EMANUEL LASKER 1894–1921

Dr. Emanuel Lascer, Ex-Schachweltmeister, Aufnahme am 19. M‰rz 1929

Psykologisen shakin pioneeri ja toinen virallinen maailmanmestari oli saksalainen matemaatikko ja filosofi Emanuel Lasker (1868 -1941). Voitettuaan Steinitzin vuosien 1894 ja 1896 otteluissa hän piti mestaruutta hallussaan 27 vuotta. Tänä aikana hän puolusti titteliään vain viisi kertaa viittä eri haastajaa vastaan. Nämä olivat amerikkalainen Frank Marshall, saksalainen Siegbert Tarrasch, itävaltalainen Carl Schlechter, puolalais-ranskalainen David Janowski ja kuubalainen José Raúl Capablanca. Tuon ajan ehkä parhainta pelaajaa, puolalaista Akiba Rubinsteinia vastaan sovittu ottelu peruuntui 1914 sodan syttymisen vuoksi.

Pelaajana Lasker oli todellinen taistelija. Vaikka hän ei ollut varsinainen avausteoreetikko, hän kehitti lukuisiin avauksiin käytännöllisiä ja teräviä muunnelmia, joilla onnistui ohjaamaan pelin vastustajan kannalta epämiellyttäviin asemiin. Kuvaavaa on, että asemapelin suurena teoreetikkona tunnettu tohtori Tarrasch ei voinut mitenkään käsittää melko runsasta tappiotaan Laskerille, joka oli pelannut teorianvastaisesti koko heidän ottelunsa ajan vuonna 1908. Tappionsa syyksi Tarrasch selitti meri-ilmastoa, vaikka pelikaupunki Düsseldorfista oli rannikolle lähes 300 km.

Lasker julkaisi uransa aikana lukuisia shakkiaiheisia kirjoja ja lehtiä. Shakki täytti hänen elämänsä jopa niin, että kun hän kirjoitti 1907 filosofisen tutkielman Kampf (Taistelu, engl. Struggle), hän selitti siinä ihmisen arkielämän kamppailua shakin näkökulmasta.

Ensimmäisen maailmansodan köyhdyttämänä Lasker hyväksyi 1921 kuubalaisen Capablancan ottelutarjouksen Havannaan. Siellä Lasker sairastui ottelun alussa, mutta pelasi tarvitessaan kipeästi rahaa ja hävisi mestaruutensa selvin numeroin. Tervehdyttyään Lasker jatkoi uraansa vielä parikymmentä vuotta ja saavutti useita merkittäviä voittoja eri suurturnauksissa. Kuuluisa oli hänen hieno voittonsa loistavassa New Yorkin turnauksessa vuonna 1924. Lasker onnistui myös sijoittumaan myöhemmissä turnauksissaan kolmesti Capablancan edelle.

Vuonna 1935 Moskovan turnauksen jälkeen Lasker sai turvapaikan Neuvostoliitosta, koska juutalaisena ei uskaltanut palata Saksaan, missä natsit olivat takavarikoineet hänen omaisuutensa. Tohtori Lasker luennoi matematiikkaa Moskovan yliopistossa ja jopa edusti Neuvostoliittoa Nottinghamin viiden maailmanmestarin turnauksessa 1936.  Näihin aikoihin hän myös mentoroi ja opasti Max Euwea ja nuorta Mihail Botvinnikia näiden noustessa maailman shakkieliittiin. Kun Stalin likvidoi 1938 Laskerin suojelijan oikeusministeri Nikolai Krylenkon, Lasker pakeni Yhdysvaltoihin. Siellä hän asettui New Yorkiin, missä kuoli 1941.

JOSÈ RAÚL CAPABLANCA 1921–1927