Vammalan PM-turnauksessa 2005 sain tilaisuuden jututtaa ruotsalaistunutta suurmestaria Jevgeni Agrestia, joka yllätti minut perinpohjaisesti väittäessään Valko-Venäjän kuuluneen neuvostotasavalloista vauraimpiin. Itse olin ollut aivan päinvastaisessa käsityksessä, mutta asiaan perehdyttyäni saatoin todeta tämän Marc Chagallin kotikaupungissa Vitebskissä varttuneen kolminkertaisen Pohjoismaiden mestarin olleen pitkälti oikeassa.

Emme kai me länsimaalaiset ylipäätäänkään tienneet Valko-Venäjästä juuri mitään, joten minäkin taisin tyhmyyksissäni vetää yhtäläisyysmerkit vähäisen tunnettuuden ja tietyn takapajuisuuden välille. Selvää kuitenkin oli, että ainakaan shakissa vaurastuminen ei ollut nostanut Valko-Venäjää Neuvostoliiton kärkipaikoille. Ennen MM-ehdokkaaksi yltänyttä Boris Gelfandia (s. 1968) maasta ei näet löytynyt maailmanluokan pelaajia eikä oikein suurmestareitakaan Viktor Kupreitshikia lukuun ottamatta.

Toukokuussa kuollut Kupreitshik (1949-2017) pelasi tinkimätöntä shakkia, joka sai ihailijoita kaikkialta maailmasta, Yhdysvallat mukaan lukien: Gene McCormick julkaisi vuonna 1986 Kupreitshikin pelikokoelman Uncompromising Chess (Chess Enterprises) ja suurmestari Andy Soltis, mitä tuotteliain shakkikirjailija, antoi minskiläiselle paljonpuhuvan lempinimen ”Caveman” (Luolamies).

Luolamies-epiteetti tuo ainakin minulle mieleen toisen marginaalissa eläneen mutta kulttimainetta nauttineen neuvostopelaajan eli Rashid Nezhmetdinovin (1912-74), rutiköyhän tataarin, joka oli tinkimättömyydessään vielä piirun verran Kupreitshikia ”alkuvoimaisempi”. Mihail Tal piti fantastisesta ”SuperNezhistä” ääntä Neuvostoliitossa, ja viimein 2000-luvulla hänen peleistään julkaistiin myös englanninkielinen kokoelma alati kasvavan ihailijajoukon iloksi.

Nezhmetdinov ei päässyt milloinkaan länteen pelaamaan, mutta Kupreitshik teki 80-luvun alussa selvää jälkeä mm. Reykjavikin ja Hastingsin turnauksissa. Näinhän lähes poikkeuksetta kävi aina kun joku uusi tai lännessä tuntemattomampi neuvostomestari sai luvan tulla näyttämään taitojaan rautaesiripun tälle puolen. Kupreitshik oli tosin säväyttänyt jo Groningenissa 1966 voittaessaan nuorten Euroopan mestaruuden, jolloin komea voitto Itävallan Georg Dannerista oli antanut esimakua tulevasta.

Yksi Kupreitshikin tavaramerkeistä oli 8. a4 espanjalaisessa, ja ainakin kertaalleen a-sotilas on ollut hauskasti mattia junailemassa. Näin kävi vauhdikkaassa pelissä Amanmurad Kakageldievia vastaan Ashabadissa 1978, jossa nähtiin tällä tasolla harvinainen matti lähes keskellä lautaa, mustan kuninkaan jouduttua tulilinjalle (Kg8-f7-e7-d6): 29. Df7-d5+ Kc6-b6 ja musta luovutti mattisiirtoa a4-a5 odottamatta.

Viktor Kupreitshikin uran kovimpiin koitoksiin kuului Neuvostoliiton 49. mestaruusturnaus Frunzessa 1981. Kisan voittanut Garri Kasparov totesi turnauksen olleen niin antoisa, että jokaiselta 18 osallistujalta löytyy vähintään yksi peli, jossa hänen taitonsa ja luovuutensa tuli oikeuksiinsa. Kupreitshikin kohdalla täysosuma koitti pelissä Georgi Agzamovia vastaan, kun Minskin ihmemies päästi mustilla kuningasintialaisessa hyökkäyskalustonsa täyteen vauhtiin. Silloin ei haitannut edes se, että 26 siirron jälkeen hän oli jo kaksi kevyttä upseeria tappiolla…

Erik Rosendahl