ROBERT FISCHER 1972–1975

** FILE ** Chess star Bobby Fischer is seen in New York, in this April 28, 1962 file photo. U.S-born Fischer, who renounced his U.S. citizenship, has died at the age of 64 at his home in Reykjavik, Iceland's Channel 2 television reported Friday, Jan. 18, 2008. (AP Photo/John Lent, file)

Robert ”Bobby” Fischer (1943–2008) syntyi Chicagossa siirtolaisperheeseen, jossa isä oli saksalainen ja äiti puolanjuutalainen. Avioeron jälkeen äiti muutti Bobbyn ja tämän sisaren kanssa Brooklyniin 1945. Hän työskenteli sairaanhoitajana ja perhe sitoutui vahvasti juutalaisyhteisöön. Shakin Bobby oppi vanhemmalta sisareltaan ollessaan vasta kuusivuotias. Poika liittyi aluksi brooklynilaiseen shakkiklubiin, jossa sai ohjattua valmennusta. Bobbyn shakillinen lahjakkuus ilmeni vasta 12 vuoden iässä. Kesällä 1955 hän pääsi kuuluisaan Manhattan Chess Clubiin, Capablancan entiseen kerhoon. Monipuolisessa valmennuksessa hän paneutui shakkiin maanisella mielenkiinnolla ja otti osaa lukuisiin turnauksiin Pohjois-Amerikassa.

Bobbyn kehitys oli hurjan nopeaa. Ensimmäinen USA:n mestaruus ja suurmestarin arvo tulivat 15-vuotiaalle pojalle 1958. Tämän jälkeen tie maailman huipputurnauksiin oli auki, mutta hän kilpaili koko 60-luvun varsin säästeliäästi. USA:n mestaruuden Fischer voitti kaikkiaan kahdeksan kertaa ja edusti maataan neljissä olympialaisissa. Havannan olympialaisten jälkeen 1966 Fischer voitti kaikki kilpailut, mihin osallistui. Hän oli tuolloin täysin ylivoimainen pelaaja maailmassa.

Valitettavasti hänen oikukas ja itsekeskeinen luonteensa tulivat vahvasti esiin menestyksen myötä. Maailman ykköstähti aiheutti harmaita hiuksia monille turnausten järjestäjille, kun esitti sensaatiomaisia ehtojaan tuomareille. Fischerin vaatimukset perustuivat uskonnollisiin, poliittisiin ja vainoharhaisiin mielipiteisiin, joita toimitsijat ja kanssapelaajatkin parhaiten yrittivät sovitella.

Vuoden 1971 ehdokasotteluissa Fischer kohtasi ensiksi Taimanovin ja sitten semifinaalissa Larsenin, jotka kummatkin hän voitti 6–0. Ehdokasfinaalissa kaatui ex-maailmanmestari Petrosjan rumin luvuin 6½–2½. Tie otteluun Spasskia vastaan oli selvä.

Ottelusta Spasski–Fischer, Reykjavik 1972, tuli historiallinen sensaatio. Neuvostoliitto oli hallinnut shakin maailmanmestaruutta neljännesvuosisadan ajan. Nyt läntisestä maailmasta löytyi haastaja, joka uhkasi katkaista idän lohikäärmeen pään. Media manipuloi ottelusta itä – länsi draaman kylmän sodan näyttämölle. Aggressiivisen psykologian tempuilla Fischer otti pelinäyttämön haltuunsa ja löi heikosti valmistautuneen Spasskin kyykkyyn numeroin 12½–8½. Tappio oli neuvostoshakille katastrofi ja sai aikaan terveellisen itsekritiikin.

Lehdistö ylisti Fischeriä maailman suurimpana nerona, joka murskasi nyt koko neuvostoshakin tieteellisen järjestelmän. Itse asiassa Fischer oli koko uransa ajan noudattanut valmentautumisessaan venäläisiä oppeja ja metodeja. Valtavalla ahkeruudellaan ja sitkeydellään hän oli kehittynyt tasavertaiseksi idän mestareiden kanssa. Monet näistä, kuten Tal, olivat Fischerin hyviä ystäviä.

Pelaajana Fischer pyrki aina lannistamaan vastustajansa psyyken. Hän piti oman asemansa selkeänä ja teki yllättäviä hyökkäyksiä, jotka kuluttivat vastustajan pelivoimaa. Fischerin avausvalikoima oli suppeahko, mutta hän oli äärimmäisen vaarallinen ja luova keskipelissä sekä erinomaisen taitava ja sitkeä loppupelaaja.

Saavutettuaan maailmanmestaruuden Fischer käytännössä vetäytyi julkisuudesta ja lopetti turnauspelaamisen. Hän kirjoitti muutamia shakkikirjoja ja esitti uudistuksia shakkipelin kehittämiseksi kilpailumuotona, mutta pelisaleissa häntä ei nähty. Seuraavassa mestaruussyklissä hänen haastajakseen selviytyi 1974 nuori venäläinen Anatoli Karpov. Fide käynnisti neuvottelut ottelun Fischer–Karpov järjestämisestä vuonna 1975. Fischer esitti kuitenkin jatkuvasti uusia vaatimuksia ottelun ehtoihin, pompotti Fideä eikä piitannut asetetuista määräajoista. Lopulta Fiden presidentin Max Euwen mitta täyttyi ja Fide päätti luovuttaa maailmanmestaruuden Karpoville ilman ottelua.

Fischer tuli vielä julkisuuteen vajaan parinkymmenen vuoden kuluttua, kun nimitti silloin käytyjä Karpovin ja Kasparovin otteluita shakkiteatteriksi. Hän piti itseään vieläkin todellisena maailmanmestarina. Vuonna 1992 serbialainen liikemies rahoitti uusintaottelun Fischer–Spasski, mikä pelattiin Belgradissa. Vaikka Fischer voitti ottelun, hän rikkoi Yhdysvaltojen taloudellisia pakotteita Serbiaa vastaan.  Kun hän jätti myös verot maksamatta palkkiostaan, hän menetti passinsa ja joutui maanpakolaiseksi. Fischerin tie johti myöhemmin japanilaisen vankilan kautta Islantiin, josta sai turvapaikan ja viimeisen leposijan.

ANATOLI KARPOV 1975–1985