On vihdoinkin tullut aika arvioida suomalaisia suorituksia. Olivatko suomalaiset joukkueet menestyksellisiä, täyttyivätkö odotukset, missä onnistuttiin ja missä ei?.

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen – olivatko suomalaiset joukkueet menestyksellisiä – vastaus on kyllä ja ei. Tämä riippuu paljon käytetyistä mittareista. Jos ajatellaan joukkueiden sijalukua verrattuna alku-ranking-sijoitukseen, niin turnaus oli ehdottomasti menestys. Jos katsotaan suorituksia vahvuuslukuihin nähden, niin jäi toivomisen varaa.

Miesten joukkue yleisessä sarjassa

Suomen miesten joukkue yleisessä sarjassa oli vahvuuslukujen mukaan sijoitettu sijalle 53. ja lopputulos oli 46., eli sijaluku parani 7 pykälällä. Tämän mittarin perusteella joukkue ylisuoritti. Turnauksen luonteen vuoksi (vajaakierroskilpailu, 11 kierrosta) kolme viimeistä kierrosta vaikuttavat huomattavasti loppusijoitukseen. Vaikka Suomi hävisi viimeisellä kierroksella Kanadalle 1½-2½, kahden edellisen kierroksen voitot Bangladeshista 2½-1½ ja Singaporesta 4-0 pitivät Suomen sijoituksen hyvänä. Jos Suomi olisi voittanut viimeisellä kierroksella huomattavasti vahvemman Kanadan, olisi sijaluku ollut noin 22., mikä olisi ollut aivan loistava sijoitus. Yhden pelipisteen ero viimeisessä ottelussa olisi vaikuttanut tulostaulukossa noin 24 sijaa! Pohjoismaista ja Baltiasta peräti 7 maata yhdeksästä paransi sijoitustaan alkusijoitukseen verrattuna ja turnauksessa saavutetuista 7 suurmestarituloksesta peräti neljä meni Pohjoismaihin/Baltiaan. Suomi ei SM/KvM-tittelisaralla kuulunut ”voittajiin”.

Huomionarvoista oli Ruotsin kolmen viimeisen kierroksen voitot, jotka nostivat länsinaapurimme peräti sijalle 11! He ovat sijoittuneet paremmin viimeksi vuonna 1952 Helsingin olympialaisissa, mutta tätä ei oikein voi pitää enää vertailukohtana, koska sekä joukkueiden määrä on nykyään huomattavasti suurempi että silloin pelattiin alku- ja loppukilpailut erikseen. Silloin pelasi myös Ruotsin ”kultainen sukupolvi” Gideon Ståhlberg, Gösta Stoltz ja Erik Lundin. Vertailun vuoksi Suomen parhaimpia sijoituksia ovat olleet viime vuosikymmeninä 2014 Tromsö ja 2008 Dresden 32., 1990 Novi Sad 24., vanhemmilta ajoilta 1980 La Valletta 20, 1974 Nizza 15. ja samaisessa Helsingin olympialaisten A-finaalissa 1952 kaikkien aikojen paras sijoitus 9.

Jos mittarina käytetään suorituslukua verrattuna omaan vahvuuslukuun tai vahvuuslukumuutosta, jätimme Mustan meren rannalle 6,1 ELO-pistettä. Kaksi kärkipöytää olivat menettävänä osapuolena (Tomi -10,1, Mika -7,4), saamapuolella olivat Ago +3,6, Toivo +2,0 ja Vilka +5,8. Suurimmista valopilkuista vastasi Toivo: tasapeli 9. kierroksella Unkarin Zoltan Almasia (2702) vastaan ja aivan 11. kierroksen pelin lopussa ilmaantunut ja hyvin käytetty yllätysmahdollisuus takavuosien supersuurmestarista Evgeny Bareev:sta (2666) – voitto! Vilka napsi hyvin pisteitä 6½/9, Vilkalle tyypillisesti kuudella voittopelillä, mikä oli joukkueen voitettujen pelien ennätys Batumissa.

Naisten joukkue

Naisten puolella sijaluku parani 14 pykälää, sijalta 72 sijalle 58. Olimme hyvin muiden Pohjoismaiden kyydissä, sillä jokainen Pohjoismaa sai 12 joukkuepistettä ja Baltian maat kukin 13 pistettä. Latvia paransi 6 pykälää sijoitustaan, kaikki muut olivat plusmiinus kolmen pykälän sisällä, joten Suomi paransi sijoitustaan ylivoimaisesti eniten. 9. kierroksella Suomelle tuli tappio Moldovasta 1½-2½, 10. kierroksella Uruguay olisi pitänyt voittaa, mutta 2-2 tasapeliin jäätiin. Viimeiselle kierrokselle tuli vastaan Botswana, joka voitettiin 3-1. Tähän otteluun liittyy vähän muutakin, mutta siitä vielä seuraavassa viestissä (tulipahan siis luvattua vielä yksi olympiaviesti tämän jälkeen).

Suomen naisten joukkue on pelannut olympialaisissa ensimmäisen kerran 1957, vuoden 1961 kisat peruttiin viisumiongelmien vuoksi. Vuosien 1963, 1966 ja 1969 kilpailut jäivät Suomelta väliin, tämän jälkeen vuodesta 1972 Suomi on ollut jokaisella kerralla lukuunottamatta vuotta 2010(!). Naiset pelasivat oman erillisen turnauksen vuoteen 1974 asti, tämän jälkeen molemmat sarjat on pelattu samassa paikassa. Parhaat sijoitukset ovat luonnollisesti varhaisilta vuosilta, jolloin pelattiin alku- ja loppukilpailut ja joukkueita oli vähän (1976 ja 1986: 13.). Viimeisen 25 vuoden aikana parhaat sijoitukset ovat 1998 33. ja 2000 34.

Suomi tienasi kaikkiaan 6,4 elopistettä joukkueena, mutta hajonta oli rajua. Joukkueen ehdoton tähti oli ykköspöydällä pelannut Anastasia Nazarova, joka tuloksella 6/9 ja suoritusluvulla 2195 nosti vahvuuslukuaan peräti 74 pistettä! Heini Puuska sai 4½/9 ja menetti lukua 18,4, Alia vastaavanlaisesti 4/8 ja -17,6, Sarabellan harmillinen häviö viimeisellä kierroksella Botswanaa vastaan jätti hänet 4/9:ään ja -32,8 — voitolla luku olisi jopa hiukan noussut. Heini Rinne sai 5½/9 ja nosti lukuaan 1,2 pistettä. Joukkueen voitot tulivat Senegalista 4-0, Etelä-Koreasta 3-1, Syyriasta 4-0, Monacosta 2½-1½ ja Botswanasta 3-1. Tasan meni alavireisesti pelatut Angola ja Uruguay -ottelut. Häviöt tulivat vahvempia vastaan: Iran ½-3½, Georgia3 1-3 (tosin Anastasialla oli tässäkin ottelussa voittopeli, joka olisi nostanut tuloksen 2-2:een), Malesia ½-3½ ja Moldova 1½-2½.

Mainittakoon vielä tittelirintamalta, että naisten sarjassa 50% tulos vähintään 8 pelistä tarkoittaa WCM-tulosta ja kaikki kolme Suomen tittelitöntä edustajaa saavuttivat tämän! Tulossivuilla mainitaan Alia Dannenberg 4/8, Sarabella Norlamo 4/8 10 kierroksen jälkeen (eli 11. kierroksen häviö ei tätä tuhonnut) ja Heini Rinne 5½/9. Käsittääkseni tittelin saaminen edellyttää 1800 elopisteen tasoa, mikä ei vielä Heini R:llä täyty, mutta katsotaan ensin viralliset tittelikorotuslistat, jotka saataneen kuukauden kuluessa.

Kaiken kaikkiaan molempien joukkueiden tuloksista voisi todeta, että hiukan paremminkin olisi voinut mennä, mutta en näitä nyt varsinaisesti pettymyksiksikään voi sanoa. Muutamat loistosuoritukset ja oletetut kolme WCM-tittelitulosta pitävät tätäkin lukiessa hymyn huulilla!

Teksti: Panu Laine

Kuva: Panu Laine (Mikael Agopovin neljä voittoa pitivät tuloksen vahvasti positiivisella)