Teksti: Marko Tauriainen

 

Chess’n Jazz on mahtava tempaus

”Mä pelaan samalla tavalla kuin soitan, riskirajoilla mennään koko ajan.”

Helmikuun 23:s. Paukkupakkasiakin on helpompi kestää, kun tietää paremmasta.

Vastaan Imperiumin marssia rällättävään puhelimeeni. Soittaja on innostunut. On tulossa Chess’n Jazz -levy ja konserttikiertue. Siihen liittyen järjestetään konserttipaikkakunnilla pikapeliturnauksia. ”Olen ajelemassa Hämeenlinnaan tapaamaan Simo Torkkolaa. Lahdesta Valkaman Samuli vinkkasi, että kannattaa soitella sulle.”

Soittajan nimi on William Suvanne. Puoli vuotta myöhemmin istumme Holiday Innissä Helsingin rautatieaseman kupeessa. Hinkkaamme viimeisiä aikataulutuksia. Innostus ja draivi on tallella. Tämä kaveri menee läpi vaikka shakkilaudasta. Mikä hän on miehiään?

– Muusikko. Saksofonin soittaja päällimmäiseksi. Intohimoinen shakinpelaaja. Yrittäjä. Tai ainakin yritteliäs.

INTOHIMOSTA SHAKKIIN JA MUSIIKKIIN
Toisille meistä kultaiset ideat tulevat makuuasennossa, toisille saunassa. Kiireinen muusikko sai ahaa-elämyksensä juoksulenkillä kaksi vuotta sitten.

– Mä oon pelannut shakkia netissä ihan sikana. Mietin, että minkä takia en ikinä pääse pelaamaan livenä. Kun on pienet lapset, opettaa päivät ja illat on keikoilla ja koko ajan on hemmetin kiireinen. Sitten tuli se idea, että jos yhdistäisi työn ja harrastuksen. Laitoin Facebookin päivityksen, että nyt tiedän mikä seuraava levy tulee olemaan. Enää puuttui biisit ja muu toteutus.

Kahdessa vuodessa ajatus hioutui. Chess’n Jazz -kiertue käynnistyy syyskuun 25. Porvoosta. 19 konserttia ja yhtä monta pikapeliturnausta, uuden levyn julkkarit ja Pyynikin panimon kanssa tehty ikioma olutkin. Kuulostaa mahtavalta, mutta otetaan pieni aikahyppy taaksepäin.

– About ekaluokkalaisena sain lahjaksi sellaisen pienen shakkitietokoneen, missä oli yhdeksän tasoa. Me oltiin 80-luvulla Espanjassa mun sedän luona koko kesä, ja mä hakkasin siellä sitä konetta ja opin pelaamaan. Sitten kolmosella tai nelosella menin Imatran Shakkikerhoon, missä otin tietysti pahasti turpaan.

Osin samat miehet pelaavat Imatralla edelleen. Kuulemma 95-vuotias shakkimestari Vilho Lifländerkin, vaikkei Alzheimirin vuoksi enää osaa suunnistaa postilaatikolleen.

– Siihen pyritään, William huudahtaa.

Tulevan muusikon oma shakkiharrastus jäi tauolle yläasteiässä, kun musiikki ja tytöt alkoivat kiinnostaa enemmän.

William Suvanne ja Varre Vartiainen Chess’n Jazz -musiikkivideon kuvauksissa.

– Kyllä se musa vei silloin voiton. Mä aloitin klarinetilla 10-vuotiaana. Joskus teininä aloin soittamaan tosissani fonia ja treenaamaan. Aika nopeasti siitä muotoutui sitten ammatti, ja aloin keikkailemaan jo parikymmentä vuotta sitten.

Keikkapaikat kotimaassa ja melkein maailmallakin ovat tulleet tutuiksi, ja Suvanne on vastaanottanut useita stipendejä ja palkintoja, kuten Nokia Young Talent -stipendin ja Suomen Saksofoniseuran Josef Kaartinen -palkinnon. Mutta miksi jazz eikä vaikkapa pop tai rock?

– Ei se olekaan pelkkä jazz. Kyllä mä pitäisin itseäni rytmimusiikin alueella työskentelevänä. Mä soitan kaikennäköisissä kokoonpanoissa. Popin puolelta esimerkiksi Pepe Willbergin bändissä tällä hetkellä. Mä teen oikeastaan laidasta laitaan.

Sekatyöläinen?

– Nimenomaan! En halua ollenkaan, että mut lokeroidaan pelkästään jazziin, vaikka se onkin rakas. Voihan sitä ihminen tykätä blondeista ja bruneteista. Ei ne kilpaile toistensa kanssa.

Internetin yleistyttyä 2000-luvun alussa William palasi uudestaan vanhan harrastuksen pariin.

– Netti teki homman niin helpoksi. Aapelista löysi minuutissa tai allekin vastustajan. Toukokuussa 2012 siirryin sitten Chess.comiin. Siellä on nyt tullut lätkittyä suunnilleen 2000 peliä vuodessa.

– Sitten kun joskus harvoin on päässyt pelaamaan livenä, niin on taas huomannut, miten hienoa se on! Se on ihan toinen laji, kun pystyy vähän psyykkaamaan ja ehkä ottamaan jonkun oluen samalla.

Pelkästään Chess.comissa pelaa kuukausittain yli 10 000 suomalaista.

– Sitä kautta sitten tuli sitten ajatus, että nettipelaajille pitäisi tehdä helpoksi kävellä vaan johonkin turnaukseen ilman, että kuuluu johonkin liittoon tai muuta. Vaikka tämä on jazz-konsertti, niin samalla tämä on myös shakkiaiheinen tempaus – tuodaan lajia lähemmäs ihmisiä. Jazzin lisäksi tämän on tarkoitus olla promona meille kaikille rakkaalle lajille. Riittää että ilmoittautuu ja tulee pelaamaan ihan hauskuuden vuoksi. Ja parhaassa tapauksessa shakkikerhot saa tätä kautta lisää jäseniä!

ESPALTA SE ALKOI – MAHTAVA TILAISUUS SHAKILLE
Kesän 2017 Chess’n Jazz -konsertti Espalla Helsingissä meni ehkä monelta ohi. Ihan tarkkaa kuvaa proggiksesta ei Williamillakaan silloin vielä ollut.

– Se oli onnekas juttu jo siksikin, että Espahan on loistava paikka esiintyä. Meillä oli bändin kanssa siitä sitten parina seuraavana päivänä studio, missä tehtiin levy. Sitten mä olen soittanut yli tuhat puhelua ja lähettänyt yhtä monta sähköpostia. Shakkiliiton mukaan tulosta keväällä on ollut paljon iloa. Sanotaan, että kyllä tämä olisi ehdottomasti toteutunut ilmankin mutta varmaan paljon pienempänä. Mutta se että saadaan paikalliset toimijat mukaan ja tietoa väelle, niin siinä shakkikerhojen apu on ollut tietysti korvaamaton!

Vastaanotto on ollut hyvää?

–Ihmisillä voi olla neutraali näkemys, mutta sitten kun tavataan tai puhutaan puhelimessa, niin kyllä se sitten: ’Ai tämmöistä, eipä ole ennen kukaan keksinyt!’ Oikeastaan juuri millään aloilla tällaista kahden kulttuurin yhdistämistä ei ole tehty. Opetus- ja kulttuuriministeriöstäkin on sanottu, että tässä ollaan pioneereja. Kaikkihan meistä ainakin jossain määrin loppujen lopuksi taistelee sitä vastaan, että ihmiset vaan pelaa pleikkaria tai on netissä. Miten ihmiset lähtee liikkeelle, siitä tässä on kysymys. Se kohtaaminen on aina parasta!

Saksofonisti William Suvanne kutsuu kaikki shakinpelaajat mukkaan turnauksiin. ”Tehdään osallistumisesta helppoa ja hauskaa!”

Seuroille tämän kaltaiset tempaukset ovat hyvää pr:ää. Shakki on tuotava pois suljettujen ovien takaa suuren yleisön tietoisuuteen.

– Jos miettii tätä shakkikulttuurin ulkopuolisena, niin eihän kukaan oikeasti löydä paikkaa, missä pelataan shakkia. Tarvitaan paikka, minne voi tulla itseni kaltaisia nettipelaajia tai muita shakista kiinnostuneita. Vaikkei ymmärtäisi yhtään mitään siitä pelistä, niin sitä voi olla tosi hauska katsoa, kun pelataan jotain 3+3 minuuttia. Niitä ilmeitä, ja sen tunnelman pystyy aistimaan. Sitten joku, pam!, lyö kelloa, ja se on mielettömän hienoa, mitä suurin osa ihmisistä ei ole koskaan nähnyt missään! Ja kun joku vielä kertoo, mitä pelissä tapahtuu. Viime aikoina on tullut tosi viihteellisiäkin Youtube-kanavia, kuten kroatialainen Agadmator. Se on mieletön! Kaveri on löytänyt kanavalleen yli 200 000 tilaajaa. Kyllä shakilla on varmasti vielä mahdollisuuksia kasvaa suositummaksi, mutta se edellyttää, että kaikki näkee vähän vaivaa sen eteen.

SHAKKITEEMA TOISTUU LEVYLLÄ JA KONSERTEISSSA
Chess’n Jazz on tietysti samalla levynjulkaisukiertue. Chess’n Jazz on Suvanteen neljäs levy. Bändi on hioutunut hyvin yhteen. Suvanne puhuu Dream Teamista.

– Mä olen onnekkaasti saanut valita bändiin todella hyviä soittajia ja tyyppejä. Kitarassa on Varre Vartiainen, hullu mies ja ilmiömäinen kitaristi. Mikael Jakobsson on tietynlaisessa pianismissa maailman parhaita, komppaajana ja kun puhutaan voicingeista – siinä se on vienyt sen todella pitkälle. Tuure Koski on bändissä ainoa mun lisäksi, joka pelaa shakkia. Varsinainen älykkö ja erinomainen basisti. Sitten on vielä Arlinin Mikko rummuissa. Sen rumpujen soittoa voisi kuvata, että se on semmoista siimaa, se svengaa ihan pirusti, ja sen kanssa on ilo soittaa.

Shakkiteema toistuu visuaalisesti, aivan kuten Chess-musikaalissa. Soittajat ovat pukeutuneet mustiin ja valkoisiin, ja LP:n takakannessa on lauta, jolla voi pelata. Myös levyn biisit muodostavat temaattisen kokonaisuuden. Voisi puhua jonkinlaisesta jazzoopperasta?

– Shakkifantasiaa! Tälle on pyritty tietysti saamaan ihan kronologinen tarina. Ilman muuta on Chess-musikaali, mutta se liittyy shakkipeliin oikeastaan vain visuaalisesti. Tässä meidän konseptissa pelataan ihan oikeasti shakkia. Mä haluan itsekin päästä pelaamaan!

– Biisit on kuin nappuloiden tunnareita. Tässä saagassa – tämä on vähän Star Wars -maailmasta – pahis ei olekaan se musta kuningas vaan musta torni. Sille on tehty ytimekäs tunnari. Mutta ehkä onnistunein tunnari levyllä on kappale nimeltä Queen. Se on sellaista oikein perinteistä saksofonivongutusta. No kannattaa kuunnella se biisi, että minkälainen fiilis siitä tulee. Se kuvaa sellaista erilaista puolta kuningattaresta kuin ehkä ensiksi tulee mieleen.

Myös basisti Tuure Koski pelaa shakkia. Tässä matsi menossa Kaivopuiston puistoshakkilaudalla.

Shakin maailmaan sukelletaan monimuotoisen ja energisen jazzin voimin. Mukana on mm. reipastempoista post bopia, tyylikästä tunnelmointia ja fuusion suuntaan nyökkäilevää soundia.

Knigt’s Night on omistettu ratsuille, ja sen harmonia jäljittelee ratsun loikkia. El King on puolestaan Tuuren säveltämä hieno biisi, aika mahtipontinen kuten kuninkaalla kuuluu ollakin. Soldier’s March (Pojat reissulla) kertoo siitä, kun työläiset pääsee iltarientoihin. Tosi synkälle The Black Rookille vastakohtana on kaunis Promotion, joka nimensä mukaisesti kertoo siitä, kun sotilas pääsee maaliin ja ylennetään. Sitten on The Weird Bishop, ja siinä on semmoinen ajatus, että se on valkoinen lähetti, jota musta torni yrittää saada pahan puolelle.

Nähdäänkö William itse pelaamassa kiertueella?

– Ehdottomasti! Kyllähän sekä musa että shakki on livenä parasta. Molemmissa lajeissa on hienoa se, mihin inhimilliset virheet johtaa ja noin. Se ei ole täydellistä eikä sen pidäkään olla täydellistä. Mä pelaan samalla tavalla kuin soitan, riskirajoilla mennään koko ajan. Shakissakin alitajuntahan siinä pelaa, jollain tavalla. Pelatessa on samanlainen tunne kuin soittaisi silmät kiinni. Tietty flow vie.

Chess.comissa mestariehdokastasolla blikstaava muusikko nauraa haastattelun lopuksi:

– Jos aina turnauksen voittajan kanssa ottaisin matsin panoksena universumin mestaruudesta. Kun keikkoja on 19, niin kyllä mä ajattelin puolet niistä voittaa. Juotan vastustajalle Chess’n Jazz -olutta ennen peliä, niin saan vähän tasoitusta. Nähdään keikoilla ja turnauksissa. Tulkaa nykäisemään hihasta!

KUKA?

William Suvanne

  • s. 1979 Imatralla, asuu Vantaalla, naimisissa, kaksi lasta
  • ammattimuusikko, julkaissut kolme omaa levyä, neljäs, Chess’n Jazz ilmestyy 28.9
  • intohimoinen shakinpelaaja: huippuluku Chess.comissa 2055, parhaat päänahat tulleet livenä

 

CHESS’n JAZZ -KIERTUE
(www.chessnjazz.com)

25.9. Porvoo, Grand
26.9. Hämeenlinna, Suisto
27.9. Helsinki, Koko Jazz Club
28.9. Tallinna, Philly Joe’s
29.9. Tampere, Laterna
30.9. Lahti, Pikkuteatteri

4.10. Helsinki, Vuotalo
5.10. Hanko, Kaupungintalon juhlasali
15.10. Kuopio, King’s Crown
16.10. Seinäjoki, Alma
17.10. Vaasa, Tørst Company
18.10. Pori, Hilkka
19.10. Turku, Logomo
20.10. Rauma, Kulttuurikuppila Brummi

15.11. Jyväskylä, Poppari
16.11. Imatra, Kulttuurikeskus Virta
23.11. Espoo, April Jazz Club
28.11. Oulu, Vanha Paloasema
29.11. Kokkola, Konservatorio