ANATOLI KARPOV 1975–1985

karpovmc

Reykjavikin tappion jälkeen neuvostoshakin johto panosti nuorien pelaajien kehittämiseen ja haki kuumeisesti uutta verta edustustehtäviin. Huomio kiintyi silloin Uralilta kotoisin olevaan Anatoli Karpoviin (s. 1951), joka oli aloittanut kirjepelaajana ja voittanut nuorten maailmanmestaruuden 1969. Karpov opiskeli Leningradin yliopistossa kieliä. Kuuluisa shakin valmentaja SM Semjon Furman otti nuorukaisen hoiviinsa. Yhdessä Botvinnikin kanssa he ryhtyivät kasvattamaan Toljasta maailmanluokan pelaajaa.

Karpov sai suurmestarin arvon 1970 ja voitti 1973 Leningradissa pelatun alueiden välisen turnauksen. Kandidaattiotteluissa 1974 hän voitti ensi kierroksella Polugajevskin 5½–2½ ja semifinaalissa Spasskin 7–4. Moskovan finaalissa kaatui Kortšnoi niukasti 12½–11½. Tämä ottelu ratkaisi maailmanmestaruuden, kun Fischer ei suostunut pelaamaan Fiden ehdoilla. Noustuaan maailmanmestariksi Karpov julisti jatkavansa pelaamistaan aktiivisesti. Hän tunsi tarvetta osoittaa olevansa tittelinsä arvoinen, koska oli saanut sen kohtaamatta Fischeriä.

Karpov osoittautui sanansa mittaiseksi. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana Karpov osallistui yli 80 merkittävään kansainväliseen turnaukseen, joista voitti peräti 60, sijoittui sijoille 2–3 kymmenen kertaa ja lopuissa hieman heikommin. Samana aikana hän pelasi seitsemän kertaa maailmanmestaruudesta ja kahdeksan ehdokasottelua haastajaksi. Olympialaisiin hän osallistui lisäksi kuusi kertaa. Vastaavan tasoiseen saavutukseen on pystynyt ainoastaan Kasparov voitettuaan mestaruuden.

Karpovista kehittyi eräs maailman parhaista pelaajista kautta aikain. Hän viimeisteli pelityylinsä Smyslovin hitaan kiiruhtamisen strategiasta äärimmilleen. Botvinnik vertasi Karpovin viileätä pelinvientiä Capablancaan, joka ei ottanut mitään riskejä, mutta rankaisi välittömästi vastustajaa pienistäkin epätarkkuuksista. Karpov jaksoi odottaa, hän oli kuin python, joka vaani sopivaa tilaisuutta lopulliseen kuristusotteeseen. Kun Karpovin shakillinen perustaito ja teoreettinen tieto oli hankittu syvällisen opiskelun avulla, hänen pelinsä edustivat erittäin korkealuokkaista shakkia.

Ulkoiselta olemukseltaan Karpov oli vaatimattoman oloinen, hintelähkö nuorimies. Ehkä tämä antoi viitteen, että psykologisesti ja fyysisesti hän ei ollut kovin kestävä. Se osoittautuikin myöhemmin ratkaisevaksi heikkoudeksi eräissä otteluissa.

Maailmanmestaruutta hän puolusti ensi kerran syksyllä 1978 Baguiossa, Indonesiassa. Haastajana oli Viktor Kortšnoi, joka kaiken lisäksi oli loikannut länteen 1976. Kortšnoi ei ottelun aikaan ollut saanut vielä minkään maan kansalaisuutta. Viktor Kauhea taisteli yksin Neuvostoliiton Kultapoikaa ja tämän avustajakuntaa vastaan. Viktorin vaatimuksesta eturivit pelisalissa tyhjennettiin selvännäkijöiden ja muiden taika-jimien pelosta. Ottelusta tuli hyvin tasainen kamppailu ja se päättyi Karpovin niukkaan voittoon 16½–15½.

Seuraavan syklin ottelu käytiin syksyllä 1981 Meranossa, ja jälleen vastassa oli Kortšnoi. Mutta nyt Karpov oli pelaajana kehittynyt aivan omalle tasolleen eikä antanut Kortšnoille mitään mahdollisuuksia. Meranon teurastus päättyi numeroihin 11–7.

Botvinnik oli 1980-luvun alussa iskenyt silmänsä bakulaiseen junioriin, Garri Kasparoviin (s. 1963), joka oli tullut hänen oppilaakseen. Kasparov nousikin mentorinsa suojissa nopeasti neuvostoshakin superlupaukseksi, sai suurmestarin arvon 1980 ja raivasi jo seuraavassa syklissä tiensä maailmanmestarin haastajaksi. Ehdokasotteluissa hän kukisti ensin Beljavskin, sitten Kortšnoin ja finaalissa Smyslovin, joka oli ollut maailmanmestarina jo kuusi vuotta ennen Kasparovin syntymää. Sukupolvet kohtasivat.

Ottelu Karpov–Kasparov käynnistyi syyskuussa 1984 Moskovassa. Voittoon vaadittiin kuusi pelivoittoa. Ottelun alkua hallitsi Karpov, joka jo 27. pelin jälkeen johti 5–0. Tämän jälkeen alkoi Kasparovin kiri, ja helmikuussa 1985 ottelu keskeytettiin Karpovin johtaessa 5–3, kun 40 peliä oli päättynyt tasan. Kumpikin ottelija olisi halunnut jatkaa, mutta Fiden presidentti Campomanes keskeytti pelit vedoten terveydellisiin syihin.

GARRI KASPAROV 1985–2000