Palaamme Moskovasta junalla Helsinkiin. Tverskajalta ajamme metrolla Komsomolskajalle. Kun nousemme aukiolle, havaitsemme kolme Moskovan yhdeksästä rautatieasemasta. Eteläinen Kazanin asema välittää liikenteen kaakkoon ja Ufaan aina Novosibirskiin (3200 km) asti. Jos rakastaa matkustamista junalla, voi hypätä Jaroslavin asemalla Vladivostokin (9000 km) junaan. Asema on suuri, ja junia lähtee sieltä 300 päivässä. Me kuitenkin tyydymme Leningradin aseman Leo Tolstoi -junaan, jonka konduktööri kerää miliisin kanssa suomalaiset sankarimatkaajat asemalaiturilta mukaan. Onneksi juna ei pysähdy Pietarissa, vaan se ohittaa aamuyöllä Moskovan ja Suomen asemat Suuren Nevan yli menevää Ohta-siltaa myöden läheltä Smolnaa. Silta on suomalaisten rakentama 1900-luvun alussa, ja koko juna heiluu rasitusten tahdissa. Onneksi niitattu ristikkorakennelma pysyi taas kerran kasassa. Karmea herätys suomalaiseen laaturakentamiseen.

Viimeistään tiistaina 5.4. unohdamme Moskovan, kun Markus Kiili vie meidät c3-sisilialaiseen, jota myös Alapinin muunnelmaksi kutsutaan. Semjon Alapin (1856–1923) oli Vilnan juutalaisia, joka vietti nuoruutensa Pietarissa. Siellä hän tutustui Tšigoriniin, Schifferssiin ja muihin kaupungin suuriin shakkitaitureihin. Monte Carlossa 1901 hän oli 5. vuoden kovimmassa turnauksessa. Alapin oli kirjailija ja avausteoreetikko. Hän eli pääosan elämästään Saksassa Berliinissä ja Heidelbergissä.

Nähdään siis Shakkiareenalla (Hiomotie 10, Helsinki) tiistaina 5.4. klo 15.30-18. Garden vartit alkavat analyysisession jälkeen.

Petri Saharinen

P.S. Seuraavana tiistaina 12.4. otamme kuukauden förskottia Osmo Kailan 100-vuotisjuhlaan, joka vietetään 11.5. Thomas Ristoja on lupautunut esittelemään meille Kailan kilpailupelejä.