Shakki on helppo mieltää peliksi, jota lähes kuka tahansa voi pelata milteipä missä tahansa. Kuningaspeliä on harrastettu jonkin verran myös äärimmäisissä olosuhteissa, esimerkiksi tutkailtaessa maapallon ja maailmankaikkeudenkin rajoja.

Vitali Sevastjanovin (1935-2010) nimeen olin törmännyt jo ennen kuin aloin pelata shakkia. Neuvostoliiton shakkiliiton puheenjohtajanakin toiminut kosmonautti kuului näet Maailma ja me -lehden toimitusneuvostoon, ja tällaiset yksityiskohdat jäivät tiedonjanoiseen mieleeni, kun lueskelin ko. aikakauslehteä luokkakaverini kotona. Vähän myöhemmin lehteen ilmestyi Isaak Linderin shakkipalsta, joten pysyin lukijakunnassa vielä jokusen vuoden.

Sevastjanov oli kesäkuussa 1970 mukana Sojuz-9-lennolla, jonka aikana käytiin myös shakkipeli kaksimiehisin joukkuein Avaruuden (Kosmos) ja Maan (Zemlja) välillä; kolmen kosmonautin ja yhden ilmavoimien kenraalin pelaama erä päättyi sopuisasti tasapeliin 35 siirrossa.

”Avaruusshakki” ylitti tietenkin uutiskynnyksen maailmalla, mikä totta kai oli Kremlin mieleen. Neuvostoliitto oli valloittanut niin avaruuden kuin shakkilaudankin, ja molemmista uroteoista oli syytä pitää meteliä, Neil Armstrongista ja Bobby Fischeristä piittaamatta.

Shakki on ollut suosittua myös tutkimusmatkailijoiden keskuudessa. Esimerkiksi Robert Falcon Scott (1868-1912) kuuluu olleen erittäin innokas pelaaja. Shakissa on pidettävä pää kylmänä, oltava pitkäjännitteinen ja neuvokas, ja lisäksi peli tarjoaa riittävän haasteellista ajanvietettä esimerkiksi oloissa, joissa monet muut askareet tuntuvat ylivoimaisilta.

Niinpä shakkia pelattiin myös englantilaisen tutkimusmatkailijan Sir Ernest Shackletonin (1874-1922) Endurance-aluksella, joka suuntasi Etelämantereelle runsaat sata vuotta sitten, syksyllä 1914. Valokuvaaja Frank Hurleyn ansiosta jälkipolville on tallentunut viehättävä tuokio shakkilaudan ääreltä, Hurleyn itsensä ja retkikunnan lääkärin viettäessä pitkää talvi-iltaa jäihin juuttuneen parkkilaivan uumenissa.

Valokuva teki minuun tavattoman vaikutuksen, kun aivan sattumalta näin sen eräässä kirjassa jokunen vuosi sitten. Sittemmin Hurleyn ainutlaatuinen kuva-aineisto on digitoitu The Royal Geographical Societyn juhlanäyttelyä varten ja tämän Enduring Eye -projektin satoa on nähtävissä useammallakin nettisivulla.

Vaikka Endurance-alus upposikin jäihin, Shackletonin miehistön onnistui kuin onnistuikin pelastua taisteltuaan pitkään hengestään luonnon armoilla. Kuuluisassa lehti-ilmoituksessaan Shackleton oli varoitellut mahdollisia pestautujia pienen palkan lisäksi kylmyydestä, pimeydestä ja alituisista vaaroista, mutta aivan erityisen legendaariseksi muodostui luonnehdinta ”safe return doubtful”. Totta kyllä kotiinpaluusta ei ollut takeita, mutta niin vain ihmisen sitkeys tällä kertaa palkittiin ja Shackleton miehineen vältti Robert Scottin retkikunnan kovan kohtalon.

Erik Rosendahl