katoilla hänen pelejään”, todetaan Jaan Krossin omaelämäkerrallisessa romaanissa Wiikmanin pojat (1988). Kirjassa eletään vuotta 1937, jolloin Keres löi Margaten turnauksessa itsensä Aljechinin daaminuhrauksella. Loppuasemaa saatiin romaanin mukaan ihastella Päevaleht-sanomalehden näyteikkunassakin.

Internetin ja sosiaalisen median aikakaudella kansalliset rajat ovat hämärtyneet ja toisaalta ihmisiä on helppoa saada osallisiksi erilaisiin villityksiin, mutta osaattiin sitä ennenkin. Esimerkiksi Hollannissa hurahdettiin shakkiin syksyllä 1979, kun Jan Timman pelasi alueidenvälisessä turnauksessa kaukaisessa Rio de Janeirossa.

Copacabana Palace -hotellissa käyty kisa lähti Hollannin toivolta nihkeästi käyntiin, ja vasta 8. kierroksella Timman otti avausvoittonsa lyötyään Dragoljub Velimirovicin yli 100-siirtoisessa kamppailussa. Suuri ansio siitä kuului Timmanin sekundantille Ulf Anderssonille, loppupelien taitajalle.

Kesken jäänyttä peliä jatkettiin vasta päivien päästä, joten Uffella oli aikaa tutkia tasapelimäistä asemaa turnauksen edetessä.

Dragoljub Velimirovic

diagram-2 (kopio)

Jan Timman

Hollannin lehdistössä peli oli paljon esillä etenkin Hein Donnerin analyysien myötä, ja suuri yleisö odotti malttamattomana lopputulosta. Kahviloissa ja kapakoissa alkoi näkyä yhä enemmän shakkilautoja, joita koristi Timmanin keskeytysasema. Innokkaimmat fanit yrittivät soittaa Rioon idoliaan kannustaakseen.

Rion turnaus olikin urheiludraamaa parhaimmillaan, sillä vältettyään täpärästi 50 siirron säännön ja voitettuaan tiukan pelin Timman ilmoittautui kärkitaisteluun hyvän kirinsä avulla. Viimeisellä kierroksella hän jäi kuitenkin tasapeliin Kuuban Guillermo Garciaa vastaan samalla kun Tigran Petrosjan voitti Borislav Ivkovin ja nappasi kolmannen jatkopaikan. Mutta lahjoiko vanha kettu Petrosjan Ivkovin, kuten on vihjailtu?

Vielä vuonna 1993, internetin jo vaaniessa kulman takana, hollantilaisiin iski taas kerran shakkikuume Timmanin ja Nigel Shortin otellessa Espanjassa oikeudesta haastaa Kasparov MM-otteluun. Vauhdikkaasti edenneen ehdokasfinaalin 11. peli keskeytyi Timmanille edulliseen asemaan, ja jännitys oli liikaa malttamattomimmille faneille. He eivät halunneet odottaa aamuun asti vaan alkoivat pommittaa maan suurinta päivälehteä de Volkskrantia myöhäisillä puheluillaan. Timman voitti pelin, mutta hävisi heti seuraavan ja lopulta koko ottelun.

Erik Rosendahl