GARRI KASPAROV 1985–2000

kasparovmc

Jatko-ottelu pelattiin syksyllä 1985, ja sen pituus käsitti normaalit 24 peliä. Lisäksi Karpovilla oli hävitessään revanssioikeus. Ottelusta tuli erittäin tiukka kamppailu, joka ratkesi viimeisessä pelissä Kasparovin voittoon 13–11. Revanssiottelu käytiin puoliksi Lontoossa ja Leningradissa kesällä 1986, ja se päättyi Kasparovin vieläkin niukempaan voittoon 12½–11½.

Maailmanmestaruussyklin 1984–1987 finaalissa Karpov voitti Sokolovin ja pääsi haastamaan uudelleen Kasparovin. Ottelu pelattiin tällä kertaa Sevillassa, ja se päättyi tasan 12–12. Kasparov säilytti tittelinsä täpärästi. Viimeisen kerran parivaljakko kohtasi syklin 1987–1990 ottelussa, joka käytiin New Yorkissa ja Lyonissa syksyllä 1990. Jälleen Kasparov voitti niukasti 12½–11½.

Yhteenvetona voi todeta, että kuuden vuoden aikana Karpov ja Kasparov pelasivat viidessä eri maailmanmestaruusottelussa 144 peliä, joista 104 päättyi tasan, Kasparov voitti 21 ja Karpov 19. Lopputulos oli siten kahden pisteen voitto Kasparoville. Näitä ottelupelejä pidetään maailmanmestaruusotteluiden parhaina, koska niissä taistelivat maailman eittämättä kaksi parasta pelaajaa. Samoin otteluiden henkistä latausta voi hyvin verrata Capablanca–Aljechin otteluun Buenos Airesissa 1927.

Pelityyliltään Kasparov muistutti Aljechinia. Hänen voitonnälkänsä oli ilmeinen, ja hän viestitti sen pelin kuluessa kehon kielellä vastustajalleen. Fischerin tavoin hän oli valmistellut avauksensa todella huolellisesti, missä häntä auttoi hyvä näkömuisti. Hän pelasi mielellään aktiivisia avauksia kuten sisilialaista, Grünfeldin puolustusta ja kuningasintialaisia muunnelmia. Kasparovin heikkoutena olivat joskus liiankin suoraviivaiset ratkaisut erilaisissa vaihtotilanteissa. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut odottaa, vaan luotti omiin taitoihinsa hyökkäyspelaajana.

Kun Kasparov oli vihdoin päässyt irti Karpovista, oli muiden haastajien vuoro. Vuonna 1993 hänen piti kohdata englantilainen Nigel Short. Kasparovin ja Fiden välit olivat olleet tulehtuneet koko Campomanesin puheenjohtajakauden ajan. Nyt syntyi ilmiriita ottelupaikasta ja palkkiosumman jaosta. Rahoittajatahon hyväksymänä Kasparov perusti yhdessä Shortin kanssa PCA:n (Professional Chess Associationin), joka järjesti ottelun Fiden sijasta. Kostoksi Fide organisoi uudet omat maailmanmestaruusturnaukset, ja shakki sai kahdet eriarvoiset maailmanmestarit.

Kasparov pelasi seuraavat ottelunsa PCA:n nimissä. Vuonna 1993 hän voitti Lontoossa Nigel Shortin kevyesti numeroin 12½–7½. Ottelu herätti tavatonta huomiota Britanniassa. koska Short tiedettiin rajuksi hyökkäyspelaajaksi, aivan kuten Kasparovkin. Yllättäen Kasparov valitsi peleihinsä hitaan asemallisen strategian, sai Shortin tuntemaan valmistelunsa turhiksi ja olonsa epämukavaksi.

Kaksi vuotta myöhemmin vastaan asettui intialainen shakin komeetta Viswanathan Anand. Ottelu käytiin New Yorkissa 1995 World Trade Centerin ylimmässä kerroksessa, ja se päättyi Kasparovin selvään voittoon 10½–7½. Silti Kasparov koki, että juuri Anand olisi tulevaisuudessa hänen pahin uhkaajansa.

Vuosituhannen lopulla PCA:n rahoituspohja alkoi kuitenkin kaventua, ja Kasparovin aloitteesta yhdistyksen nimi muutettiin WCC:ksi (World Chess Council). Tarkoituksena oli löytää sponsorirahaa shakin piiriin tenniksen tai golfin tapaan. Kasparov järjesti näyttävän maailmanmestaruusottelun Lontooseen vuosituhannen vaihteessa 2000. Haastaja oli tällä kertaa Vladimir Kramnik (s. 1975), Botvinnikin ja hänen oma oppilaansa. Ottelun kestoksi sovittiin 16 peliä, ja se käynnistyisi lokakuussa.

VLADIMIR KRAMNIK 2000–2007