Sergei Karjakinilla riitti kiireitä MM-ottelusta Moskovaan palattuaan. Suurmestari nähtiin mm. suosikkijoukkueensa Spartakin jalkapallo- ja jääkiekko-otteluissa, joissa hän suoritti avauspotkun ja pudotti kiekon Luzhniki-hallin jäähän.

Spartakia pidettiin neuvostoaikana ”kansan joukkueena”, jolla ei ollut kytköksiä armeijaan (ZSKA) eikä poliisiin (Dynamo). Se ei liioin ollut Lokomotivin tai Torpedon kaltainen työläisseura, vaan pikemminkin kulttuurityöntekijöiden ja kunnallistalouden edustaja.

Spartak perustettiin vuonna 1935, joten menestyksekäs seura täytti taannoin 80 vuotta. Sitä juhlistettiin komealla historiikilla, johon koottiin 200 henkilökuvaa eri lajien taitajista. Shakkia oli määrä edustaa Tigran Petrosjanin ja Garri Kasparovin, kunnes jälkimmäinen jätettiin viime hetkellä lopullisesta versiosta pois.

Maailman kaikkien aikojen paras shakinpelaaja on tietenkin Vladimir Putinin väsymätön kriitikko, joten valtiovallan kosto tulee ensinnä mieleen. Pidettäköön vääräuskoinen poissa silmistä! Näinhän toimittiin jo neuvostoaikoina, kun loikkareiden nimet ja kuvat poistettiin lehdistä ja turnauskirjoista. Se kävi epäilemättä työstä; Kasparovkin totesi ”Putinin lakeijoilla” riittävän hommia pitkäksi aikaa, mikäli hänet aiotaan pyyhkiä näkymättömiin jokaikisen venäläiskirjan sivuilta.

Tällaiset uutiset kielivät joka tapauksessa paluusta vanhoihin aikoihin. Pitkään ei avoimuutta kestänytkään. Muistan hämmästykseni, kun luin Neuvostoliitossa vuonna 1990 ilmestyneestä ”Shakkiensyklopediasta”, että latvialainen Vladimir Petrov oli kuollut 26. elokuuta 1943 Vorkutassa. Tätä tietoa oli Petrovin vaimo saanut odottaa vuosikymmeniä. Vihdoin Gorbatshovin aikakaudella se oli kaikkien luettavissa, ja jokainenhan tiesi Vorkutan sijaitsevan ”vankileirien saariston” pohjoisosissa, jonne oli pystytetty rankimmat ojennusleirit.

Samaisessa ensyklopediassa on myös lyhyet artikkelit länteen siirtyneistä Viktor Kortshnoista ja Boris Gulkosta. Heistä on jopa valokuvat, mutta mielenkiintoista kyllä peliesimerkit loistavat poissaolollaan, vaikka heitä paljon vähäisemmätkin kyvyt ovat saaneet kirjaan omat tyylinäytteensä. Ehkäpä arvovaltainen toimituskunta Anatoli Karpovin johdolla ei kerta kaikkiaan löytänyt kaksikolta julkaisukelpoisia pelejä?

En tiedä, onko Spartakin juhlakirjassa peliasemia, mutta Petrosjania käsittelevään artikkeliin sopisi mainiosti vanhan ketun voitto Kasparovista mustilla Tilburgissa 1981. Jälleen kerran armenialaisen kuningas on pelissä aktiivisesti mukana:

Tigran Petrosjan
diagram2KP
Garri Kasparov

35…Kc6!! 36. Tba3? bxc4 37. Txa6+ Txa6 38. Txa6+ Lb6 39. Lc5 Dd8 40. Da1 Rxc5 41. dxc5 Kxc5 42. Da4 ja samalla Kasparov luovutti.

Erik Rosendahl