SSL hallituksen kokous 4.4.2018

[Chessbullero]

Kun ilmeisesti iso osa nyt lisenssin maksamatta jättäneistä on iäkkäämpää porukkaa, niin ehdotan uudelleen oppia otettavaksi VR:ltä. Ts. kun VR alensi roimasti lippujen hintoja, niin VR:n tulos lähti kasvuun.

Siis annetaan vaikkapa eläkeläisille 50 prosentin alennus lisenssimaksuihin ja viikonlopputurnauksiin! Eläkeläisalennus on käytössä monessa muussakin paikassa. Kannattaa huomioida, että keskimääräinen nettotyöeläke on vain hieman yli 1300e/kk. Pienituloiset olettavasti ovat herkkiä reagoimaan hinnanmuutoksiin.

Kun parissa vuodessa Shakkiliiton talous saatiin kuralle, niin lienee ilmeistä, että liitossa ei erityisemmin ole harrastettu talousajattelua. Kun nyt 300 lisenssipelaajan vähennyksen syyksi esitetään maksutavan muutosta, niin ollaankohan ihan juurisyiden äärellä?

Olisi muuten mielenkiintoista, jos joku esittäisi lisenssipelaajien määrän kehityksen koko 2000-luvulta, ei vain muutamalta viime vuodelta. Samoin tähän voisi liittää mukaan viikonlopputurnausten pelaajien määrän muutoksen samalta ajalta.

[Aleksi Olander]

P.S.2 Aleksi/Marko - olisiko teillä tilastoa loppuvuoden lisenssimäärien lukumääristä vertailuajanjaksolle 2013-2017? Alkuvuoden lukua ajaa ylös erityisesti JSM -pelaaminen.

Vuoden 2016 lopusta minulla ei ole tarkkaa tilastoa, mutta 2013-2016 maaliskuuhun asti löytyy kuukausikohtaiset tilastot. Myös 2017 loppu on tallessa.

2013 - 1144
2014 - 1110
2015 - 1140
2016 - maaliskuussa 1091 (ja jokaisena edeltävänä vuonna maaliskuun jälkeen on maksettu tipoitellen 45-60 lisenssiä, eli loppuvuoden tilanteen voi olettaa olevan käytännössä sama. Tarkka tieto on varmaan jossain, mutta ei mulla just nyt.)
2017 - 1070

Nämä luvut olivat A-lisenssit, ja tuohon päälle on vielä hankittu loppuvuoden lisenssejä suht tasaisesti joka vuonna n. 100 kpl, joten se ei vaikuta tuohon suhteeseen oleellisesti.

Eli korotus 90 euroon vaikutti A-lisenssin ostajien määrään n. 70 kpl, eli kyllä tuosta kokonaistulot kasvoivat. Raha kuitenkaan ei ole itseisarvona toiminnalle, vaan tavoitteena on harrastuksen edistäminen ja pelaajamäärien kasvattaminen, joten on vaikeaa arvioida kannattiko viimeisin korotus vai ei. Täytyisi jotenkin pystyä arvioimaan onko rahalla saatu toiminta ollut sellaista, että se on vienyt lajia eteenpäin, joka taas toivottavasti tulevaisuudessa johtaisi pelaajamäärien kasvuun. Ei ole ihan helppo arviointikohde.

Tuota eroa hieman positiivisemmaksi muuttaa myös se, että näistä pelaajista todella harva kuitenkaan lopetti pelaamista, vaan JSM-lisenssien määrä kasvoi n. 50 kappaleella ja joukkueblixteihin myytiin paljon enemmän kertalisenssejä. Toki tavoitteena on pitää mahdollisimman moni A-lisenssin piirissä.

Tämän vuoden tilanteesta myös hieman analyysiä:

Vähän yli 300 lisenssiä oli vähemmän kun näitä vajaa kuukausi sitten tutkittiin. Tämän jälkeen Suomisporttiin on tullut n. 50 lisenssiä lisää, ja ensi viikolla Markon lomalta palaamisen jälkeen nähdään paljonko on tullut korjausta lisenssikirjeiden lähettämisen jälkeen. Maksamatta jättäneistä oli:
- 46 ollut vähintään 5 vuotta passiivisena, eli eivät ole osallistuneet mihinkään liiton alaiseen kilpailuun vaan maksaneet varmaan vaan tavasta lisenssin kirjeen kolahtaessa postiluukusta
- 142 kpl +65 senioreita. Tästä porukasta löytyy varmaan suurin osa niitä, jotka eivät ole niin aktiivisia tietokoneen käyttäjiä ja Suomisport voi tuntua hankalalta.
- 110 kpl +50 senioreita.
- 55 kpl junnuja, joiden vaihtuvuus on normaalistikin aika suuri. Nuorilla vaihtuu harrastukset, ja uusia on tullut taas tilalle.
- peräti 222 kpl sellaisia, jotka eivät pelanneet ollenkaan vuonna 2017

Eli näiden lukujen perusteella voidaan todeta tilanteen olevan juuri niin kuin on arveltukin, eli passiivisten, vähän pelaavien ja senioripelaajien kynnys rekisteröityä Suomisportiin on ollut korkea. Aktiivipelaajien ja ikäluokan 18-50v osalta ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, lähes kaikki ovat maksaneet lisenssin tänäkin vuonna.

Kilpailuiden osallistujamäärät ovat olleet keskimäärin todella hyviä vuonna 2018, eli pelaajat ovat aktivivoituneet vaikka lisenssimäärät ovat tippuneet. Tämä on hienoa ja tärkeää. Näitäkin voisi vielä tarkemmin tilastoida ja seurata.

Kerhojen kokoukseen mennessä saadaan tarkempia lukuja miten lisenssitilanne on kehittynyt kirjeiden jälkeen. Kertarysäyksellä tällainen tiputus on tietysti todella haastava taloudellisesta näkökulmasta, mutta meidän täytyy joka tapauksessa panostaa aktiivisesti alle seniori-ikäisten pelaajien hankintaan. Tuosta nyt viimeisimmän tiedon mukaan maksamatta olevasta porukasta tulisi kuitenkin syystä tai toisesta poistumaan lähivuosien aikana lisensssimaksajien piiristä suuri osa, eli lisenssipelaajien ikärakenteeseen tarvitaan korjausta toiminnan jatkuvuuden kannalla.

[Hannu Pihlajasalo]

a) Tavoitteena kaikessa valmennuksessa on saada Suomeen uusia suurmestareita. Jos ja kun valmennusta taas tuetaan, pitää sen johtaa tasonnousuun. Kuten avoimen maajoukkueen työryhmä oli omassa esityksessään todennut, olisi myös nuorille tärkeää että nuorten maajoukkueesta on uskottava polku avoimeen maajoukkueeseen.

b) Tässä on osittain sama vastaus, eli pidemmän aikavälin tavoitteena on tukea uusien suurmestareiden synnyttämistä. Mitä tulee nuorten ja heidän vanhempiensa suhtautumiseen, niin ei taida olla yhtä tapaa miten asiaan suhtaudutaan. Osa kokee hyödyllisenä, osa ehkä hieman vielä empii. Edellytys nuorten maajoukkueen syntymiselle on että vähintään 10 ehdot täyttävää nuorta lähtee mukaan. Mikäli valmennus toteutuu, kysymme nuorilta ja heidän vanhemmiltaan säännöllisesti palautetta valmennuksen onnistumisesta. Mittarina toimi lukujen kehitys, sekä absoluuttisesti että suhteessa maailmanlistaan. Meidän pitäisi saada aikaan selkeä tasonousu, olemme nyt pahasti jäljessä esimerkiksi muita Pohjoismaita, muutamia yksittäisiä pelaajia lukuunottamatta.

Tämä valmennus on vaikea kysymys tässä rahatilanteessa. Se kuitenkin lopulta koskee hyvin pientä joukkoa pelaajia. Mutta se pieni joukko on varsin tärkeä, jo senkin takia, että tavoitteellisesti shakkiin suhtautuvat, kilpailevat nuoret kokisivat, että shakki tarjoaa heille uskottavan pelaajan polun.

Jos liiton tavoitteena on tarjota tavoitteellisesti shakkiin suhtautuville nuorille uskottava urapolku suurmestariksi ja yritetään kuroa eroa kiinni muihin pohjoismaihin, on pakko esittää jatkokysymys. Kokeeko liitto luovansa uskottavan valmennusvaihtoehdon nuorille tarjoamalla noin kerran viikossa ryhmävalmennusta ja muutaman maajoukkueleirin vuodessa? Mitä muissa pohjoismaissa tehdään?

Tätä netin kautta tapahtunutta ryhmävalmennusta on toteutettu melko samalla formaatilla jo yli kymmenen vuotta, tietysti valmentajat ja sisällöt ovat vaihdelleet, mutta formaatti on ollut melko sama. Viimeisen 10 vuoden aikana Suomeen on tullut pari uutta KvM:a, ei yhtään suurmestaria, ja vielä voidaan kysyä, että mikä on liiton nettivalmennuksen osuus näissä parissa tittelissä. Vaikka toteutettu ryhmänettivalmennus on sinänsä varmasti laadukasta ja tulee sitä nytkin olemaan, onko formaatti oikea liiton tavoitteisiin? Pystytäänkö tällä tavalla luomaan henkilökohtainen urapolku ja huomioimaan mm. yksilölliset vahvuudet, heikkoudet, repertuaarit? Suomalaiset ovat usein ihan kohtuu hyvin pärjänneet esim. ikäluokkien pm-kisoissa ja aikoinaan nelimaaotteluissa, mutta viimeinen nousu KvM:sta SM:ksi (tai mestarista KvM:ksi) jää yleensä tapahtumatta, jos verrataan toisiin pohjoismaihin. Lisäongelmana valmennuskysymysten ohella SM-tittelien saavuttamisessa taitaa olla, että Suomessa on todella vähän kovia kv-turnauksia. Tässäkin muut pohjoismaat ovat edellä.

[Riikka Wulff]

Jos raha ei olisi ongelma, järjestettäisiin valmennus varmasti nyt kaavailtua laajemmin, vaikkapa muista Pohjoismaista mallia ottaen. Esimerkiksi Islannissa liiton palkkalistoilla on päätoiminen valmentaja, joka keskittyy, jos oikein ymmärsin, ensisijaisesti nuorten valmentamiseen. Ko. valmentaja oli luonnollisestikin nuorten mukana Vierumäellä pelatuissa PM-kisoissa. Samainen valmentaja kertoi, että Islannissa jokainen suurmestaritittelin saanut pelaaja saa elinikäisen urheiilja”eläkkeen”, joka on kuulemma suuruudeltaan verrannollinen opettajan palkkaan Islannissa. Siinä on kohtuullinen motivaattori jokaiselle tosissaan shakkia harrastavalle nuorelle.

En luonnollisestikaan kuvittele, että nyt kaavailtu valmennus itsessään tuottaa meille suurmestareita, vaan tämä on yksi pala sillä tiellä. Näen kuitenkin maajoukkueen itsessään tärkeänä motivaattorina. Maajoukkueen pitäisi olla paikka, johon jokainen tosissaan lajia harrastava haluaa päästä, jonne noustakseen täytyy tehdä töitä, ja kun sinne pääsee, tietää että on jo päässyt pitkälle. Näen siis maajoukkueen itsessään asiana, jonka pitäisi lisätä harjoittelumotivaatiota. Edelleen se tärkein asia on se mitä tapahtuu pelaajan arjessa, miten motivoitunut lapsi/nuori on harjoittelemaan, ja millaista valmennusta hän arjessa saa. Näen siis henkilökohtaisen valmentajan merkityksen kaikista tärkeimpänä. Maajoukkuepaikan pitäisi kuitenkin toimia kannustimena ja motivaattorina, ja se on oiva lisä muuhun harjoitteluun. Lisäksi leireillä on tärkeä sosiaalinen merkitys. Niissä tosissaan harrastavat, lahjakkaat nuoret tapaavat toisiaan, ja sopiva keskinäinenkin kisa toivottavasti vie koko kärjen tasoa eteenpäin. Maajoukkuevalmentajan pitää sitten pystyä toimimaan hyvässä yhteistyössä henkilökohtaisen valmentajan kanssa. Henkilökohtainen valmentaja on kuitenkin se, joka tuntee pelaajan pelityylin, luonteen ja rutiinit parhaiten, ja jolla on sitä kautta suurin merkitys nuoren kehitykselle. Toisaalta mikäli on nuoria, joilla ei ole säännöllistä henkilökohtaista valmennusta, korostuu sitten maajoukkuevalmentajan rooli esimerkiksi järkevän harjoittelurutiinin luonnissa.

Eli summattuna, en missään nimessä usko että maajoukkuevalmennus yksinään varmistaa vielä yhtään mitään. Mutta näen sen tärkeänä palana osana kokonaisuutta.

[ylipoppamies]

Onko tiedossa mistä Islannissa riitää rahaa valmennuskseen ja suurmesrarien "opettaja palkkaan"
Onko maksaja valtio vai tuleeko rahoitus sponsoroinnin kautta ?

Norjassa valtio antaa aika reipaasti avustusta varsinkin nuorisishakkiin.
On ihan erikseen nuorisikerhoksi luokiteltava kerho ja aikuisten kerho,

Norjassa on Stabekissa urheilukukiossa shakkilinja -- ollut jo pitkään.
Kyseisen shakkilinjan opetusohjelma on netissä.
Minä jo yhden kerran latasin sen koneella ja tulosti -- juuri nyt en muista missä paperinippu on

Terveisin Norjan länsirannikolta
nykyään kirjeshakin parissa viihtyyvä

[Chessbullero]

"Samainen valmentaja kertoi, että Islannissa jokainen suurmestaritittelin saanut pelaaja saa elinikäisen urheilija”eläkkeen”, joka on kuulemma suuruudeltaan verrannollinen opettajan palkkaan Islannissa.".

Tuossa ylläolevassa ei ole mitään järkeä, on ilmeisesti yksi ilmentymä tuonnoisesta Islannin holtittomasta talouskurista ja pankkikriisistä.

Saksalainen taloustieteilijä Sinn mainitsee kirjassaan Euro Trap, että EKP:n eurotukirahoja on valunut Real Madridin Ronaldon ostamiseen nostettujen lainojen pääomittamiseen. Tässä toinen ilmentymä verovarojen päättömästä käytöstä.

[Riikka Wulff]

En valitettavasti osaa varmaksi sanoa mistä Islannissa rahat tulevat, mutta oletan että valtiolta/kunnilta - joka tapauksessa siis verovaroista. Islannissahan tuetaan laajasti nuorten harrastamista kaiken kaikkiaan, sen on nähty olevan pitkän aikavälin hyvinvoinnin kannalta edullisinta. Kun panostetaan lasten ja nuorten terveisiin elämäntapoihin, ml. harrastaminen, säästää se yhteiskunnan rahaa pidemmällä aikavälillä. Asiaa ei siis katsota yksittäisen lajin kannalta, vaan nuoren kokonaishyvinvoinnin kannalta, ja käytännössä koko yhteiskunta on mukana talkoissa. Helsingin Sanomat on kirjoittanut aiheesta muutamankin kerran, tässä linkki yhteen juttuun aiheesta: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005466772.html

Valitettavasti taitaa vaatia tilaajatunnukset, mutta jospa ainakin osalla olisi sellaiset.

Mitä tulee tuohon ”urheilijaeläkkeeseen”, niin sehän ei toki ainakaan suoraan liity tähän yllä kuvattuun kokonaisuuteen, ja tuntuu kieltämättä varsin massiiviselta rahankäytöltä. Ehkäpä siihen kannattaa myös suhtautua jonkunlaisella varauksella, koska perustuu yhden ihmisen kertomaan. Toisaalta sekin voi olla osa tätä kokonaisuutta. Voihan olla että joka lajilla on omat vastaavat järjestelynsä, ja ne nähdään tärkeinä motivaattoreina. Joka tapauksessa meidän kannalta oleellista on se ettemme voi kopioida sen enempää Islannin kuin minkään muunkaan maan mallia sellaisenaan, koska nämä tuppaavat aina olemaan osa isompaa kokonaisuutta. Shakkiliittohan on viime vuosina pyrkinyt lähentymään muiden urheilujärjestöjen kanssa, ja nykyään toiminnanjohtajan työhuone sijaitsee Olympiakomitean tiloissa, Shakkiareenan vieressä kadun toisella puolella. Näen tämän itse mainiona suuntana vaikuttamisen kannalta. Tämä on pitkäjänteistä työtä. Mutta vaikka se onkin sitä, ei se tarkoita ettemmekö aloittaisi tekemään jotain, jolla mennään eteenpäin. Tässä tapauksessa se jotain on nyt versio 1.0 nuorten maajoukkueringistä.

[jot]

Kun nyt Islannin shakkiliitto on mainittu esimerkkinä, niin pienenä kevennyksenä tällainen ei kovin vanha uutinen, jossa kerrotaan kuinka Islannin shakkiliiton toimiston kautta salakuljetettiin huumeita, jotka oli kätketty shakkinappuloiden sisälle. Ihan tosi. Se ei kuitenkaan liene selitys suurmestarien eläkkeille - lukekaa juttu loppuun asti. Google-käännöstäkin voi taas ihailla.

"Erityisjoukot törmäsivät Islannin konfederaatioon ja pidättivät syyttömän presidentin: 'Tämä oli kuin Hollywood-elokuva'"

https://translate.googleusercontent.com ... bZDdAKRydA

[Joose Norri]

"Samainen valmentaja kertoi, että Islannissa jokainen suurmestaritittelin saanut pelaaja saa elinikäisen urheilija”eläkkeen”, joka on kuulemma suuruudeltaan verrannollinen opettajan palkkaan Islannissa.".

Tuossa ylläolevassa ei ole mitään järkeä, on ilmeisesti yksi ilmentymä tuonnoisesta Islannin holtittomasta talouskurista ja pankkikriisistä.

On tämä massiivinen satsaus kansakunnan henkisiin arvoihin sitten ollut yksi syy pankkikriisiin tai ei, olemassa se on ollut ikiajat, 80-luvulta. Luulen ettei ainoa aiempi suurmestari Fridrik Olafsson ollut mukana systeemissä, kun sattui olemaan mm. parlamentin pääsihteeri ja sellaista.

Ruotsissa Ulf Andersson ja Lasse Karlsson saivat valtion taiteilijapalkan, mutta käsittääkseni henkilökohtaisina päätöksinä. Myöhemmistä suurmestareista en tiedä.

[Joose Norri]

Tietysti pitää muistaa, millainen asema ja suosio shakilla on Islannissa ollut. Ei Suomen historiasta löydy mitään läheskään verrannollista (ehkä urheiluihmisten mielestä muutaman päivän ajan v. 1995). Mutta systeemi oli ensin, menestys sitten.