KUKA HEISTÄ ON VAHVIN?

Shakkimaailmaa kiinnostaa suuresti tieto, ketkä ovat sata parasta pelaajaa kautta aikain? Tällaista reittausta lasketaan taannehtivasti suunnilleen kerran vuosikymmenessä. Vuoden 2006 listan perusteella Kasparov on selvästi paras pelaaja, joka koskaan on elänyt. Seuraavina tulevat maailmanmestarit vahvuusjärjestyksessä: Karpov, Kramnik, Botvinnik, Smyslov, Fischer, Lasker ja Capablanca. Yhdeksäntenä olevan Kortšnoin jälkeen seuraavat Anand ja Spasski. Petrosjan on sijalla 15 juuri ennen Keresiä ja Aljechin 20. sekä Tal vasta 27. Sijoilta 58 ja 60 löytyvät Euwe ja Steinitz.

Luettelo antaa kuitenkin vain yksipuolisen kuvan maailmanmestareiden merkityksestä aikanaan. Heidän historiastaan poimitaan kuusi nimeä yli muiden. Capablanca ja Aljechin muodostivat 1920-luvulla taisteluparin, joiden kamppailuja voi verrata oman aikamme Karpov–Kasparov-otteluihin. Kumpikin parivaljakko nosti shakin statusta lajina maailmanlaajuisesti.

Suuri yksittäinen merkitys on Botvinnikilla, joka vakiinnutti kansainväliseen shakkiin Neuvostoliiton hegemonian. Vaikka maailmansota hidasti hänen nousuaan mestaruuteen melkein vuosikymmenen, häntä voidaan pitää maailman ykkösenä lähes neljännesvuosisadan ajan. Botvinnik kehitti ja loi pelishakkiin valtavasti uutta sisältöä.

Ehkä on myös nostettava omaan arvoonsa Fischer, joka yksinäisenä ritarina pystyi murtamaan neuvostoshakin hegemonian edes lyhyeksi aikaa. Fischeriä arvioidaan liikaa Reykjavikin ottelun kautta. Tärkeämpää on nähdä, että hän oli jo ennen sitä kuusi vuotta maailman paras pelaaja. Hänen ansiotaan ovat monet uutuudet shakin pelaamisessa. Oikutteluillaan Fischer myös korotti otteluiden palkkiot sille tasolle, missä ne olivat ennen Fiden ja neuvostoshakin yhteisiä sopimuksia. Tästä ovat hyötyneet kaikki hänen jälkeensä pelanneet maailmanmestarit ja tietysti myös shakin kansainvälinen status.