Voiko Vuoden maalin tai siirron tehdä jo tammikuussa? Pallopeleistä en tiedä, mutta Wijk aan Zeen huipputurnauksista muistuu mieleen useita shakkihistoriaan jääneitä neronleimauksia, kuten Vasili Ivantshukin 21. Dg7!! vuodelta 1996 tai Garri Kasparovin ilotulitus Veselin Topalovin kustannuksella kolme vuotta myöhemmin.

Yhtään hassummin ei esiintynyt Viswanathan Anandkaan kukistaessaan mustilla vuoden 2013 alkajaisiksi maailmanlistan kolmosen Levon Aronjanin:

Aroana

15…Lc5! 16. Le2? Rde5!!

ja peli päättyi vain seitsemää siirtoa myöhemmin mustan vastustamattomaan hyökkäykseen.

Lubomir Kavalek totesi Huffington Post-lehden palstallaan Anandin omistavan h1-a8-diagonaalin, niin monta upeaa voittoa intialainen on saavuttanut slaavilaisella puolustuksella, valkearuutuisen lähettinsä hallitessa tapahtumia. Kavalekin mukaan kyseinen diagonaali on ollut Anandin ”highway” shakkikruunun äärelle. Miksei yhtä hyvin ”avenue”, viittaahan sana englannissa myös edistymiseen johonkin päämäärään pyrittäessä.

Loistopeli sai tietenkin toimittajat ja fanit sekaisin. Tällaisen luomuksen äärellä muisteltiin shakin pitkän historian komeimpia helmiä, kuten Kavalekin esiin nostamaa Akiba Rubisteinin sommitteluvoittoa Gersz Rotlewista yli sadan vuoden takaa.

Seurasin jonkin verran tuoreeltaan Anandin miniatyyrin synnyttämää nettikeskustelua, mutta en huomannut mainintaa David Bronsteinin kuuluisasta pelistä Istvan Bilekiä vastaan (Budapest 1955). Törmäsin peliin Kristian Sköldin Schackpärlor-teosta lueskellessani parisenkymmentä vuotta sitten ja tallensin sen oitis Bronsteiniana-kokoelmaani.

Anandin tavoin Bronstein oli elementissään mieliavauksessaan (Caro-Kann) ja hänkin pelasi siirtoparin 17…Lc5! ja 18…Re5! siitä huolimatta, että valkealla on tässäkin pelissä d4-sotilas moisia hyökkäyssiirtoja hillitsemässä. Bilek luovutti kuusi siirtoa myöhemmin, joten peli kesti vain siirron Aronjanin nöyryytystä pidempään.

Erik Rosendahl